Jos me halutaan oikeesti jotain muutosta, niin pitää uskaltaa. Se tarkoittaa isoja muutoksia ja poliittista päämäärää.
Niin kuten olen aiemmin kirjoittanut olen itse muutosten kannalla. Jopa niin isojen muutosten, että ne eivät voi mennä lävitse.
Suomalainen sosiaalipolitiikka on aivan liian byrokraattista ja harmillisen paljon keskittynyt vain väärinkäytösten estämiseen. On kuitenkin turha mielestäni muutaman prosentin, ellei promillen, tehdä sosiaaliturvasta niin sekava ja kompleksinen kokonaisuus, että sen kaikista koukeroista ei ole selvillä edes ns. asiantuntijat. Saatikka sitten Matti ja Maija Meikäläiset. Lisäksi nykyinen systeemi ylläpitää kaikenlaisia vääristymiä, jotka itseasiassa luovat erilaisia loukkuja esim. kannustinloukkoja ja epäoikeudenmukaisuuksia.
Purkaisin siis mielelläni koko nykyisen sosiaaliturvan ja rakentaisin sen nykyisestä epä- ja harhaluuloisesta mallista yksilön omiin valintoihin perustuvaan malliin.
Tämä malli perustuisi hyvin pitkälle perustulotyyppiseen ratkaisuun, joka mahdollistaisi elämisen edellytykset esim. tilapäisellä yritystoiminnalla tai työsuhteilla ilman keinotekoisia rajoituksia.
Jos malli toimisi jonain kuukausina sellaisenaan henkilön kannalta, niin perustulo antaisi vastaavasti huonoina aikoina joustoa ilman erilllisiä hakumenetelmiä/byrokratiaa. Sellaisissa tilanteissa, joissa henkilöt eivät pärjäisi niin toimeentulotukea tulisi maksaa sovitellusti. (perustulon ja esim. asumistuen lisäksi).
Osalle henkilöistä tulisi järjestää keskitettyä opastusta esim. työnhakuun. Nykyisellään työttömät eivät voi luottaa te-toimistojen osaamiseen ja sen varaan, että te-toimistot toimivat työttömien etujen mukaisesti. Nykyisellään te-toimisto koetaan epäoikeudenmukaisuuden tyyssijaksi sen takia, että ne joutuvat tulkitsemaan hyvinkin monimutkaisia lakeja monesti jopa toimistokohtaisesti/virkailijakohtaisesti. Luottamus te-toimistojen (kelan) ja muiden sidosryhmien välillä pitäisi palauttaa.
Aktiivimalliin tätä ideaa ei nyt todellakaan kannata sotkea, joskin se voisi tukea sen suuntaisia ajatuksia.
Aktiivimalli perustuu yksinomaan etuuden menetysten pelkoon (1% etuuden menetys luo 0,4 - 1% työmahdollisuusksia), ja tämä ei itseasiassa synnytä yhtään lisää työpaikkoja. Aktiivimalli on kyllä aivan karsean huono ratkaisu.