Aktiivimallipolli

[oldez]

Leikataan kaikilta työttömyysturvaa tuo 5% ja sitten olemalla aktiivinen voi saada sen takaisin.

 

[Antsa Rieppo]

Leikataan kaikilta työttömyysturvaa tuo 5% ja sitten olemalla aktiivinen voi saada sen takaisin.

Sama juttu työnantajille. Jos tekee tietyn määrän voittoa, niin pitää palkata työvoimaa lisää. Muuten 5% veronkorotus firmalle.

 

[oldez]

Sama juttu työnantajille. Jos tekee tietyn määrän voittoa, niin pitää palkata työvoimaa lisää. Muuten 5% veronkorotus firmalle.

Eihän tuo ole ollenkaan sama juttu. Parempi vertauskohta olisi että yritystukia pitäisi leikata ja sitten kun esim. työllistää niin saa jotain porkkanaa..

 

[Antsa Rieppo]

Tai yritysverotusta korotetaan kaikille 5% ja kun työllistää lisää, niin korotus puretaan heiltä.

 

[Balthazar]

Tässä teesit molemmilta puolilta. Onhan se Li ihan ammattitaitoinen poliitikko, mut itse kallistuin nyt vähän enemmän Vartiaisen puolelle. Ei se Tanskan mallikaan ongelmaton ole, mut tuntuu toimivan suomalaista paremmin, ainakin jos työttömyysasteita vertaillaan. Kai sieltä jotain oppia voi ottaa.

 

[jps]

Tässä teesit molemmilta puolilta. Onhan se Li ihan ammattitaitoinen poliitikko, mut itse kallistuin nyt vähän enemmän Vartiaisen puolelle. Ei se Tanskan mallikaan ongelmaton ole, mut tuntuu toimivan suomalaista paremmin, ainakin jos työttömyysasteita vertaillaan. Kai sieltä jotain oppia voi ottaa.

Suomen aktivointimallin ja Tanskan mallin vertailu on järjestöntä, ne ovat täysin erilaisia.

 

[Balthazar]

Suomen aktivointimallin ja Tanskan mallin vertailu on järjestöntä, ne ovat täysin erilaisia.

Varmaankin noin, mut hallituksen tai ainakin Vartiaisen visiona näyttää olevan jonkinlainen Tanskan mallin täkäläinen versio.

 

[Antsa Rieppo]

Varmaankin noin, mut hallituksen tai ainakin Vartiaisen visiona näyttää olevan jonkinlainen Tanskan mallin täkäläinen versio.

Eli jätetään Tanskan mallista ne työttömän kannalta hyvät asiat pois, niin saadaan Suomen malli.

 

[Formulanomi]

Tässä teesit molemmilta puolilta. Onhan se Li ihan ammattitaitoinen poliitikko, mut itse kallistuin nyt vähän enemmän Vartiaisen puolelle. Ei se Tanskan mallikaan ongelmaton ole, mut tuntuu toimivan suomalaista paremmin, ainakin jos työttömyysasteita vertaillaan. Kai sieltä jotain oppia voi ottaa.

Molemmin puolin teesit ovat hyvin köykäisiä (karkealla tasolla jne.) eli kannattaisi tutustua asiaan huomattavasti syvällisemmin.

SAK sivuilla oli viittaus valtiovarainministeriön asettaman työryhmän työhön. Tässä vaiheessa eli 2016 SAK oli vielä mukana valmisteluissa. Yksi mielenkiintoinen asia on miten työllisyysvaikutus lasketaan.

