Tuokio sitten rappuun astuessa kävelin melkein kahta romanineitoa päin. Nättejä olivat, oi miten olivatkaan. Kysyivät, että missä täällä on vessa. En edes tajunnut ihmetellä asiaa (ei täällä päin ainakaan rappukäytävissä vessoja ole yleensäkään), kun vastasin, että ei tässä rapussa ole. Toinen kysyi, että asunko täällä (siis minä, ei hän). Vastasin myöntävästi ja jatkoin matkaani, koska jos ne olis kysyneet että saavatko he tulla wc:tä lainaamaan, olisin vastannut niiden silmien edessä myöntävästi, ja tällä hetkellä luultavasti kantaisin meidän kamoja niiden autoon.
Jostain syystä, kun olin vapautunut lumoistaan, katsoin aiheelliseksi muistuttaa jälkikasvua siitä, miten toimitaan jos ovikello soi, eikä aikuisia ole kotona.