F1 Kausikooste -82

[CCMK]

Italian rahoittajat halusivat ajattaa Beppe Gabbiania Tyrrelin hylättyä hänet Brian Hentonin takia. Williamsilla oltiin monista muista maksuehdokkaista poiketen valmiita hyväksymään hänet talliin.

Kuitenkin sponsorit eivät olisi kyenneet maksamaan kuin ajelut Zolderissa ja Monacossa ja Detroitista eteenpäin Frankin olisi taas pitänyt aloittaa ajajaruletti alusta. Se ei käynyt ja Gabbianin paras huipputallin näyttötilaisuus jäi toteutumatta.

 

[CCMK]

Lopulta ajajat alkoivat olla erittäin vähissä ja Frank alkoi olla aidosti epätoivoinen. Hän yritti vielä lähestyä Ligieriä uudelleen. Tällä kertaa kyseessä oli Jacques Laffiten ajot tallissa. Guy Ligier vaati vain entistä suurempaa siirtosummaa Laffiten sopimuksen purkamisesta ja lisäksi Laffiten rahanpyyntötarjous oli ongelma.

Lisäksi Guy Ligier pystyi vakuuttamaan tallinsa ratkaisemaan turbomoottoriongelmansa pian ja kun vielä viime vuonna talli taisteli mestaruudesta niin se ilmeisesti sai Laffiten uskomaan parempaan ja pysymään tallissa. Myöhemmin kaudesta ja kauden lopulla Laffite oli kyllästynyt talliinsa ja halusi Williamsille.

 

[CCMK]

Sen jälkeen Frank Williams oli kiinnostunut vielä 2-3 nimestä joiden tiesi olevan turhaa hakuammuntaa, mutta yritettävä oli kuin ajajia ei vain tuntunut löytyvän. Jacky Ickxiä pyydettiin ajamaan uransa viimeinen kilpailu kun isosta sopimuksesta herra ei ollut kiinnostunut. Viimeinen kilpailu olisi ollut Zolderissa tai Monacossa. Tarkoitus olisi ollut saada Ickx kiinnostumaan enemmän.

Jacky oli ollut ehdolla Kyalamin lakon aikana Arrowsille ja Theodorelle. Ickxiä ei kiinnostanut edes Etelä-Amerikan kilpailujen lakonuhka ja mieluummin hän olisi halunnut ajaa Ferrarille kisoja mikäli paikka tulisi. Sitä ei kuitenkaan tullut ja vaikka olisi tullut niin haluja ei vain ollut. Ickx ei kuitenkaan halunnut ajaa Zolderissa ja lopulta sekin tie sulkeutui.

 

[CCMK]

Williamsilla ehdokkaat alkoivat loppua. Se yritti vielä epätoivoisesti katsoa joitakin jotenkin potentiaalisia ajajia edes yhteen tai kahteen kilpailuun. Ensin haluttiin kokeilla jotakin keskinkertaista kuljettajaa jolla olisi ollut julkisuusarvoa. Maailmanmestari Jody Scheckterin velipoika Ian oli juuri sellainen.

Hänen ongelma oli vain 5 vuoden tauko ja täydellinen motivaation puute. Häntä ei vain enää kiinnostanut lähteä ajamaan ja kun velikään ei enää ajanut niin häntä ei enää huvittanut tulla ajamaan. Williamsilla jäi enää yksi julkisuuskortti käyttöön. Seuraavana olisi ollut vuorossa Jody.

 

[CCMK]

Jody Scheckterillä kysyntää vielä kahden vuoden jälkeen uran lopettamisesta oli ollut. Häntä ei vain kiinnostanut vaikkakin oli noteerannut kilpakumppaninsa Niki Laudan voiton Long Beachissa. Kyalamissa hän oli ollut ehdolla jopa Ferrarin korvaavaksi kuskiksi lakon aikana. Etelä-Amerikan kiertueelle Enzo oli myös häntä pyydellyt turhaan.