Tässä jännittävää tarinaan siitä miten vaikutusta työllisyysasteeseen on arvioitu. Taisivat tällä hetkellä arvioda lukeman olevan 7500 - 12000.

http://vm.fi/documents/10184/3254793/Työllisyystyöryhmän+muistio+4.10.2016/abf896ba-f360-42ed-a261-b0f8fe6eee06

Mallin vaikutusten arviointi voidaan aloittaa pohtimalla sellaista teoreettista ääritilannetta, että ku-kaan työttömistä ei reagoisi uudistukseen pyrkimällä olemaan aktiivinen (myöh. ryhmä A). Käytän-nössä tämä tarkoittaisi, että kaikkien työttömyysturvan taso säilyisi nykyisellään kolme ensimmäistä kuukautta, mutta tämän jälkeen neljännestä työttömyyskuukaudesta eteenpäin kaikkien työttömien työttömyysturvassa olisi yksi omavastuupäivä kuukaudessa. Vaikutusta työllisyyteen voidaan täl-löin rinnastaa tilanteeseen, jossa työttömyysturvassa olisi 4,65 % alenema kuukausitasolla, eli päi-väraha olisi pysyvästi alempi.9 Tämä vaikuttaa odotettavissa olevaan korvausasteeseen työttömyys-aikana. Aleneman soveltaminen 400 päivän potentiaaliseen kestoon ansioturvan korvausasteeseen tarkoittaisi painotettuna 2,5 % - yksikön alenemaa korvausasteessa koko jaksolla. Tämä yhdessä kirjallisuudesta poimitun jouston ja kohdejoukon työttömyyspäivien kanssa tarkoittaisi, että uudis-tuksen käyttäytymisvaikutuksesta johtuva työllisyysvaikutus olisi noin 5 000 henkilöä.
Toinen ääripää uudessa mallissa olisi, että kaikki sen kohderyhmässä olevat ansiosidonnaisen saajat reagoisivat muutokseen pyrkimällä olemaan aktiivisia työmarkkinoilla (myöh. ryhmä B). Painottaen työttömyyden kestolla 5 lisäpäivää työtä suhteessa nykytilaan 1-4 kertaa vuoden aikana kunkin 65 päivän tarkasteluperiodin aikana koko työttömyytensä ajan tarkoittaisi staattisena 12 000 työllistä. Aktiivimallin työssäoloehtoon on kuitenkin pyritty luomaan tilanne, jossa vähäisempikin työmäärä kuukaudessa johtaa aktiiviehdon täyttymiseen. Tällöin karkea staattinen arvio siitä, että kaikki työs-kentelisivät esimerkiksi 3 päivää tarkasteluperiodilla, merkitsisi 7 200 työllisyysvaikutusta, kun työttömyyden kestot on huomioitu.
On mahdotonta arvioida kuinka suuri osuus työttömistä kuuluu ryhmään A ja kuinka suuri osa kuu-luu ryhmään B. Ryhmä A pitää sisällään sellaiset henkilöt, jotka eivät halua tai pysty tekemään osa-aikatyötä välttääkseen karenssipäivät. Ryhmä B puolestaan pitää sisällään henkilöt, jotka nimen-omaan haluavat ja pystyvät tekemään osa-aikaista työtä.
Kumpikaan laskelmista ei ole todennäköinen vaan uudistuksen työllisyysvaikutus asettuu johonkin vaihteluvälin väliin. Mallin arvioinnin vaikeus ei voi olla este toteuttaa uudistusta, jos sellainen kat-sotaan oikean suuntaiseksi. Myös samaan aikaan voimaan tulevaksi ehdotetulla julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muutoksella, jonka seurauksena työttömät työnhakijat haastatellaan kolmen kuukauden välein ja heille tehdään tässä yhteydessä palvelutarvearvio sekä päivitetään työl-listymissuunnitelma, tukee tässä esitettyä työttömyysturvamallia.

Teoriassa katsovat siis, että jossain tutkimuksissa esitetty korvausasteen alenema vaikuttaa työllisyyteen 0.4-1%. "Yhden prosenttiyksikön aleneman korvausasteessa on arvioitu lisäävän työllistymisen todennäköi-syyttä 0,4-1,0 prosentilla (ks. Tatsiramos ja van Ours (2014)). Tämän muistion laskelmissa käyte-tään jouston arvoa 0,7.8"
Tämä siis selittää sen, että vaikka yksikään ei aktivoituisi niin ja jos tuo teoria pitää paikkaansa saavutetaan 5000 henkilön työllisyysvaikutus.

Myös viiveistä oli kattavasti kerrottu.

