Juha Kankkusen ura

[carl]

Täytyy kyllä antaa pisteet Tomi Tuomiselle tuosta Kankkus-podcastista ja myös muista. Tuomisella on kyllä hyvä taito tehdä kankean haastattelun sijasta rento jutustelutuokio. Varmaan se Kankkusen kiroilukin johtui osittain siitä syystä, että siinä varmaan unohtui ihan täysin, että ollaan julkista haastattelua tekemässä YLE Areenaan. Tunnelma oli muuttunut jakson kuluessa sellaiseksi kuin vanhat kaverit keskenään muistelee jossain saunan lauteilla menneitä ja kertoo tarinoita. Tietysti Tuominen tuntee hyvin useimmat kuskit ja kartturit ja kuuluu samaan sisäpiiriin heidän kanssaan, joka vaikuttaa tuohon haastattelun tunnelmaan, mutta joka tapauksessa hienoa työtä Tomilta. Plussaa siitäkin, että osaa jättää hienotunteisesti sellaiset aiheet sivuun, joita kuskit ei selvästikään halua käsitellä. Niitäkin toimittajia on, jotka tivaavat ärsyttävästi yksityisasioita ja jankuttavat niin kauan, että saa jotain haastateltavasta irti.

 

[Tume88]

Onpa kyllä jotenkin jäätävä tunnelma.

Kyllähän tuosta videosta ja sekä Kankkusen että Piirosen podcasteista on välittynyt sellainen käsitys ettei Lancialla -87 ollut sisäisesti hommat ihan jiirissä vaikka auto olikin ylivoimainen, varmaan Suomen mediaan on sitten levinnyt huhuja Kankkusen sabotoinnista ja Lancian päälliköt on pistäneet pojat haastatteluun katkomaan huhuilta siivet.

 

[DC]

Olen katsonut tuon Video Stylen RAC '87-koosteen aikanaan todella monta kertaa, mutta en muista mistä kohdin kilpailua tuo haastattelutilanne on (täytyy katsoa, josko kyseinen VHS vielä varastosta löytyy). Sitäkään en muista, mutta veikkaan, että tilanne oli ennemminkin spontaani, kuin "suunniteltu ulostulo". Mutta totta on, että vuoden 1987 aikana - tuskin vähiten edellisvuoden San Remon ja kyseisen vuoden Monte Carlon tapahtumien johdosta - suomalaisessa lehdistössä Lancian touhuun (joskus väitettyyn, joskus todistetustikin sovittuun) suhtauduttiin melko penseästi. Esimerkkinä käytkööt VM 7/87.

 

[Ayrton-Ana]

en muista mistä kohdin kilpailua tuo haastattelutilanne on

Viimeisestä huollosta. Videovisionin koosteella kuvataan myös tuota VideoStylen haastattelutilannetta.

Veikkaan, että tilanne oli ennemminkin spontaani, kuin "suunniteltu ulostulo".

Veikkaisin kanssa spontaania kysymyksen aiheuttamaa ulostuloa. Tunnelmat välittömästi ennen VideoStylen haastattelua vaikuttivat kuitenkin vielä ihan hyviltä.

 

[anti-lag]

Tämä on muuten hyvä pointti. Safarin hurjan mällin jälkeen Korsikalla kulki ihan ok, mutta sitten Kankku oli epätyypillisen vaisu yleensä hänen vahvoihin kisoihin lukeutuneessa Kreikassa. Lopputulos oli toki siedettävä (kolmas), mutta esim. Armin Schwarz ehti Mitsulla ihan ajamalla edelle. Ja kuten mainittua, tavanomaista heikompi vire jatkui myös seuraavassa kisassa Argentiinassa. Myös Martin Holmesin vuosikirjassa hämmästellään edellisvuoden voittajan tahmeaa menoa: For World Champion, and last year's dominant winner Juha Kankkunen, lack of form on this occasion was a mystery.

