1999 oli kyllä ihmeellinen tasonnosto Auriolilta. Pari vajaata kautta eikä (ainakaan muistikuvieni mukaan) oikein ehtinyt Sainzin kyytiin 1998.
Olen ihmetellyt kanssa samaa asiaa, mutta Auriolin 1998 kausi taisi kuitenkin lopulta olla vähän parempi mitä tilastot näyttävät. Olisi voinut helposti voittaa kolme rallia mutta voittosaldo jäi lopulta yhteen. Akropoliksessa meni voitto tekniseen vikaan loppumetreillä ja Uudessa-Seelannissa tuli viimeisenä päivänä ajovirhe ylivoimaisesta johdosta ja Corolla oli minuutin ojassa.
Auriolin alkukausi oli kyllä todella heikko ja Ove Andersson nosti sensaatiomaisesti Freddy Loixin ajamaan tallipisteitä Sainzin rinnalle Kataloniassa. Auriol kiittikin tästä sitten dominoimalla rallia alusta loppuun. Auriol oli kyllä huomattavasti tasaisempi 1999 kaudella, mutta ei välttämättä yhtään nopeampi kuin 1998.
Sanoisin, että Auriol aivan parhaimmillaan oli nopeampi mitä Sainz tai Kankkunen ikinä olivat, mutta toisaalta Auriol oli huomattavasti ailahtelevampi kuski ja herkempi ylimääräisille häiriötekijöille. Auriolin huono päivä oli yleensä sitten todella huono päivä. Kankkunen ja Sainz pystyivät tekemään tulosta myös huonoina päivinä.
Kenneth Eriksson on kanssa kuski joka löysi hämmentävästi aivan uuden vaihteen vanhoina päivinään. Mielestäni koko uran paras ajanjakso osui 1995-1997 aikavälille jolloin Eriksson oli jo nelikymppinen. Muistaakseni Lasse Lampi arveli jossain haastattelussa, että Mäkisen tulo tallikaveriksi 1995 kaudelle inspiroi Erikssonin aivan uudelle levelille.
Oli miten oli, jännä juttu. Minulla on mielikuva että Kenneth oli vastaantulija Kankkusta ja Sainzia vastaan Toyotalla 1988-89. Mutta sitten kuitenkin Mitsulla ja Subarulla laittoi välillä todella hyvin kampoihin Mäkiselle ja McRaelle.