Samoin kuin se, että vuonna 2015 noin 25% työttömistä (117000) olivat sellaisissa toimenpiteissä, jotka vastasivat aktivointimallin hyväksyttäviä kriteereitä. Käytännössä on 100% varmaa, että tuo luku ei missään vaiheessa voi olla neljä kertaa suurempi.

ps. Vielä pari reunahuomautusta pdf:n omavastuu päivien analysoinneissa kannatta huomioida sitä, että muuttivat tässä välillä jo päiviä + 400pv ansiosidonnaista ei enää ole eli siitä on revitty pois 100 päivää. Ja, että tuo 4.65 vs. oma vastuupäivä on siis nyt tässä suora leikkaus 4.65% etuudesta...jos edellytykset täyteen rahaan eivät täyttyneet tarkastelujaksolla.

 

[Balthazar]

No siitä on varmaankin kaikki samaa mieltä, että olennaistahan nyt olis saada nykyistä toimivammat työmarkkinat. Enkä nyt ajattele ensisijaisesti kansantaloutta vaan ihan jo inhimillistä kärsimystä. Hyvinvoinnin ja myönteisen minäkuvan perusta on kyky nähdä tulevaisuus valoisana, ja ilman työtä ja mahdollisuutta antaa oma panoksensa yhteisölleen se on käytännössä mahdotonta.

 

[Formulanomi]

No siitä on varmaankin kaikki samaa mieltä, että olennaistahan nyt olis saada nykyistä toimivammat työmarkkinat. Enkä nyt ajattele ensisijaisesti kansantaloutta vaan ihan jo inhimillistä kärsimystä. Hyvinvoinnin ja myönteisen minäkuvan perusta on kyky suhtautua tulevaisuus valoisana, ja ilman työtä ja mahdollisuutta antaa oma panoksensa yhteisölleen se on käytännössä mahdotonta.

Niin tämä prosenttipeli on kuitenkin melkoista leikkimistä. Väheneminen koskee lähes kaikkia, mutta vain hyvin harva hyötyy. Tämmöisiä puhtaasti matemaattisiin malleihin perustuvia kärpäslätkiä ei pitäisi mielestäni käyttää. Ei voi olla hyvä keino, ja osoittaa ehkä sen että vain tilastoista ollaan kiinnostuneita.

Minä en siis pidä nykyistä systeemiä hyvänä eli tehoton on ja jotain pitää sen eteen tehdä. Mutta ei todellakaan näin miten nyt on tehty/edetty tässä.

 

[Antsa Rieppo]

Parkkoselta hyvä kirjoitus. Samoin oli Enbusken kolumni.

Näkökulma: Maanviljelijät 3 - työttömät 0 - ja bonuksena pääministerin kyyneleet

Maanviljelijöiden huolet saivat pääministerin kyynelehtimään, mutta työttömät joutuivat tyytymään hallituksen vastuunpakoilua paikkaavaan kansanedustajaan, kirjoittaa politiikan toimittaja Tommi Parkkonen

Maatalous- ja ympäristöministeri (kesk) seisoo keskellä Senaatintoria ja kuuntelee, kuinka tuhannet vihaiset mielenosoittajat vaativat hallituksen tai ainakin joidenkin ministereiden eroa.

- Heillä on kova huoli omasta tulevaisuudestaan, ja silloin ministerin on paras tehdä kaikkensa ollakseen kuulemassa se huoli, ministeri (kesk) perustelee saapumistaan suuttuneiden kansalaisten luokse.

Torin toisella reunalla kävelee valtiovarainministeri (kok), jolle eräs mielenosoittaja sanoo suoraan päin naamaa "kas, tulit katsomaan köyhiä". Valtiovarainministeri lupaa ottaa mielenosoittajien huolen tosissaan.

Sen jälkeen valtiovarainministeri nousee pääministerin (kesk) kanssa Senaatintorille pystytetylle esiintymislavalle ja parivaljakko lupaa jälleen kerran, että hädänalaisten huoli tulee kuulluksi.

- Kun katselin tuolta ikkunasta, tuntui toivottomalta, pääministeri sanoo mikrofoniin ja viittaa kädellään Senaatintorin laidalla olevan työhuoneensa suuntaan.