Kun tuota Lasse Erolan kirjoittamaa Juha Kankkusen kyydissä -kirjaa (1994) innostuin lukemaan taas enemmänkin, löytyy sieltä seuraavaa tietoa Akropoliksesta:

"Suunnitelmien mukaan ei mennyt Kankkusenkaan ralli. Hän oli noussut mukaan kärkitaisteluun, kun auton vasemman takatukivarren hitsaussauma petti. Lerppuva takapyörä maksoi Kankkuselle päivän pisimmällä erikoiskokeella viisi ja puoli minuuttia, ja hänen voitonmahdollisuutensa kutistuivat olemattomiin. Kankkunen putosi viidenneksi, ja kärki karkasi yli kuuden minuutin päähän. 'Voihan perhana. Kilpailuun luomani taktiikka toimi loistavasti siihen saakka, kunnes takatukivarsi murtui. Sen jälkeen auto ei enää totellut käskyjä. Vasen takapyörä vei autoa minne sattui, ja ajoin loppumatkan ykkösellä. Siinä nilkuttelussa oli aikaa miettiä syntyjä syviä', Kankkunen harmitteli"

Argentiinan tahmeaan menoon tulee selvitys tässä:

"Kolmas sija oli pitkään varattuna Kankkuselle, joka kuitenkin joutui keskeyttämään, kun maaliin oli enää neljä erikoiskoetta. Jälkeenpäin selvisi, että Toyotan tietokoneohjelmassa oli vika, jonka takia moottori ei kilpailun missään vaiheessa antanut maksimitehoja. Aluksi sillä ei ollut merkitystä, koska Kankkunen halusi päästä pois aurausauton kuljettajan tehtävästä. Edellisen vuoden voittajana hän joutui siivoamaan teitä koko ensimmäisen päivän. Toisena päivänä hän uskoi nousevansa voittotaisteluun Auriolin ja Sainzin kanssa, mutta sitten moottori rupesi vikuroimaan. Huoltokieltoalueella se alkoi käydä vain kahdella sylinterillä, ja Kankkunen jäi kärjestä heti minuutin. Kolmannenkin tilan säilyttäminen puolitehoisella autolla vaati Kankkuselta täyden työn, kunnes moottori sitten teki täysstopin ja hänen kisansa jäi siihen."

 

[Magnum2300]

Listataanpa tähän Kankkusen tallimääräyksellä antamat voitot:

1987 Monte Carlo - Biasion
1997 Kreikka - Sainz
1997 Indonesia - Sainz

Muita en keksinyt.

 

[AnttiL]

Muistan myös lukeneeni Kankkusen urasta, että oli jo 1991 mestaruusvuoden jälkeen tosi väsynyt, eikä edes oikein halunnut 1992 ajaa mestaruudesta. Toki tämä voi olla myös selittelyä siitä, ettei pärjännyt Auriolille, mutta kukapa näitä voi saada tosissaan selville. 1994 kohdalla on voinut olla myös vähän samaa, että ajetaan nyt varman päälle ettei tulis lisää mestaruuksia, tai sitten on yritetty mutta väsymys on ollut liian kova.

 

[AnttiL]

Listataanpa tähän Kankkusen tallimääräyksellä antamat voitot:

1987 Monte Carlo - Biasion
1997 Kreikka - Sainz
1997 Indonesia - Sainz

Muita en keksinyt.

Argentiinassa 1999 ei sitten enää antanut voittoa pois

 

[anti-lag]

Listataanpa tähän Kankkusen tallimääräyksellä antamat voitot:

1987 Monte Carlo - Biasion
1997 Kreikka - Sainz
1997 Indonesia - Sainz

Muita en keksinyt.

Varsinaisia tallimääräyksiä, jossa olisi joutunut luovuttamaan sijan pois ei tule mieleen, mutta tilanteen jäädyttämisiä paljonkin. Ne eivät ole kuitenkaan sama asia, koska yleensä on annettu kuitenkin ajaa vapaasti kilpaa tiettyyn pisteeseen asti ja saavutetut sijat on pidetty.

 

[anti-lag]

Laitetaanpa vielä Juhan kertomus Safarin onnettomuudesta -94 suoraan Erolan kirjasta:

