Kausi 1990 oli rajua taistelua maailmanmestaruudesta silloisten maailman kahden parhaimman kuljettajan, Ayrton Sennan ja Alain Prostin, välillä.
Prost oli vaihtanut Ferrarille, kun Senna jatkoi McLarenilla.
Kilpailu oli kovaa tasaväkisten kuljettajien ja tasaväkisten tiimien kesken.
Kauden huipentuma tapahtui Suzukassa, jossa Senna aivan tahallaan kilkkasi Prostin tieltään. Senna voitti maailmanmestaruuden kyseenalaisin keinoin.
Kaudella myös Benetton teki nousuaan pikkuhiljaa kohti terävintä kärkeä, ja Nelson Piquet voittikin pari kilpailua tiimin autolla.
Alla kauden 1990 season review
:
Näytä liitetiedosto 5657Näytä liitetiedosto 5658
Samoin myös Williams teki nousua ja otti Benettonin tapaan pari voittoa. Vuoden 1990 aikana alkuvaikeuksista huolimatta Frank Williams onnistui kuin onnistuikin taivuttelemaan Nigel Mansellin olemaan lähtemättä eläkkeelle ja yrittämään vielä kerran sitten hänen tallissaan. Tuolloin olikin vielä se juttu, että mitä jos aikanaan vuosien 1987 ja 1988 murrosvaiheiden ja ongelmien keskellä olisi vain Frank ja Nigel onnistuneet puhdistamaan ilmaa keskenään tulehtuneessa ilmapiirissä ja siten edes jotenkin jäämään tekemään yhteistyötä tuttuun ja hedelmälliseen vaikkakin ilman muuta joskus todella koettelevaan tapaan?
Sen sijaan, että Mansell lähti Ferrarille vuodeksi 1989 ja oli myös vielä tämän vuoden eli 1990?
Toki Mansell ehdottomasti oli aina sanonut, että edes joskus hänkin haluaisi ajaa Ferrarilla urallaan ja mikäli ei niin se olisi ollut pettymys eräällä tapaa. Toki Ferrarin muiden tallipäällikköjen tai johtajien pyynnöistä hän varmaan tietyissä jutuissa aina olisi kieltäytynyt, mutta kun kutsujana oli viimeisen kerran elämänsä aikana itse Il Commendatore eli Enzo Ferrari niin tuolloin La Famiglian palvelukseen sitten mentiin!
Lisäksi Mansellia oli myös vuosina 1986 ja 1987 haluttu omalla tavallaan vankasti myös Ferrarille. Samalla kertaa tai ainakin heti kun kerta kaikkiaan Meidän Kekemme ei vain kerta kaikkiaan mennyt koskaan ajamaan Ferraria tarjouksista ja suostutteluista huolimatta.
Ei edes vaikka Il Commendatore olisi halunnut Keken ehdottomasti ajavan oikein viime kädessä uransa päätöksen vaikka siellä!
Toisaalta mikäli Keke olisi viime hetken siirrolla vähän tämän vuoden ulkopuolelta puhuen ajanut Ferrarilla 1986 niin se olisi ollut todellisuudessa vielä huonompi juttu kuin McLarenilla ajaminen. Etenkin kun sen vuoden automalli vain oli kroonisesti aliohjautuva tehoton nuhapumppu turboautoksi mihinkään muuhun kärkitallin autoon nähden. Toki McLarenkin oli samasta tyyppivaikeudesta kärsivä, mutta sentään tehokas.
Vuoteen 1990 palatakseni Mansellin sitten palatessa testaamaan ja olemaan Williamsin kisakuski vuodeksi 1991 oli melkoisen hienoa nähdä, että vaikka hän ei välttämättä olisi ollut mestaruudesta taistelevaa sorttia vuodelle 1990 edes Williamsillakaan ajatuksella niin hän sai kuitenkin sen vuoden hyvän ja samalla ikävän oikuttelevan automallin kuitenkin toimimaan paremmin kuin mitä Thierry Boutsen tai Riccardo Patrese ikinä saivatkaan ja varmasti olisi ollut samat määrät kisoja voittava kuski kaudelle ellei enemmänkin!
Kävi ilmi, että automallin ripustuksia, jousituksia, alustamallin painotteisuutta ja koko siipirakennetta muokkaamalla siitä rakentui viittä vaille se kokonaan alun perinkin tarkoitettu mestaruushaastaja!