Pääministeri astuu pois esiintymislavalta ja hänen silmissään on kyyneleitä, kun hän halaa kohdalle osunutta ex-ministeriä (kesk).

- Voit arvata miten syvältä tämä koskettaa, herkistynyt pääministeri toteaa ex-ministerille keskellä Senaatintoria.

No ehkä Väyrynen saa kaadettua tämänkin pöljikkeen.
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201802022200716310_pi.shtml

Edellä mainitut ministerikohtaamiset eivät kuitenkaan ole tältä perjantailta, vaan napattu sitaatteineen Iltalehden artikkelista 12. maaliskuuta 2016. Tuolloin Senaatintorin olivat täyttäneet vihaiset maanviljelijät, jotka osoittavat mieltään myöhässä olevien tukirahojen vuoksi.

Ei siis leikattujen tukirahojen, vaan myöhässä olevien tukirahojen.

Tänä perjantaina ei Senaatintorilla kuitenkaan näkynyt kyynelehtivää pääministeri Juha Sipilää (kesk).

 

[Formulanomi]

Itseasiassa täältä löysin erittäin kiinnostavan ja hyvin kirjoitetun artikkelin.

https://frankmartela.fi/2018/02/02/aktiivimallin-kaksi-ydinongelmaa-johtuvat-hallituksen-kahdesta-sokeasta-pisteesta/
Yksi ainut kuva riittää osoittamaan miksi aktiivimallin kaltaista uudistusta tarvitaan Suomessa epätoivoisesti. Huoltosuhteemme on törmäämässä seinään. Yhä pienemmän työssäkäyvien joukon on tulevaisuudessa elätettävä kasvava joukko eläkeläisiä. Siksi on ensiarvoisen tärkeätä kääntää kaikki kivet, jotta saamme työllisyysasteen eli työssäkäyvien määrän nousuun.

AktiivimalliHuoltosuhde
Lähde: Ilta-Sanomat / Tilastokeskus

Aktiivimalli on yksi näistä käännettävistä kivistä. Sen rinnalla hallitus on tehnyt hyvinkin järkevänkuuloisia uudistuksia kuten sallinut yrittäjyyden aloittamisen neljän kuukauden ajan ilman työttömyysturvan katkeamista, luonut puolen vuoden suoja-ajan ulosottoon työttömän työllistyessä ja on sallimassa puoli vuotta kestävien opiskelujen suorittamisen työttömyyden aikana. Nämä ovat pieniä askelia kohti perustulomaisempaa sosiaaliturvaa.

Pääministeri Sipilä vetoaakin siihen, että työllisyyden vahvistamiseen liittyvällä ns. kymppilistalla olevien ”toimenpiteiden kokonaisuus ei siis heikennä työttömän asemaa, vaan parantaa sitä.”

Silti on perusteltua katsoa myös aktiivimallia yksinään. Ensinnäkin, lisääkö se työllisyyttä? Tämä on ollut hallituksen pääväite: Aktiivimalli nostaisi työllisyyttä arvioiden mukaan noin 5 000 – 12 000 henkilötyövuodella, kun sanktioiden pelko saisi työttömät aktivoitumaan. Tätä Martti Hetemäen johtaman työryhmän tekemää arviota on kritisoitu. Esimerkiksi taloustieteen professori Matti Tuomala on sitä mieltä, että se perustuu vanhentuneeseen teoriaan. Hänen mukaansa tuoreemmat empiiriset tutkimukset näyttävät osoittavan, että tällaisella porrastetulla sanktiomallilla ei ole toivottuja työllistäviä vaikutuksia. Toiset tutkijat ovat huomauttaneet, että pelkkä rankaiseminen ei auta ellei sen rinnalla vahvisteta huomattavasti työllistymistä tukevia palveluita, kuten Tanskassa on tehty. Kolmannet ovat arvioineet, että aktiivimalli johtaa monen siirtymiseen työnhakijasta pysyvästi työelämän ulkopuolelle, esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Eli näyttö aktiivimallin hyödyistä näyttäisi olevan heikompaa kuin Hetemäki ja muut aktiivimallia puolustavat taloustieteilijät antavat ymmärtää.