Nyt häntä pyyteli talli joka ei ollut hänelle oikein tuttu. Hän kiitti ja ei aikonut ajaa tallissa. Hänen uransa mahdollinen yksi ainoa kerta tapahtuisi vain Ferrarilla ja mahdollisimman suurella rahalla ja julkisuudella oikein hienossa paikassa. Se teki tyhjäksi myös tavoitteet Frankin kannalta.

Toisaalta entisten mestarien motivaation puutteet, kieltäytymiset ja yhden kisan keikkailut tekivät helpommaksi etsiä toisia kuljettajia.

 

[CCMK]

Viimeinen ehdokas Derek Daly vaikutti kaikkein lupaavimmalta kaikkien mielestä. Dalylla oli suunnilleen yhtä paljon kokemusta kuin Kekellä ja Frank arveli hänen olevan Keken kaltainen lahjakkuus joka vain odotti puhkeamistaan kukkaan.

Theodore oli myös pikkutalli jonka rahaongelmat painaisivat vaakakupissa ja sen sopimuksen voisi ostaa pois hyvin halvalla. Ehdokkaat olivat vähissä ja Frank Dernien mukaan ketään muutakaan kaveria ei voisi enää saada paremmin ehdoin tai ajotaidoin.

Näin alkoi sopimusten tekeminen ja alustava sopimus hänestä oli ollut jo Imolaan, mutta boikotin takia se oli peruuntunut. Tuli aika tehdä sopimuksesta pysyvä ja sitova.

 

[CCMK]

Näiden lisäksi ennen lopullista päätöstä Frank Williams otti yhteyttä vielä periaatteesta Elio de Angelikseen, Brian Hentoniin, Marc Sureriin ja Patrick Tambayhin. Eliolla oli sitova Lotuksen sopimus ja Chapman ei halunnut päästää häntä tallista. Toisaalta ei myös Peter Warrkaan. Välillä taas Lotuksella tuntui Chapman haluavan Elion pois tallista ja välillä taas ei.

Frank ei aikonut enää jäädä odottelemaan. Brian Hentonin tilanne olisi ollut ideaalinen, mutta Imolassa Williams teki virheen boikotoimalla kisaa ja jättämällä Hentonin sopimustilanteen huomioimatta. Tyrrelillä oli nyt pysyvä sopimus ja kun vielä kauden 1982 alussa sovittu esisopimus talliin paljastui niin Frank luopui hänen tavoittelustaan edes periaatteesta. Marc Surer oli merkillinen toipilas.

Hän oli jo melkein kuntoutunut, mutta Arrows halusi pitää hänet tallissa ja lisäksi Surerkin halusi jo viimein koettaa ajaa tallissa kunnolla kautta maattuaan lähes neljä kuukautta sairaalassa enemmän tai vähemmän. Patrick Tambay oli viimeinen kortti. Tambay oli ajanut aiemmin urallaan McLarenilla ja oli kyennyt sankariajoon jopa Theodorella.

Tambay oli kuitenkin kyllästynyt f1:siin. Häntä eivät kiinnostaneet Theodoret, Arrowsit tai muutkaan tallit. Hän halusi pysyä vain omassa rauhassaan ja harjoittaa ammattiaan vain omin ehdoin. Ehtojen osuessa kohdilleen hän voisi ajaa huipputallissa.

Ikävä kyllä hän ei halunnut ajaa Williamsilla. Vain Ferrari tai vaihtoehtoisesti nationalismin hengessä Renault olisi kelvannut talliksi. Lisäksi kysymys oli siinäkin tapauksessa vain keikkakisoista ja hän ei halunnut pysyvää tarjousta. Lopulta Tambay näytti valinneen Can-Amin sarjakseen ja aikoi pysyä siellä.

 

[CCMK]

Viikkoa ennen Zolderin kilpailua Frank Williams oli karsinut kaikki nimet pois Keken tallikaverin ehdokaslistalta kahta nimeä lukuunottamatta. Derekit Warwick ja Daly olivat lopulliset nimet jotka täyttivät kaikki kriteerit kritiikittömästi tallissa. Muutama päivä ennen Zolderia vastaus tulisi.