"Tiesin, että etuauto oli ajanut pätkän läpi ja luotin, että kaikki oli hyvin. Tulin reipasta vauhtia, kuutosvaihteella ja täysillä. Olisikohan ollut jotain 180 lasissa. En ehtinyt edes hipaista jarrua, kun peli lähti pyörimään. Se meni kuusi seitsemän kertaa nokan kautta ympäri ennen kuin pysähtyi parinsadan metrin päähän. Lentomatkaa kesti joku 150 metriä, ja kun pyöriminen lakkasi, auto liukui vielä katollaan 50 metriä. Siinä pyöriessä minä kolautin pääni johonkin, ja taju karkasi vähäksi aikaa. Toyota lyheni puoli metriä ja kuljettajan puoleinen ovi irtosi. Siinä oli sikäli hyvää tuuria, että tallin helikopteri lensi koko ajan yläpuolellamme ja näki mitä tapahtui. Se laskeutui heti alas ja tuli tutkimaan vahingot. Kun virkosin, ehdotin, että ei kun jatketaan matkaa, mutta muut puistelivat päätään. Auto ei ollut enää oikein ajokunnossa enkä minäkään tainnut olla mikään mieltä ylentävä näky. Päästäni oli tullut verta aika lailla. Jälkeenpäin selvisi vielä, että oikean nilkkani nivelsiteet olivat repeytyneet, kun jalka oli jäänyt polkimien väliin. Rintakehässäni oli myös pari pientä murtumaa, jotka turvavyön metallilukot olivat painaneet voltteja tehdessä. Meidät lennätettiin Nairobin sairaalaan, mutta siellä vehkeet olivat vähän niin ja näin. Ensimmäinen röntgenkone hajosi, ja toisen koneen kuvista ei saanut tarpeeksi selvää. Nickyn vasemman olkapään murtuma huomattiin vasta Englannissa. "

On ollut tosiaan aika raju lippa. Safarissa ajettiin vielä tuohon aikaan yleisesti pelkät kuulokkeet päässä, joten tuuria tosiaan oli.

 

[Kemper]

Itse muistan sellaista, että kaudella 91, Suurajojen alla Kankkunen olisi jo vähän luovuttanut senkin kauden suhteen. Jyskälään tultiin Sainzin johtaessa mm-sarjaa yli 30 pisteellä ja Juhan ykkösprioriteetti oli nimenomaan Suurajo voitto, ei niinkään maailmanmestaruus. Sitten kun Sainz kaatoi sekä Suomessa, että Australiassa Juhan voittaessa molemmat, Kankku ikäänkuin sai uuden kipinän ja huomasi että tässähän onkin mahdollisuudet siihen kolmanteen mm:ään.

1992 kaudesta mielenkiintoinen huomio. Päätös kisaan RAC:hen lähdettiin tilanteesta
1. Sainz 124 (3 voittoa)
2. Kankkunen 122 (1)
3. Auriol 121 (6)
Jossittelua, mutta jos Carlos ja Didi olisivat keskeyttäneet Juha olisi terveisiä ajamalla saavuttanut neljännen tittelinsä.
Voi vain kuvitella mikä parranpärinä Espanjassa ja Ranskassa, etenkin viimemainitussa olisi syntynyt.

 

[AnttiL]

1992 kaudesta mielenkiintoinen huomio. Päätös kisaan RAC:hen lähdettiin tilanteesta
1. Sainz 124 (3 voittoa)
2. Kankkunen 122 (1)
3. Auriol 121 (6)
Jossittelua, mutta jos Carlos ja Didi olisivat keskeyttäneet Juha olisi terveisiä ajamalla saavuttanut viidennen tittelinsä.
Voi vain kuvitella mikä parranpärinä Espanjassa ja Ranskassa, etenkin viimemainitussa olisi syntynyt.

Kyllä. Tämä koko 1992 kausi oli jotenkin mysteeri kun Auriol jäi kolmanneksi vaikka oli niin dominoiva. Mutta tuostahan sen myös näkee kätevästi, että Auriolilla on 120 pistettä kuudesta voitosta ja sen lisäksi vain yksi piste Kataloniasta sekä keskeytykset Portugalista, Sanremosta ja RAC:sta. Auriol jopa ajoi yhden kisan ennemmän kuin Kankkunen, joka taas ei keskeyttänyt kertaakaan, ja ajoi joka kerta podiumille (pisteisiin laskettiin voitto ja kuusi kakkostilaa)

Tämänhän Kankkunen muuten myös kertoo ihan väärin Tomin Nuoteissa. Mestaruuteen ei olisi tosiaan riittänyt kakkostila Sainzin takana, vaan edelle olisi pitänyt päästä.

 

[Magnum2300]

Argentiinassa 1999 ei sitten enää antanut voittoa pois

Jos olisi antanut siellä ja Suomessa, niin Burns olisi vienyt mestaruuden.