Mutta oletetaan hetkeksi että malli todella parantaisi työllisyyttä tuon noin 8 000 hengen verran. Mikä on se hinta, jonka hallitus on valmis maksamaan tästä parannuksesta?

Ensinnäkin oikeudenmukaisuus: Olisi keskeistä tehdä laskelma siitä kuinka monta sellaista työtöntä tulee saamaan sanktion, joka on aidosti yrittänyt löytää itselleen töitä ja koulutusta tarkkailujaksolla. Tällaista laskelmaa hallitus ei ilmeisesti kuitenkaan ole tehnyt. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tämä on mallin keskeinen ongelma: Ihminen voi tehdä kaiken oikein – hakea kaikkiin töihin ja koulutuksiin joihin ehtii – mutta jos ei tule valituksi, seuraa rangaistus. Tämä ei oikein millään tunnu oikeudenmukaiselta, vaan enemmänkin siltä että sitä kaikista heikoimmassa asemassa olevaa rangaistaan siitä, että hän ei kelpaa työmarkkinoille. Jos esimerkiksi 8 000 työllistyneen rinnalla on 14 000 epäoikeudenmukaisesti rangaistua, on tämä varsin epäinhimillinen tapa parantaa työllisyyttä.

Ministeri Mykkänen toteaa, että jos aktiivipalveluita ei pystytä työttömälle tarjoamaan on se ”yhteinen epäonnistuminen, jossa myös työvoimapalveluiden on katsottava peiliin.” Ongelma on siinä, että työvoimapalvelun pitäisi katsoa peiliin, mutta vain työtöntä rangaistaan.

Toiseksi yhteiskunnallinen luottamus: Aktiivimallin antama viesti työttömille on varsin selvä: Me emme luota teihin. Emme ole valmiita uskomaan, että pyritte oikeasti työllistymään, vaan aiomme tarkkailla ja rangaista teitä. Pohjoismainen yhteiskuntamalli on perustunut vahvaan keskinäiseen luottamukseen kansalaisten ja yhteiskunnallisten instituutioiden välillä. Aktiivimalli on omiaan rapauttamaan tätä luottamusta, kun työttömyyden kuiluun juuttuneet kokevat, että hänen ahdinkonsa ymmärtämisen sijasta yhteiskunta haluaa vain syyttää ja rankaista. Työllisyyden edistämiseksi tarkoitettu työvoimapalvelu muuttuu helposti kurinpitotilanteeksi. Professori Juho Saari on puhunut siitä kuinka empatiavaje Suomessa on kasvanut: Emme enää ymmärrä eri elämäntilanteessa olevia. Aktiivimalli on omiaan jyrkentämään tätä ymmärryskuilua hyväosaisten ja huono-osaisten välillä.

Sinänsä en usko, että hallitus olisi pahuuttaan aktiivimallia säätänyt. Uskon tarkoitusperän olleen hyvän. Ja kuten todettua, työllisyysasteen nosto on äärimmäisen tärkeä tavoite. Hallituksen päätöksentekoa rajoittaa kuitenkin nähdäkseni kaksi seikkaa:

1) Taloustieteen liika ylivalta. Aktiivimallissa silminpistävää on ollut, että sitä julkisesti puolustaneet ovat olleet lähes järjestään taloustiedetaustaisia. Taloustieteen kuplassa työttömät ovat vain numeroita ja tällöin laskennallinen 8 000 työttömän työllistyminen vaikuttaa järkevältä politiikalta. Yhteiskuntatieteilijät ja esimerkiksi työttömyyttä tutkineet olisivat voineet tuoda paremmin esiin asian inhimillisen puolen, siihen liittyvän epäoikeudenmukaisuuden ja luottamuksen rapautumisen. Mutta valitettavasti taloustieteen (vanhentuneetkin) mallit nauttivat julkisessa päätöksenteossa huomattavasti suurempaa auktoriteettia kuin muut ihmis- ja yhteiskuntatieteet.