 

[CCMK]

Lopulta vain tiistaina ennen Belgian ensimmäisiä harjoituksia Daly sai tietää paikastaan tallissa. Derek Warwickin kohtalo oli jäädä Tolemanille. Ensimmäiseksi ajajanpenkki ei oikein sopinut Warwickille ja sitä olisi pitänyt muokata hänelle sopivaksi. Toisekseen tiukoista neuvotteluista huolimatta Derek Warwick oli pitänyt summansa samana.

Ainut uusi ehto oli sopimuksen rahallisen osuuden alentaminen 35 000 dollariin vastineeksi 50 000 dollarin mestaruusbonuksesta. Se olisi silti tuonut kausirahaksi 85 000 dollaria mikä vastasi Tolemanin palkkaa.

Se ei käynyt Frankille ja kolmanneksi Charlie Crichton-Stuart kuului Derek Dalyn manageriportaaseen ja kun kaverilla oli Willamsin kanssa hyvät välit niin tallipaikka Dalylle lopullisesti varmistui. Jännitettävää oli vielä Silverstonen testeissä ja penkinsovittajaisissa, mutta se onnistui hyvin ja paikka oli hänen.

Theodore sai tiedon ja Teddy Yipille maksettiin sopiva siirtosumma Dalysta. Siirtosumma oli 100 000 dollaria. Siirtosummaan sisältyi 75 000 dollarin summa jonka Daly olisi tuonut tallille koko kauden ajoistaan ja jota hän ei ollut vielä kisamaksuja lukuunottamatta maksanut.

Loput 25 000 dollaria Daly olisi saanut vuoden lopussa mahdollisesti palkakseen hyvistä suorituksista. Palkka oli pisteisiin sidottu. Ilman pisteitä sitä ei olisi Theodorella tullut.

Theodore hyvästeli kuljettajansa ja kieltäytyi Geoff Leesista jota Lotus tarjosi testauksesta hänelle ja otti mieluummin Jan Lammersin ajamaan Theodorea kun miehellä oli vaikeaa Williamsin paikan menettämisen jälkeen.

Williamsin tilaisuus oli Derek Dalylle hänen elämänsä paras siihen mennessä. Dalylle laitettiin alustavissa palkkaneuvotteluissa kausirahaksi 25 000 dollaria. Lisäksi toinen mokoma tulisi mestaruudesta. Yhteensä se olisi ollut 50 000 dollaria.

Se vastasi sillä hetkellä yhteensä Keke Rosbergin kausirahasta tallissa. Toki Kekelle olisi mestaruuden myötä tullut toinen 50 000 dollaria. Daly oli halunnut alunperin 75 000 dollarin kausirahaa ja 25 000 dollarin mestaruusbonusta.

Lopulta Daly saikin suurin piirtein kaudelta tuon aluperin halumansa rahat sillä ehdolla, että Daly saa ne sponsoreilta ja palkintorahojen kautta ja lähtee kauden päätteeksi tallista. Kaudelta Daly sai Frankin lupauksen mukaisesti varsinaista palkkaa vain 25 000 dollaria. Raha kuitenkin unohtui sillä niin iloinen Derek Daly oli Williamsin paikastaan.

Keken kanssa Daly tuli toki toimeen, mutta molempien luonteet olivat tyystin erilaisia mikä aiheutti pakostakin joskus kitkaa. Dalyn mielestä Keke oli sulkeutunut ja omapäinen. Keken mielestä taas Daly oli varsin omalaatuinen. Lisäksi auto oli jokaisen Dalyn viritelmän jälkeen Kekelle outo.

Kuitenkin huolimatta Dalyn melkein 30 vuotta myöhemmin kenties aivopieruna päästämiensä tallimääräysten epäilyistä huolimatta molemmat miehet kunniottivat toisiaan ja kunnoittavat kai tänä päivänäkin.

Eroja kavereilla keskenään oli ja on edelleenkin kuin yöllä ja päivällä. Lisäksi myös se mahdollisuus hyödynnettiin Keken toimesta kun taas Daly jäi jonnekin välille. Kaudelle 1982 Frank oli myöhemmin enemmän kuin tyytyväinen. Hän oli maksanut kenties halvimman potentiaalisen huipputallin kaksikon talliinsa mahdollisimman halvalla hinnalla.