 

[AnttiL]

Otetaas Sainzin ketjusta nämä viestit tänne:

Tästä koppi. 95 oli se turbohässäkkä Toyotalla, joten ei siitä sen enempää. Mutta jäikö 94 kaudesta Kankkuselle jotain jossiteltavaa Sainziin nähden. Auriolhan tittelin tuona kautena vei. Sainzille hopea ja Juhalle pronssi. Eroa heidän välillään näyttäisi olleen kuusi pistettä (99-93).

Ainakin Safarin paha kaato ja keskeytys johtoasemasta. Jyskälää nyt ei oikein voi jossitella kun se oli ihan puhtaasti oma ajovirhe.

Monte 2.
Portugali voitto
Safari kaato
Korsika 4. (esim Biasionia kovempaa)
Akropolis 3.
Argentiina sähkövika (kolmannelta tilalta)
Uusi-Seelanti 2.
Jyskälä 9. (kaato)
Sanremo 7. (uudella autolla)
RAC 2.

Tasaista suorittamista, mutta ei enää jatkuvia voittoja ja myös pari virhettä. Sanoisin, että Juha oli tässä kohtaa jo aika väsynyt pitkien kausien jälkeen.

Se onkin sitten hämmentävämpi juttu, että Kankkunen johti MM-sarjaa mentäessä 1995 Kataloniaan ilman yhtäkään voittoa. Pisteet olivat siis
Kankkunen 62
McRae 55
Auriol 51
Sainz 50
Eriksson 48

ja tuolloin voitosta sai vielä 20 pistettä. Katalonian jälkeen Sainz ja McRae olivat tasoissa 70 pisteessä, joten jos oletetaan että Kankkunen olisi vain ajanut ulos eikä turbohässäkkää olisi tapahtunut, olisi RAC:ssa ollut vielä kaikki mahdollisuudet.

Voitto Jyväskylästä 1994 ja Kankkunen olisi lähtenyt kahteen viimeiseen kisaan vanhalla Celica ST185:llä. Niistä molemmista tai ainakin San Remosta olisi voinut saada sen verran enemmän pisteitä, että viides mestaruus olisi ollut Juhalla.

Varmasti alkoi olla jo jonkinmoista väsymystä ilmassa ja sen lisäksi täytyy muistaa, että Kankkunen oli noihin aikoihin myös perustanut perheen ja sai esikoispoikansa keväällä 1994. Tietenkään ei voi sanoa, että "näin se on", mutta kovin ymmärrettävää olisi, jos myös tämä on näiden raskaiden reissukausien lisäksi vienyt sen kriitisen yhden prosentin fokuksesta rallin ulkopuolelle.

Kankkusen vanhin poika syntyi vasta 1995 keväällä, juuri ennen Portugalin rallia. Mutta täysin samaa mieltä siitä, että Juha alkoi jo varmasti olemaan vähän väsynyt 1994 kaudella. Nykyperspektiivistä unohtuu helposti, että Juha oli tuossa kohtaa ylivoimaisesti kaikkien aikojen menestynein ralliautoilija. Eniten MM-voittoja ja tuplasti enemmän maailmanmestaruuksia kuin kellään muulla. Joten ehkä motivaatiokaan ei ollut enää aivan 110% tuossa vaiheessa, mene ja tiedä.

Olisikohan Safarin onnettomuuskin sekin vaikuttanut myös osaltaan iskukykyyn muutamassa seuraavassa rallissa? Tuo 1994 Safarihan taisi olla Kankkusen uran pahimpia, ellei jopa pahin onnettomuus. Muistaakseni mies oli tajuttomanakin jonkun aikaa sen rytäkän jälkeen. Juha johti rallia tuon Safarin jälkeen ensimmäistä kertaa vasta Uudessa-Seelannissa. Huomioitavaa myös se, että Juha ei ajanut ainuttakaan pohja-aikaa Argentiinassa, jonka mies oli kuitenkin edellisvuonna voittanut näytöstyyliin. Keskeytys sähkövikaan tuli vasta aivan rallin lopussa.