2) Hallituksen lyhyen tähtäimen säästövimma. Kun aktiivimalliin päättynyt työryhmä asetettiin, annettiin heille tiukat raamit: ”Lisärahaa ei työttömyysturvan uudistamiseen ollut luvassa, joten neuvottelupöydällä oli porkkanoiden sijaan valittavana lähinnä erilaisia työttömille tarkoitettuja keppejä.”

Tämä lyhyen tähtäimen säästöjen hakeminen on leimannut hallituksen päätöksiä kauttaaltaan. Koulutuksesta leikataan, vaikka hyvinkin oikeistolaisetkin asiantuntijat varoittavat sen negatiivisista vaikutuksista tulevaisuudessa. Nyt haetaan heti realisoituvia säästöjä sen sijaan että mietittäisiin mikä pitkällä tähtäimellä olisi yhteiskunnalle järkevää ja kustannustehokasta. Kvartaaliajattelu saattaa sopia liike-elämään, josta Sipilällä on enemmän kokemusta, mutta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa se kaventaa valinta-avaruutta huomattavasti, kun voidaan valita vain yhteiskunnan kustannuksia pienentäviä sanktioita. Monet säästöjäkin tuovat uudistukset vaativat aluksi lisäresursseja, joita kvartaaliajattelu ei mahdollista.

Mitä sitten pitäisi tehdä aktiivimallin sijasta työllisyysasteen nostamiseksi?
Tiivistetysti tulee mieleen muutama keino:

A) Palveluintegraatio ja henkilökohtainen lähipalvelu.

Osa työttömistä työllistyy varsin helposti ja omatoimisesti, mutta monen työttömän matka työlliseksi vaatii hänen henkilökohtaisiin tarpeisiinsa räätälöityjä tukipalveluita. Kaikkea koulutusvaihtoehtojen kartoittamisesta CV:n laadintaan. Tämä onnistuu jos on riittävästi lähityötä tekevää henkilökuntaa, jolla on riittävästi valtaa tehdä yksilöllisiä päätöksiä. Tampereen seudulla tätä kokeiltiin ja tuloksena vajaassa puolessa vuodessa alueen kunnat ovat onnistuneet vähentämään työttömien työnhakijoiden määrää 11,4 prosenttia. Ilman merkittäviä lisäresursseja.

B) Kannustinloukkujen purkaminen ja perustulomaisempi työttömyysturva.

Tämä on se suunta, johon nykyisetkin uudistukset pyrkivät ja toivottavasti suunta jatkuu. Ministeri Mykkänen esimerkiksi ehdottaa, että ”seuraava askel voisi olla niinkin simppeli kuin kokoaikaisen työskentelyn kiellon poistaminen työttömyysturvan sovitellun päivärahan ehdoista. Muutoksen myötä työttömyystuelta ponnistava saisi pitää palkasta tai yrittäjätulosta aina 300 euron suojaosan kokonaan ja sen ylittävästä hankitusta tulosta puolet vähennettäisiin työttömyyskorvauksesta.” Tämä kuulostaa järkevältä suunnalta. Myös kohta tuleva reaaliaikainen tulorekisteri toivon mukaan helpottaa sitä limboa, johon monet nykyään joutuvat kun ei voi olla varma eri byrokraattisten tahojen mielivaltaisista päätöksistä sen suhteen mikä määrä tuloja katkaisee kaikki tuet.

Summa summarum: Vaikka on selvää, että työllisyysaste on saatava nousemaan, ei aktiivimalli mielestäni ole tässä järkevin työkalu. Siksi ymmärrän hyvin miksi tänään (2. helmikuuta) sitä halutaan mielenilmauksella vastustaa ja miksi juuri aktiivimallista on noussut hallitusvastaisuuden keskeinen symboli.

Toivottavasti hallitus (tai seuraava hallitus) kykenisi tulevaisuudessa ottamaan päätöksenteossa paremmin huomioon taloustieteen ohella myös muut yhteiskuntatieteet. Ja pelkän kustannussäästöjen etsinnän sijasta uskaltaisi myös parantaa sellaisia palveluita, jotka pitkässä tähtäimessä kohentavat sekä taloutta että inhimillisiä olosuhteita. Näin edistäisimme parhaiten yhteistä tavoitettamme, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan uudistamista.