Siinä oli ideaa.:idea:

 

[CCMK]

Periaatteen vuoksi ja osin ehkä vain turhautumistaan ilman huippukuljettajaa Frank Williams yritti vielä kerran puhua vain hieman ennen Dalyn palkkaamista myös Reutemannille paluusta takaisin f1:siin. Hänen mielestään Carlosin kannattaisi ehdottomasti harkita asiaa kauden poikkeuksellisen luonteen takia.

Renault ei ollut jyrännyt kisoissa ja Imolasta talli oli jäänyt pois boikotin vuoksi. Toki Renaultilla oli alkukaudelta kaksi voittoa ja niistä toinenkin oli vain vesitankkikohun myötä. Lauda oli voittanut Long Beachissa ja jäänyt myös pois Imolasta.

Pironi oli voittanut erikoisella tavalla Imolassa. Reutemann sulatteli asiaa kuunnellessaan Frankin tarinaa. Lisäksi Keke olisi voitu milloin vain laittaa jälleen kakkoskuljettajaksi sillä Frank halusi vielä siinäkin vaiheessa kenet tahansa tuntemansa huippunimen ajamaan. Lisäksi hän sanoi myös kaikkien huippunimien mukaanlukien myös Alan Jonesin kieltäytyneen ajamasta tallissa.

Loppujen lopuksi myöskään Reutemannin oma tilanne siinä vaiheessa sarjaa ei olisi ollut mahdoton. Hänellä oli vieläkin kuusi pistettä Kyalamista ja mikäli hän palaisi talliin niin Dalylle tai kenellekään muulle ei olisi tarvinnut antaa hänen paikkaansa. Sopimustekniset seikatkin olisi voitu korjata. Loppukausi olisi ollut hänelle Zolderista eteenpäin taattu. Tarvittiin vain Carlosin suostumus.

Reutemann oli varsin yllättynyt sillä hän oli ollut f1:sten ulottumattomissa jo Long Beachista lähtien ja luullut vain Williamsin seuraavan kerran soittavan vain vihaisena kaiken kohtelun jälkeen. Reutemann kiitti tarjouksesta ja samalla sanoi kuitenkin vielä kerran leppoisasti lopettaneensa uransa.

Hänelle vain ei enää käynyt ajaminen samalla tavalla kuin ennen ja olihan Keke sentään ajanut palkinnoille eikä talli ollut menossa katastrofiin. Osin hän oli aloittanut elämässään merkittävän uuden vaiheen eli ryhtynyt politiikkaan. Ajohaalarien ottaminen uudelleen käyttöön olisi voinut olla varsin mutkikasta.

Lisäksi kaiken jälkeen Reutemann ei voinut etenkään Keken menestyttyä olla enää varma täydellisestä kohtelustaan ykköskuskina. Näin Reutemannin ja Williamsin tarina päättyi kauden 1982 osalta ja muutenkin lopullisesti varsin leppoisasti vaikkakin rajut loppuvaiheet antoivat myös toisenlaisen näkökulman tilanteesta.

Frankille asia oli pettymys, mutta hän hyväksyi sen ja toivotti Carlosille onnea politiikkaan. Sen jälkeen Frank päätti luottaa vain onneen ja turbotallien ongelmien jatkumisiin.

 

[CCMK]

Williams esitteli myös ensimmäistä kertaa sitten Rion koeajon kunnolla radalla Williamsin uuden FW08:n. Samoin Alfa Romeo oli uudistanut autonsa kapean rungon muotoon joka merkitsi auton päivitystä 182B:ksi.

 

[CCMK]

Brabhamilla otettiin jälleen turbomoottorit vain koekäyttöön BT50:ssä. Varikolla taas ATS ei halunnut enää olla tekemisissä Avonin kanssa. Se uskoi rengasvalmistajan olevan liitossa Bernien kanssa sitä vastaan.