Tavallaan voi sanoa, että sekä Kankkusen että Delecourin "prime" aikakausien viimeinen ralli oli 1994 Portugali. Kahden ensimmäisen rallin perusteella 1994 kaudesta oli jälleen muodostumassa Kankkusen ja Delecourin taistelu mestaruudesta, mutta sitten molemmille sattui paha onnettomuus viikon sisään toisistaan. Toki Juhan kohdalla vain puhdasta arvailua oliko sillä onnettomuudella loppupeleissä mitään vaikutusta seuraavien rallien suorituksiin.



En jaksa millään uskoa, että Sainz olisi voittanut 1997 Australiaa/maailmanmestaruutta, vaikkei konerikkoa olisi tapahtunutkaan. Carlos lähti kuitenkin ensimmäisenä autona päätöspäivään ja Mäkinen-McRae kaksikko oli niin jäätävän kovassa vireessä juuri tuohon aikaan, että olisivat kyllä painaneet heittämällä Sainzista ohi. Lähtöpaikkaetu oli Australiassa massiivinen.

McRae taktikoi itsensä toiseksi päätöspäivään Langley Parkissa ja olisi ilman sitä ollut rallin johdossa Sainzin keskeytyshetkellä. Tuo Sainzin keskeytyshän oli oikeastaan vain huono asia McRaen kannalta koska joutui tämän jälkeen auraamaan tietä. Mäkinen meinasi tämän ansiosta vielä ennättää loppumetreillä ohitse, kilometrit kuitenkin loppuivat kesken.

1998 Australian voi myös lisätä näihin Sainzille hyvin traumaattisiin Australian ralleihin. Mäkinen sai ensin minuutin aikasakon varastettuaan Langley Parkin yleisöpätkällä. Mäkinen kyllä varasti selvästi lähtövalojen mukaan, mutta oli epäselvyyttä oliko lähtövalot täydellisesti synkroonissa kellon kanssa ja tätä seikkaa ei Mäkisen onboard-videosta valitettavasti näe. Minuutin aikasakko lopulta kumottiin ja Mäkinen voitti rallin.

Toki jos oikein viimeisen päälle jossitellaan niin Sainzin voitto Australiassa olisi myös tarkoittanut sitä, että Carlos olisi ajanut RAC:ssa ensimmäisenä autona hisseöljyihin. Mäkinen olisi tämän jälkeen toistanut 1997 RAC:n suorituksensa ja körötellyt vaadittavat pisteet kotiin.

Asiasta toiseen, 1997 muuten taisi olla ensimmäinen kausi kun alkoi tämä paljon järjestelmällisempi lähtöpaikoilla kikkailu? Mielestäni ennen tuota kautta lähtöpaikkataktikointi oli huomattavasti satunnaisempaa. Ehkä lyhyemmät rallit yhdistettynä tiukempaan kilpailuun herättivät kaikki ajattelemaan lähtöpaikan tärkeyttä aivan eri tavalla kuin aikaisemmin?

Äh, tulipas helppo virhe. Kiitos korjauksesta.


Tämä on muuten hyvä pointti. Safarin hurjan mällin jälkeen Korsikalla kulki ihan ok, mutta sitten Kankku oli epätyypillisen vaisu yleensä hänen vahvoihin kisoihin lukeutuneessa Kreikassa. Lopputulos oli toki siedettävä (kolmas), mutta esim. Armin Schwarz ehti Mitsulla ihan ajamalla edelle. Ja kuten mainittua, tavanomaista heikompi vire jatkui myös seuraavassa kisassa Argentiinassa. Myös Martin Holmesin vuosikirjassa hämmästellään edellisvuoden voittajan tahmeaa menoa: For World Champion, and last year's dominant winner Juha Kankkunen, lack of form on this occasion was a mystery.

Juha Kankkusen kyydissä -kirjasta suora lainaus:

"Hän (Juha) arveli, että kukaan ei voi ymmärtää, miten poikki hän pitkän kilpailukauden jälkeen oli. Neljäs maailmanmestaruus oli vienyt häntä juhlasta ja tilaisuudesta toiseen. Kiitoksia ja palkintoja oli tullut ylenpalttisesti, mutta kukaan ei näyttänyt huomaavan, miten väsynyt itse juhlinnan kohde oli. Japanissa, missä innostus Toyotan maailmanmestaruudesta oli ollut suurin, hän oli vielä joulun alla joutunut kyyditsemään kuutta-kahdeksaakymmentä vierasta kilparadalla viikon ajan joka päivä. Urakka alkoi aamukymmeneltä ja päättyi vasta illalla. Toyotan vieraille mestarin autoon pääseminen oli juhlaa, mutta Juhalle raskasta työtä. Pääsy Lappiin oli hänelle suuri helpotus. 'Voi kun ei tarvitsisi lähteä täältä mihinkään', hän huokaisi katsellessaan nuotiossa räiskyvää tulta. 'Kun saisi olla vain täällä, huilata kerrankin kunnolla. Te ette usko, miten poikki minä olen koko touhusta" "Voittakoot muut välillä... Eikö se voisi olla Didierin vuoro? Hän on hyvä kuski ja hyvä tallikaveri."