P.S. Jos on vielä epäselvää mikä tämä ’aktiivimalli’ on niin tässä se pähkinänkuoressa: Kussakin kolmen kuukauden jaksossa työttömän on a) tehtävä vähintään 18 tuntia ansiotöitä, b) ansaittava noin tuhat euroa yrittäjätuloa, tai c) osallistuttava noin viikon verran koulutuksen kaltaisiin aktivointitoimiin. Jos hän ei onnistu mitään näitä tekemään, työttömyysetua leikataan suunnilleen viisi prosenttia.

Ja edelleen tosiaan tähän lauseeseen perustuu koko malli: "Yhden prosenttiyksikön aleneman korvausasteessa on arvioitu lisäävän työllistymisen todennäköisyyttä 0,4-1,0 prosentilla" Periaatteessahan, siis työllisyyden kannalta, ei ole merkitystä saavuttaako kaikki työttömät ne AM1.0 edellytykset vai ei. Hallitus luottaa tuohon väitteeseen ja olettaa saavuttavansa "hinnalla millä hyvänsä" parannuksia käppyröihinsä.

Työttömien tilannettahan voisi ajatella varastovalvonnan termein LiFo (last in, first out). (EDITH. Burbin korjaus, ei siis fifo...) Parhaiten työllistyvät, ne jotka ovat olleet vain vähän aikaa työttöminä. Sikäli ne toimenpiteet hyödyttävät eniten vähiten aikaa työttöminä olleita.

 

[burb]

Tarkoittanet lifoa?

 

[jps]

Tässä jännittävää tarinaan siitä miten vaikutusta työllisyysasteeseen on arvioitu. Taisivat tällä hetkellä arvioda lukeman olevan 7500 - 12000.


Teoriassa katsovat siis, että jossain tutkimuksissa esitetty korvausasteen alenema vaikuttaa työllisyyteen 0.4-1%.

Vautsi, jännä teoria. Jospa kokeiltaisiin muuttamalla työtön valtion virkamieheksi ja tehdään korrelaatio, jossa työttömyysasteen mukainen määrä valtion virkamiehiä hirtetään vuodessa. Valtion virkamiesten motivaatio pienentää työttömyyttä kasvaa huomattavasti, samalla kun työttömät saavat mahdollisuuden työllistyä valtion virkamiehiksi.

 

[Formulanomi]

Vautsi, jännä teoria. Jospa kokeiltaisiin muuttamalla työtön valtion virkamieheksi ja tehdään korrelaatio, jossa työttömyysasteen mukainen määrä valtion virkamiehiä hirtetään vuodessa. Valtion virkamiesten motivaatio pienentää työttömyyttä kasvaa huomattavasti, samalla kun työttömät saavat mahdollisuuden työllistyä valtion virkamiehiksi.

Ja LiFo periaatteella tietenkin sanktiot...
....
Olisi kiva kuulla aktiivimallin puolustajien (Örfil, Balthazar) mietteitä kunnollisine perusteluineen.
Miksi uskot seuraavaan lauseeseen "Yhden prosenttiyksikön aleneman korvausasteessa on arvioitu lisäävän työllistymisen todennäköisyyttä 0,4-1,0 prosentilla".
Ja miksi nyt tyydyttiin siis 4.65% alennukseen, eikös 40% olisi parempi/tehokkaampi?

 

[Balthazar]

Kyllä minä ainakin voin ostaa nuo Martelan perustelut ja pointit ihan hyvin. Rakentavasti kirjoitettu. Ja siinä missä Vartiainen ehkä ajattelee kansantaloutta ja huoltosuhdetta, itse ajattelen yksittäistä työtöntä. Kuten sanoin, hyvän elämän perusta työkykyiselle aikuiselle ihmiselle on se, että on jollain tavalla hyödyksi yhteisölleen ja voi suunnitella tulevaisuuttaan. Voiko osallisuuden tunne tulla muustakin kuin palkkatyöstä, ehkä, mut hyvin vaikeaa se on ilman sitä. Yksi asia joka varmasti meidän kaikkien mielestä pitäisi saada korjattua on viivästys työttömyyskorvauksissa satunnaisten töiden takia.

