Sunnuntai-iltana satoi ja kisa siirtyi maanantai-illaksi - reissi oli kun ei lepoa välissä olisi lainkaan edes ollut pitempään. Michiganissa oli todella aika yhden miehen näytös, kun Joey Logano viiletti isojen katsomoiden edessä lähes täydellisen kisan jälkeen voittoon. Paria kymmentä kierrosta jäi vajaaksi että kaikki rundit olisivat hänen resumeehen uponneet suoritteena joka olisi mieleen jäänyt; eikä siinä mitään - tämä kilpailu kyllä jäi. Sinänsä ei siksi että yksi auto olisi viilettänyt kaikkien edellä selkeään & yksinäiseen ruutulipulle tuloon ensimmäisenä, vaan siksi että uusi paketti joka tällä radalla nyt tositoimissa nähtiin, oli erittäin onnistunut aerodynaaminen petkale pitäen kaarat aivan toisissaan draftatenkin kiinni jolloin erot olivat pienet ja ajovirheen takia sijoja lähti välittömästi tai jos toisen perään jumittamaan jäit. JL:n kohdalla juuri kaikki meni aikasen naftisti sopivan nappiin, eli paalulta kisaan ja kun auto käyttäytyi erittäin hienosti letkan kärjessä, niin häntä oli vaikein kaikista ohittaa vaikka välillä hän veti radalla monestakin autosta koostunutta matoa - sijoitus vaihtui vain takana, ei edessä. Kaarteissa kun tallaa pohjassa pidettiin pääsääntöisesti niin nostaminen kaasulta oli yleensä monien sijojen arvoinen miinustava teko, joka teki Loganon voitosta vieläkin arvostetumman kuinka hän pelipäällä pysyikin hyvällä autolla sekä fokus ilmeisen korkealla virheettömältä näyttäneen ajon päätteeksi. Kerran hän tuli ohitetuksi kärkipaikalta toisen toimesta joka harjoitusten jälkeen oli ykkösjuhta voittamaan ja ilmeisenä pidettiinkin ennen JL-show'ta, nyt uusi suosikki kuittasi vielä pahimman kilpailijansa ohitse kärkeen ihan ohittamalla ohittamalla, joka oli lopulla fieldille aika luuta kurkkuun lyövää.
Menohalujaan esitellyt Kurt Busch ilmaisi halukkuutensa jatkamaan tallissa ensi kaudella #1 autossa CGR:llä ja sijoittui vakuuttavasti toiseksi erittäin tasaisen ja hyvän päivän jälkeen - KuBu on viime vuosina hyviä sijoituksia napsinut, mutta on asia erikseen ollut onko hän kuitenkaan pitänyt kilpailukykyä koko päivää pöntössä rähisemässä ennen sijoitusten jakoa, nyt oli ja kulkua riittikin yllin kyllin. Kolmanneksi tuli Martin Truex Jr., jonka trendi ei nyt jatkunut sen osalta mikä viimeisen kuusi viikkoa olivat olleet, eli joka toisessa kisassa voitto ja joka toisessa kahdenkympin tai huonommin sijoittuneena. Nyt olisi ollut voiton vuoro viime viikonlopun keskeytyksen jälkeen, mutta tällä kertaa ei näin käynyt joskin hän ilmaantui sopivaan aikaan kisassa voitosta vääntämään.