Näillä ajatuksilla Kankkunen lähti kauteen 1994...

 

[Bleu]

Jos olisi antanut siellä ja Suomessa, niin Burns olisi vienyt mestaruuden.

Toisaalta molempiin ralleihin lähdettäessä Kankkunen oli Burnsin edellä pisteissä.

 

[Dzekoo]

Oli mielenkiintosta lukea Kankkusen alkoholi-ongelmasta..

Osottaa vaan et ihmisiä nämäki tähdet vaan on!

Aika moni uran jälkeen tippuu vähän tyhjän päälle..

 

[jabajee]

Ja sitten muistellaan Kankkusen uran kohokohtia.

 

[BMW CSL]

Vähemmän on mu-piireissä tuota tärpätin läträämistä esiintynyt kuin muissa urheilulajeissa. Suntta varmaan niitä harvoja joille siitä tuli iso ongelma. Fudiksessa, lätkässä ja jopa hiihtolajeissa sitä on ollut senkin edestä.

 

[Magnum2300]

Otetaanpa tuolta Sekalaista jorinaa -ketjusta Kankkuseen liittyvää keskustelua. Vähän vanhan kertausta ja uutta keskustelua erityisesti kaudesta 1987.

Kankkusta vastaan puhuu se, että hän ei ollut kautta 1993 lukuunottamatta selkeästi nopein eikä voittanut koskaan asfaltilla.

1995 Kataloniassa meni kovaa doupatulla autolla ulosajoon asti. Ennen kuin joku tulee selittämään vuoden 1987 Monte-Carlosta, niin muistettakoon, että tuona vuonna oli paljon lunta ja jäätä reitillä.

Kankkunen on ollut tasaisen vahva ja riittävän nopea ja kerännyt pisteet tarvittaessa.

Miltei koko Kankkusen uran joku veti raa'an nopeuden suhteen vähän yläpuolella.

1984 Blomqvist ja loppukaudesta Vatanen
1985 Salonen
1986 mielestäni sekä Toivonen että Salonen olivat nopeampia - Alen tasavahva
1987 Kankkunen, Alen ja Biasion olivat suunnilleen yhtä nopeita
1988-1989 Biasion, osin ylivoimaisen kaluston turvin. Näinä vuosina, etenkin 1989 Kankkusella ja Toyotalla oli nopeutta, mutta tulokset meni autojen hajoamiseen Toyotalla
1990-1991 Sainz oli nopeampi
1992 Auriol oli nopeampi
1993 Kankkusen vuosi - Delecour oli osan kaudesta maagisen nopea
1994 Alkukaudesta näytti Delecourin vuodelta, mutta kolarin myötä Auriol oli nopein kuski
1995 Sainz oli nopein, McRae kovimpana haastajana. Tällöin toki Kankkunen taas järkevällä ajolla hätyytteli mestaruutta aina turbovilpin paljastumiseen asti.
1996-1999 Mäkinen
2000 Grönholm ja Burns
2001 Mäkinen ja McRae
2002 Grönholm

Ja tämä listaus ei tarkoita sitä, etteikö Kankkunen olisi ansainnut noita neljää mestaruuttaan. Erittäin kova kuski, erittäin varma, eikä noita voittoja ja mestaruuksia muutoin olisi kauhottu noin paljoa.

Tämän viestin sisällöstä huolematta olen sitä mieltä, että Kankkunen on kaikkien aikojen kovin suomalainen rallikuski.

Ajat oli myös eri Kankkusen aikana. Vahva veikkaus on että vauhtiakin olisi kyllä löytynyt, mutta Juha ajoi aina järkevästi - tuohon aikaan kun laitteetkin hajosivat herkemmin alta, ja järkevällä ajolla ja ajattelulla oli paikkansa.