Avon ei aikonut enää tuoda sille renkaita ja Bernie jäi ikävään välikäteen. Toisaalta se osoitti vain lisää hänen valtaansa f1:ssä. ATS nappasi itselleen Michelinin renkaat joihin auto ainakin Imolassa oli jotenkin sopinut.

 

[CCMK]

FISA:n ja FOCA:n keskinäinen vääntö politiikan puolella alkoi rauhoittua. Ferrarilla taas ei ja se herätti taistelutunnelmaa. Villeneuve ei puhunut Pironille ja Pironi ei puhunut hänelle. Villeneuve oli julistanut hänelle sodan ja Pironi oli jättänyt sen lausahduksen omaan arvoonsa. Ferrari oli joutunut kuljettajiensa taistelun keskelle.

Sen myötä ja huolimatta Enzon kaikista yrityksistä saada talli näyttämään virallisesti puolueettomalta Imolan tapahtumiin oli liian myöhäistä. Marco Piccinini ja Mauro Forghieri olivat henkisesti sodassa toistensa kanssa ja samoin olivat molempien ajajien leiritkin. Taistelun käänne huomioitiin tarkasti myös Suomessa jossa Imolan kisasta eteenpäin oli jälleen enemmän kiinnostuttu aiheesta nimeltä formula 1.

MTV:kin ryhtyi enemmän aktiivisemman toiminnan puolestapuhujaksi. YLE:llä oltiin vieläkin varsin vaivautuneita Keken yllättävästä menestyksestä ja lähetyksistä emmittiin ja arvottiin. Lehdissä ja muutenkin pienessä ja harvalukuisessa f1-asiantuntijapiirissä Villeneuve kuitenkin nousi suuren yleisön suosikiksi.

Hänessä oli karismaa ja rohkeutta vaikka mihin. Hänen sankarilliset ajonsa viime kaudella huonolla autolla muistettiin Monacosta ja Jaramasta. Häneltä oli viety voitto Imolasta väärällä tavalla ja sen oikaisuksi yksimielisiä oltiin hänen Pironin lyömisyrityksestä.

Pironia taas asiantuntijapiireissä pidettiin kylmänä, laskelmoivana, häikäilemättömänä ja omanvoitonpyyntöisenä eduntavoittelijana. Ferrari yritti pitää neutraalin asenteen ja Enzon viesti tallin sisällä kuskeille oli yrittää vain keskittyä Zolderiin ja yrittää tulla toimeen edes tallin edun nimissä.

Ikävä kyllä näiden ajajien keskinäinen taistelu oli menossa tallin edun edelle. Ja mikäli Pironi olisikin halunnut politikoida niin Villeneuve ei. Toisaalta taas pian olisi tulossa tapahtuma mihin kukaan ei osannut varautua.

 

[CCMK]

Vaikka lehdistön kuva Pironista olikin jälkikäteenkin ja jo hieman omana aikanaankin liioiteltu niin aivan täysin katteetonta se ei ollut. Pironi oli erittäin itsevarma ja rohkea pelimies. Hän pystyi pitämään itsensä kylmähermoisena ja sulkemaan oman mielensä muilta ja samoin myös muiden mielipiteet itseltään. Toisin sanoen hän ei juuri ottanut muiden kritiikkejä vastaan.

Hänellä oli kauden 1982 aikana valtava muutos. Persoonana hän muuttui kauden loppua edetessä erittäin röyhkeäksi ja itsepäiseksi. Toisaalta taas myös ylimieliseksi. Hänellä oli talli puolellaan ja toisaalta taas mikään ei tuntunut riittävän. Myös yksityiselämä oli pelimiehellä tunnetusti hyvin hallussa.

Eräässä vaiheessa avioliittoa kaikki oli kulissien ulkopuolella hyvin, mutta liitto oli jo käytännössä päättynyt. Näyttelijättäriä pyöri ja muutenkin Pironilla tuntui vientiä olevan. Lisäksi eräässä vaiheessa kautta Ferrarin tekninen johtaja Harvey Postlethwaite sai myös kuulla Pironilta kunniansa.