Kevin Harvick oli mies paikallaan harkkojen tulostaulutuksen annin mukaan ja lähti MIS:in kamppailuun ennakkosuosikkina ennen kuin Joey teki kärjessä ajelusta taidetta sopivalla ajolinjalla vauhdin säestämänä eikä ohituksille tullut sijaa/tilaa. Kerran kuitenkin Harvick kärkeen meni uusintastarttiohituksella ja onnistui revanssissa pitämään samanlaisessa tilanteessa homman hallussa. #22 tuli lopulta ohi aika piankin sitten kuitenkin, mutta KH onnistui tavallaan tällä suorittamisella puolittain täyttämään niitä lupauksia joita ennen kautta ilmoille heitettiin ja kun voitottomana on mennyt, niin ennen kisaakin vakuuttavaksi voitiin laskea suorituskyvyn ainakin pitäminen suhteessa muihin hyvänä vaikkei ihan samaa olisi kuin harjoituksissa. Näin olikin ja seitsemän tila ei ihan sitä mitä piti, mutta auton kiky erittäinkin hyvä sitten kuiteskin. Lopun erikoisnumerot tekivät tilanteesta aika kutkuttavan, Kevinillä oli uudet renkaat muihin nähden edellä joilla oli maksimissaan/korkeintaan kaksi tuoreempaa rengasta, mutta uudet eivät niin suurta merkitystä tällä paketilla tehneet että vaikka kierrosaika oli kärkeä aikaisemmin heti pysähdyksen jälkeen huomattavasti parempi (erot pieniä kuitenkin draftauksen vuoksi) niin ihan lopussa olisi pitänyt olla vain kärkeä lähempänä jo senkin vuoksi, että porukassa ajamisessa oikeastaan renkaiden kunnolla ei juurikaan ollut merkitystä. Lisäten kuitenkin mukaan senkin faktan, että KH oli #4 tiimin kanssa kesken kisan isommissakin ongelmissa toisen puolen eturenkaan pahan kuluman jälkeen johtaen moniin pysähdyksiin (vihreällä kerran + monta kertaa keltaisen alla), niin tämä oli todella hyvä comebäkki.
Jimmie Johnson oli kisassa viidestoista joka oli ihan ok suoritus, mutta se että kuinka ihmeellä he saivat auton tuohon kuosiin kisaamaan ilmasensitiivisellä 2 mailin nykypäivän nopeusdraftinkia radalla kaarteissa Michiganissa, tuli mahdollisesti sieltä vanhan #48 tiimin taikatemppupussista. Aikanaan monia vuosia takaperin Kansasissa jahdissa, he rikkoivat auton peräpään osuttua pyörähdyksen jälkeen suoraan seinään ja sen lisäksi että ajamisen piti olla mahdotonta ainakin liki tuolloin, niin tankkauksen piti sitä olla täysin finitosti. Tuo tapahtui vielä aika kilpailun alkupäässä. He tuolloin sijoittuivat muistaakseni kahdeksanneksi lopulta ja pitivät mestaruushaaveet pystyssä. Nyt Michiganissa kaksi lievää mutta todella tuntuvaa kontaktia varikolla kisan edetessä, ensi keulaan ja sitten takakulmaan. Kummatkin kohdat autossa olivat vielä sellaisia että vaikuttivat saman tein ilman taittavuuteen ja vauhdin/aeron hyödyntämiseen. Kauan he olivatkin kuin kanveesissa ja ajoivat loppupäässä kisaa, mutta lopussa teipillä sekä korjauksilla auto kulmat saatiin siihen kuosiin että hän pääsi taas oikein ajamaan kunnolla kilpaa ja jos kierroksia olisi ollut enemmän, niin ei se kympin joukkoonkaan ajaminen olisi ollut mahdottomuus. Kertoi siitä oleellisesta tämän tiimin kohdalta jota on vuosien aikana puhuttu, myös silloin vaikka ei vauhtia olisi ajamaan ihan halutuista sijoista niin ammattitaso suorittaa on korkea siitä huolimatta kuten pitääkin.
Michiganin kisan tulokset:
https://www.nascar.com/results/race_center/2019/monster-energy-nascar-cup-series/firekeepers-casino-400/stn/race/
Sarjataulukko:
https://www.nascar.com/standings/monster-energy-nascar-cup-series/
Ensi viikonloppuna kuninkuusluokka ottaa jälleen pienen lepihuilin kunnes puolentoista viikon päästä juhannusviikonloppuna pärähtää kauden ensimmäinen moottoriratakisa tähän sesonkiin ja hieman poiketen edellisistä kausista, myös rataan Sonomassa on tosiaan tullut muutosta miten NASCAR-autot sitä taivuttaa ajaen tästä eteenpäin. Kisa on sunnuntaiehtoona tunnetusti viinitarhojen keskellä ja aika juhlat on - haikeatkin sellaiset - kun Darrell Waltrip jättää jäähyväiset selostamouralleen siirtyen eläkkeelle Foxin pilttuusta, joka on myös yksi yhteen televisiokanavan viimeinen kisaviikonloppu televisisaation puolesta tähän kauteen.