Toki samat lainalaisuudet pätee nykyäänkin, mutta Kankkusen aikoina sanoisin että tasaisuus ja varmat pisteet useammasta kisasta oli isommassa arvossa kuin raaka vauhti, joka monesti johti vain auton rikkoutumiseen ja nollakisaan.

Kyllä. Mielestäni 1991 oli Juhalta todella fiksua tekemistä. Pisteet kotiin niissä kisoissa, missä Sainz meni menojaan (Portugali, Argentiina, Uusi-Seelanti). Ja sitten voittoja niissä kisoissa, joissa Sainz yritti liikaa eikä pysynyt tiellä (Suurajot, Australia, RAC). Tähän vielä päälle lajin luonteeseen kuuluva Carloksen huono tuuri tekniikkaongelmineen Kataloniassa.

Ansaittu mestaruus Kankkuselle.

Sen sijaan 1994, kun nopeutta piti nostaa, niin virheitä alkoi tulemaan. Varmasti neljä mestaruutta takataskussa ja kymmenen mm-sarjan kiertämistä veivät myös osan keskittymisestä. Nopeutta löytyi, mutta Safarissa auto meni heti alussa nutulleen ja Suomessa sama juttu. Ennen Suurajojahan Juha oli ihan Sainzin ja Auriolin kannassa, mutta sitten loppukaudeksi alle tuli uudempi Celica, joka oli vielä raakile ja Didier sai ajella vanhalla luotettavalla autolla mestaruuteen.

Yksi Juhan menestyksen avaimista oli juuri se, että pystyi napsimaan pisteitä myös niistä kisoista, joissa kaikki meni pieleen. Kuten Monte-86 ja Suurajot - 87.

Kankkusen Jyskälä-voitto saldo ei ole kovin mairitteleva, eikä puhu hänen puolestaan edes siitä huolimatta, että tekniikka petti useasti ja vieläpä johtopaikalta. Esim 92, rehellisesti kuokkaan Auriolilta jota ei listoilla jostainsyystä näy kärkipäässä kun puhutaan kaikkien aikojen parhaista ja 94 sähläys. Juha oli ehkä aikakautensa älykkäin ja järkevin kuljettaja, jätti turhat reuhaamiset pois ja napsi varmat pisteet ja antoi muiden keskeytellä johtopaikoilta pöpelikköön. 86 mestaruus, Timppa kyykytti joka kisassa jonka pääsi maaliin ja Timppahan ajoi muutenkin kevennetyn sarjan????. 87 mestaruus on arvoton kun ei ollu mukana kun yksi automerkki tosissaan.

En pitäisi tätä arvottomana, kun Juha, Markku ja Miki kävivät aika kovan battlen mestaruudesta.

En lähtisi vähättelemään Kankkusen Jyväskylän kyytiä

1986 kilpailukykyinen järkevä vauhti - ihan vähän Alenin ja Salosen takana, mutta Maximum Attack Jyväskylässä ja Salonen 205T16:n ratissa ovat kumpikin mahdottomia voittaa. Alenin virheet mahdollistivat kakkostilan.
1987-1990 erittäin hyvä vauhti, mutta teknisiä vikoja
1991 Sainzin takana vauhdillisesti, mutta Carloksella liian kova kyyti tien leveyteen nähden
1992 Miten Didier oli niin paljon parempi Super Deltan kanssa koko kauden?
1993 Denis Giraudetin kanssa voittoon, kun Piironen sairastui. Vatanen pisti tiukille.
1994 Oma moka, mutta sen jälkeen kyyti riitti, vaikka tekikin vähän Didille rengastestiä
1995 Ei oikein nopeus tullut ilmi, mutta muutenkin rallin taso isossa A:ssa oli matala
1996 Jäi Mäkisen jalkoihin, mutta Celica alkoi olla jo menneen talven lumia.
1997 Jäi vain 7 sekuntia Mäkisestä
1998 Jäi museo-Escortilla vajaa 3 sekuntia Sainzista ja vajaa 11 sekuntia Mäkisestä
1999 Voitto
2000 Kohtuullisen kilpailukykyinen vauhti lukuunottamatta Ouninpohjaa, olisi varmaan ollut Mäkisen jälkeen viides
2001-2002 Hyundai oli niin paljon jäljessä muita, etten lähtisi arvioimaan

Timppa ei kyykyttänyt Uudessa-Seelannissa 1986. Mutta oikeassa olet, Salonen oli 1986 nopeudessa edellä. Edelleen olen sitä mieltä, että Salonen Peugeotin ratissa oli B-ryhmän numero 1.