Tuohon huoltosuhdekaavioon vielä sellainen pieni sivuhuomautus, että siinä missä ennen sotia monet alle 14-vuotiaat olivat jo mukana työelämässä, nykyään jo n. 10 % eläke-ikäisistä käy vielä töissä. Monet heistä tosin osa-aikaisina, mut kyllä se silti kokonaisuuteen vaikuttaa.

 

[jps]

Mun mielestä yksi konkreettinen ja helppo tapa lisätä työllisyyttä olisi muuttaa radikaalisti näitä ns. työkokeiluita, nehän eivät johda käytännössä koskaan työsuhteeseen (muistaakseni 1-2 prosenttia). Työkokeiluissa teetettävät hommat ovat kuitenkin useimmiten sellaisia, että ne pitää joka tapauksessa tehdä, vaikka eivät vaadi suurta ammattitaitoa, ne ovat käsittääkseni useimmiten hyllyttämistä, varastointiin ja postitukseen, puhtaanapitoon yms liittyviä tehtäviä. Jos ja kun yrityksillä ja järjestöillä on vaihtoehtona joko palkata tai ottaa ilmaiseksi joku tekemään tarpeellista työtä, niin varsin usein otetaan ilmaisia. Noissa työkokeilupaikoissa on varsin tyypillistä, että kun yhden työttömän kokeiilu loppuu seuraavan alkaa. Näin on sitten päädytty tilanteeseen missä työllistämistoimet lisäävät työttömyyttä.

Tuotakin hieman rukkaamalla, siitä voitaisiin saada ihan toimiva työkalu, esimerkiksi seuraavalla tavalla:
Työsuhdetta ei synny, mutta raha liikkuu kokeilunantajalta TE-keskukselle ja TE-keskukselta työkokeilijalle.
Ensimmäisellä kahdella viikolla korvaus on työttömälle esimerkiksi nykyinen 9,- euroa (tuona aikana pässimpikin tapaus oppii hyllyttämisen tavaran lajittelun tms)
Tuon jälkeen maksettava korvaus kasvaa kahden viikon välein siten, että viimeisen kuukauden aikana se vastaa TES-palkkaa, tosin ilman sivukuluja.
Jos vähintään vuoden kestävää työsuhdetta ei synny esimerkiksi 50 %'sta työkokeiluja, "työantaja" ei ole oikeutettu saamaan uutta työkokeilujaksoa kahteen vuoteen. Lisäksi työkokeilijoiden määrää tulee rajoittaa siten, että kokeilijoiden osuus ei ole prosentuaalisesti suuri yrityksessä tai sen jollain osastolla.

Tuolla tavalla toimien tulee paljon työpaikkoja heikommin koulutetuille, eihän hyllytystä, tavaroiden lähetystä tms voi lopettaakaan. Työkokeilijat eivät alhaisella kustannustasollaan enään vaikuta vääristävästi yritysten kustannusrakenteeseen. Kun työkokeilijan korvaus kasvaa osaamisen lisääntymisen tahdissa, niin työkokeilun antajan riski säilyy riittävän pienenä.

 

[kouvotsvoni]

Varustelekan jehu koitti tarttua tuohon Sipilän yrityksille heittämään "työllistä 18 tunniksi"-haasteeseen, mutta totesi sen hankalaksi toteuttaa rikkomatta lakia.

https://m.facebook.com/notes/valtteri-lindholm/18-tunnin-työsuhteet-työttömille-ovat-laittomia/867083813480019/

 

[jps]

Ihan hyviä pointteja. Vaikka ei olisi noita työlainsäädäntöön liittyviä esteitä, niin pelkästään uuden työntekijän perustaminen henkilöstöhallinnon / palkanlaskenta järjestelmään, lakisääteiset ilmoitukset (vakuutus, eläkevakuutus, verottaja) yms. tuottavat kustannuksia ja vaivaa sen verran, ettei ole mitään järkeä palkata ketään muutamaksi tunniksi kuussa, vaikka tarvettakin olisi.