Tuon vuoden automalli Williamsilla olisi tietysti saattanut toimia vieläkin paremmin mikäli siinä olisi ollut edelleen voimakkaasti testattu aktiivijousitus ja ennen kaikkea puoliautomaattinen vaihdelaatikko. Tosin uudempi ja helpompi vaihdelaatikko viimeistä kertaa perinteisen keppivaihteisen tilalle olisi ollut myös riski minkä vuodeksi 1991 talli sai huomata alkukaudesta pahoin.
Kun vertaa vuoden 1990 automallin loppua ja vuoden 1991 automallin kehityspolun alkua ja etenkin kun Mansell ajoi niin hyvin kun ajoi testikaudella vanhalla mallilla niin epäilyksiä herätti, että mitä jos Williamsilla vain olisi rohkeus vuoden 1991 alussa riittänyt sittenkin ajattaa vielä kerran tai kaksikin vuoden 1990 automallia vaikkapa viime hetkellä FW13C:nä mikäli ei FW13B:nä ja ottaa edes jonkinlaisesti riittäviä pisteitä ja hyvällä tuurilla vaikka voitto tai kaksikin?
Toisin kuin ottaa riskiä ja laittaa pelimerkit vielä turhan uuteen ja oikuttelevaan vaikkakin jo melkein kerralla nopeampaan kuin koskaan vuoden 1990 automalliin verrattavissa olevaan FW14:staan?
Vaikka varmaan tuon kaiken siirron taisi päättää ehkä osin myös sekin seikka, että heti kun McLaren päätti myös käyttää silloista uutta vuoden 1991 V12-moottorista automalliaan niin siinä sitten välittömästi siirryttiin itsekin käyttämään uutta automallia Williamsilla.
Toisaalta kehityskaari ja testauselinkaari vuoden 1990 automallilla oli verraten poikkeuksellisen pitkä Williamsilla ja ehkä riski olisi kannattanut ottaa tai sitten ehkä ei.
Toki samoin vuoden 1990 automallin murhe aina oli se, että se aina oli rakennettu ehkä vähän turhan perinteisemmäksi kilpa-autoksi enemmän kuin moni muu kärkitallin auto.
Vuoden 1990 Williamsin asioista vuodeksi 1991 mietittäessä Williamsin testikuljettaja Mark Blundell teki kohtalokkaan virheen tulevaisuuttaan ajatellen menemällä sittenkin olemaan Brabham-tallin kisakuljettaja sen sijaan, että hän olisi jäänyt testipuolelle tuottoisampaan ja selvempään kiinnitykseen.
Tämä aukaisi polun F1-maailmaan elintärkeällä hetkellä omalla tavallaan Damon Hillille ja kun jalka oli oven välissä kunnolla ja ovi avattu niin jo vähän iäkkäämpänäkin Hilliä ei enää syösty uloskaan.
Ainakin häneen alettiin vuodesta 1991 lähtien luottaa enemmän Williams-tallin testikuljettajana ja hänelle alettiin luoda omaa urapolkua joka tapauksessa määrätietoisesti panostaen!
Monia muitakin juttuja riittäisi. Suzuka 1990 Suzuka 1989 tapaan on riittävän muistettu pahe mainittavaksi tällä kertaa vaikka toki Roberto 'Pupo' Morenon ja Aguri Suzukin ilo talleilleen tuona päivänä toi synkkyyteen auringonpaistetta ja lajin maineuskon toivoa, suomalaisittain tämä oli Jyrki Järvilehdolle eli JJ Lehdolle viimeinen vaikeampi vuosi Onyxilla sen muututtua surkuhupaisissakin oloissa ajoittain Monteverdiksi ja monta muutakin asiaa oli tällä kaudella menettelevästi erikoisina piirteinä.
Ruutulippu aloitti aihelippulaivanaan myöskin F1 ja kotimaisessa televisioinnissa tämä vuosi oli viimeinen jolloin esiintyi myös nk. Yllätyslähetyksiä joidenkin tiettyjen muiden maiden tapaan mistä sitten vuodeksi 1991 alkoi muuan Bernie Ecclestone saada kerta kaikkiaan tarpeekseen ja ehtoja ladeltiin myös Yleisradion ja Kolmostelevision herrojen päähän siltä ja tietenkin järjestönkin eli FOCA:n suunnalta.
Sittemmin mokomalle temppuilulle saatiinkin loppu.
