Avoin kirje Juhana Vartiaiselle
Susanna Päivärinta kysyi sinulta ivalolaisen 60-vuotiaan työttömän naisen tilanteesta; pitäisikö hänen muuttaa muualle? Totesit, että poismuuttaminen on täysin normaalia. Vastauksesi koski minua. (8.2.2018
http://www.iltalehti.fi/iltv-paivarinta/201802090105233_iv.shtml, HS 5.2.2018
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005552637.html )
Juhana, olemme samaa ikäluokkaa ja rohkenemme jo seisoa jämäkästi sanojemme takana.
Näyttää siltä, että aktiivimalli rakentuu sille vieraantuneelle ajatukselle, että kaikki Suomen kansan työttömät ovat perheettömiä, passivoituneita ja helposti liikuteltavaa massaa. Mallissa ei ole myöskään laskettu immateriaalisen työnteon ja siitä seuraavan hyvinvoinnin merkitystä.
Britanniassa työskennellessäni opin, että heidän maahanmuuttajiensa yritystoiminnan kilpailukyky perustui suurperhelaitokseen, jossa kolmen sukupolven ketju setineen ja täteineen yhdistyy toimivaksi yksiköksi. Isovanhempien rooli on elintärkeä; yhtäältä he siirtävät työn arvostusta ja aktiivisuutta nuoremmalle sukupolvelle ja toisaalta he tukevat pitkiä työpäiviä tekeviä lapsiaan lastenlasten ja talouden hoidossa.
Tämä ei ole vierasta meille suomalaisillekaan, sillä tätä samaa mallia löytyy myös ikääntyneen ja työttömän kansanosamme keskuudesta, isovanhemmat auttavat yh-äitejä, -isiä ja pienten lasten perheitä vuorotöiden tai vaativan opiskelun maailmassa. Tämä on immateriaalista pääomaa – sen hintalappu veronmaksajalle voidaan arvioida siinä vaiheessa kun mummit ja papat toivotetaan muuttamaan pois kotipaikastaan.
Nämä samaiset mummit ovat niitä ikäluokkasi naisia, jotka nyt työttöminä ovat oman perheensä tukemisen ohella hoitaneet tai hoitavat iäkkäitä vanhempiaan. Näin myös minä olen tehnyt, en tue vain tyttäriäni ja lapsenlapsiani vaan kykenin tarjoamaan edesmenneelle äidilleni arvokkaan vanhuuden työnteon ohella. Omalla aktiivisuudellaan 60-vuotiaat mummit ja papat ovat säästäneet yhteiskuntamme menoja usean eri momentin kohdalla. Samalla he ovat sen katkeamattoman ketjun osana, jossa perheiden sosiaalisien resurssien ja välittämisen kulttuuri siirtyvät jälkipolville. Voisitko tarkentaa, miten nämä immateriaaliset hiljaiset tuotot on otettu huomioon aktiivimallissa?
Maaseutupitäjissä asuu maltillinen kansa, joilla on vielä sukupolvien saatossa kumuloitunut taito, heiltä sujuu teurastus, kalastus, metsästys, marjastus, ruoan tuottaminen, metsätyöt, rakentaminen, huolto ja korjaus ja ompelu. He ovat myös alueellisia asiantuntijoita vaativissa ilmasto-olosuhteissa selviytymisessä. Mielestäni he ovat Suomi-neitomme hartiat – pitkään kestäneessä poikkeustilanteessa heidän panoksensa maamme perushuollossa tulee olemaan merkittävä.
Olin kuvitellut, että Suomi olisi tietotekniikan ihmemaa, jossa arvostetaan etätöitä. Useasti ne ihmiset, jotka voivat tasapainottaa perheen ja työn itselleen sopivaan muottiin ovat niitä luovia ja tuottavia yksilöitä. Näin minä tein, olin työteliäs oman alani asiantuntija, samalla sain voimaa suuresta neljän sukupolven perheestäni. Valitettavasti neoliberalisoitunut yhteiskuntamme voi syödä altaan pois ikääntyvät taitavat tytöntekijät – osaamisen on korvannut opportunismi, jossa tietty tapa kilpailla, ikä ja asuinpaikka muuttuvat ratkaiseviksi tekijöiksi.
Olen nyt 60-vuotias ja minun ei enää tarvitse nöyrtyä – kuten et sinäkään tee, Juhana. Tässä iässä saan arvostusta perheeltäni ja ystäviltäni, ja sitä arvostusta toivon myös maaltani, jolle olen jo lukiolaisen alkanut tuottaa veromarkkani - välillä kotomaasta ja välillä ulkomailta käsin. Olen työskennellyt sen rankimman aktiivimallin mukaan nuoruudestani lähtien aina viimeiseen työttömyyteeni asti, kuten suurin osa miestä 60-vuotiasta on tehnyt.
Juhana, päättäväisyytesi on rohkaissut minua ja tarjoan nyt asiantuntemustani teille päättäjille määräaikaisella työsopimuksella. Toivon, että välität tämän kirjeeni ansioluetteloineen sille taholle, joka vastaa päätöksiinne liittyvän tutkimusmateriaalin hankinnasta. Viimeinen työpaikkani oli RESCuE projektissa 2014-2016 ( Citicens´Resilience in the Times of Crises), jossa tutkittiin Saksan johdolla yhdeksän valtion pienituloisten kansalaisten aktiivisuutta ja resilienssiä lama-aikoina. (
http://rescueproject.net/about/) Tämä on yksi EU:n linjaama tutkimusalue. Työttömänäkin olen aktiivisesti mukana kirjoittamassa yhteisartikkelia Saksan kanssa. Suomesta kerätty tutkimusmateriaali on laaja, omalta osaltani kirjoitin siitä neljä raakaraporttia. Töiden päättymisen takia en koskaan voinut työstää niitä julkaisuiksi. Tämä tutkimustieto antaisi laajemman kuvan maamme pienituloisista ihmisistä aktiivisuuden ja resilienssin käsitteiden kautta.
Ystävällisin terveisin Terhi Vuojala-Magga, FM, Inari
Ohessa akateemisen työn CV:ni ja julkaisuluetteloni (jotka löytyvät sähköpostistasi )
Tiedoksi hallituksemme ministerit