1987 mestaruudesta Kemper sanoikin yläpuolella kaiken tarvittavan. Kilpailullisesti tiukka vuosi.

Tuosta 87 kaudesta vielä. Lancialla ei virallisesti oltu nimetty ykkös, kakkos tai kolmoskuljettajaa. Samalla viivalla olivat kaikki. Sen näkee jo siitäkin, että kukin sai ajaa kauden aikana seitsemän kilpailua. Eli tasaväkiset mahdollisuudet annettiin kaikille. Mutta jotenkin on sellainen tunne, että Lancian/Fiatin johto salaa toivoi Biasionin tai Alenin voittavan mestaruuden. Ja kun titteli sitten meni Juhalle, ei sopimusta uusittu. Tästähän Piironenkin puhui Tomin nuoteissa. "Pärjättiin liian hyvin."

Tuosta 87 kaudesta vielä. Lancialla ei virallisesti oltu nimetty ykkös, kakkos tai kolmoskuljettajaa. Samalla viivalla olivat kaikki. Sen näkee jo siitäkin, että kukin sai ajaa kauden aikana seitsemän kilpailua. Eli tasaväkiset mahdollisuudet annettiin kaikille. Mutta jotenkin on sellainen tunne, että Lancian/Fiatin johto salaa toivoi Biasionin tai Alenin voittavan mestaruuden. Ja kun titteli sitten meni Juhalle, ei sopimusta uusittu. Tästähän Piironenkin puhui Tomin nuoteissa. "Pärjättiin liian hyvin."

Olympus rallissa nähtiin huima kolmen kuskin kamppailu. Johtopaikka vaihtui 12 kertaa kisan aikana. Voiton vei lopulta Juha 12 sekunnin erolla Mikiin. Markku kolmas 42 sekkaa voittajasta.
Tuo olikin ainoa kisa, missä ajoivat tosissaan head to head toisiaan vastaan.

Ruotsi: Juha kärsi auraajan roolista lumisilla teillä ensimmäisenä päivänä, sijoitus kolmas. Markku viides.
Portugali: Alen voitti, Juha neljäs. Molemmilla muistaakseni jotain ongelmia tekniikan kanssa. En tähän hätään muista mitä.
Kreikka: Alen voitti, Juhalla rengasrikkoja, silti toinen.
USA: Lancia-miesten kolminkamppailu. Juha voittaja, Markku kolmas. Piirosen mukaan kaikki kävivät pöpelikössä kisan aikana.
Suurajot: Juhan kisa murheita täynnä. Markulle helppo voitto.
RAC: Juha ajoi voittoon ja maailmanmestaruuteen. Alen veti kolmesti nutulleen.

 

[delorean]

Vähemmän on mu-piireissä tuota tärpätin läträämistä esiintynyt kuin muissa urheilulajeissa. Suntta varmaan niitä harvoja joille siitä tuli iso ongelma. Fudiksessa, lätkässä ja jopa hiihtolajeissa sitä on ollut senkin edestä.

On niitä enemmänkin kuin Sundström. Ikävä kyllä. Laji vaan sellainen että alkoholismi on helpompi pitää piilossa. Kisoja harvakseltaan ja niihin pystyy skarppaaman sen verran että voi ajaa. Ei toki enää tänä päivänä sellaista kun laji on ammattimaistunut ihan sm tasollakin, mutta tarinat vanhoista Tuntureista on kyllä huimia. Nuotit tehty taksin takapenkiltä kun ei ole voinut rattiin lähteä ja muuta sellaista. Vedetty aamun ekalla pätkällä tahallaan hankeen kun oli "tieto" puhallusratsiasta pätkän maalissa... Eräs suomalainen oli menossa Japaniin kirjoittamaan talli sopimusta Toyotalle mutta lennolla veti niin kauhean kännin että kohteliaasti ohjattiin saman tien kotimatkalle... Eli on näitä tarinoita paljonkin mutta ne pysyi aika hyvin piilossa julkisuudesta kun ei ollut sosialistista mediaa siten kun tänä päivänä...