Tarkoitus Harveyllä oli vain ollut etsiä Pironi ja samalla saada hänet järkiinsä hänen turhaan haluamastaan kilpailutaktiikasta. Pironi ei asiasta pitänyt ja välit näiden miehien välillä uhkasivat jäätyä. Erityisen vihainen Pironi oli ollut Harveyn liian teknisestä asenteesta hänen kilpailuaan kohtaan. Harvey oli vain ajatellut hänen parastaan.

Siinä tilanteessa Harvey ei myöskään pitänyt Pironin omasta asenteestaan ja etenkin hänen uhkaus tehdä Harveyn mahdollisesta epäonnistumisesta tallissa kiusasi mieltä. Lisäksi Ranskan kilpailussa hän kovisteli vain hetkeä ennen starttia myös hänen mekaanikoilleen ilman mitään syytä.

Toki hänellä oli ollut kilpailutaktinen keskustelu vaimonsa kanssa motorhomessa joka ei tosin liittynyt millään tavalla kilpailuun. Mekaanikot olivat vain tulleet keskeyttämään palaverin ja Pironi lopulta lopetti tilanteen vain kilpailun takia.

 

[CCMK]

Guy Edwards kuului myös Dalyn puolestapuhujiin Williamsin paikan suhteen Zolderiin.

 

[CCMK]

Zolderin ensimmäinen virallinen harjoitus oli varsin tylsä tunnelmaltaan. Sitä ennen Harjoituskarsinnassa Emilio de Villota ja Riccardo Paletti karsiutuivat. Harjoituksissakin Renault hallitsi. Virallisessa Harjoituksessa Rene Arnoux oli nopein ajalla 1.15.603. Toisena tuli Alain Prost. Piquet oli kolmas ja Alboreto Tyrrelillä oli neljäs. Villeneuve oli viides.

Hän oli ajanut ensin A-renkailla ja AA-renkailla. Ne olivat raskaan 05-sarjan jousituksen ohella kilpailukyvyttömät. Vaihdettuaan kevyempään 06-jousitukseen ja B-renkaisiin Ferrari toimi huomattavasti paremmin. Kuudes oli Niki Lauda. Seitsemäs oli Mansell ja kahdeksas oli Rosberg. Yhdeksäs oli Derek Daly. Andrea de Cesaris oli 10:s. Riccardo Patreselle meni 11:sta ruutu. 12:sta ruutu meni Giacomellille ja Watson oli 13:sta.

Elio de Angelis oli 14:sta ja Didier Pironi oli juurikin raskailla A-renkailla ja 05-asetuksella 15:sta. Auto oli täysin kilpailukyvytön. Ainoastaan AA-renkaiden vaihto A-renkaisiin pelasti todella suurilta eroilta tallikaverien välillä. A-renkailla ero oli lopulta vain 1,2 sekuntia kuin AA-renkailla ero oli pahimmillaan yli 5 sekuntia.

16:sta oli kuitenkin Jacques Laffite Ligierillä ja 17:sta oli Manfred Winkelhock. 18:sta oli Jean-Pierre Jarier ja 19:sta oli Roberto Guerrerro. 20:s oli Eddie Cheever ja 21:nen oli Eliseo Salazar. 22:nen oli Mauro Baldi ja 23:s oli Boesel ja 24:s Fabi. Derek Warwick oli 25:s. Ruudukon viimeinen paikka alustavasti meni Jochen Massille sijalle 26.

Massin aika oli 4,9 sekuntia Arnouxin ajasta. Se oli 1.20.594. Jan Lammers tuli sijalle 27. Lammersin aika oli 1.21.453. Se oli noin 5,8 sekuntia Arnouxia hitaampi aika ja vajaan sekunnin Massin aikaa hitaampi. Chico Serra oli sijalla 28 ajalla 1.21.775. 29:s oli Marc Surer ajalla 1.22.512. Brian Hentonin aika hylättiin perjantailta alipainoisena ajattamisen vuoksi.

 

[CCMK]

Tänään onkin kulunut 30 vuotta Gilles Villeneuven kuolemasta. Klo 13.52 8.5.1982 F1:stä kuoli viattomuus pois. Villeneuve oli erittäin aito ja f1:sten viimeinen superajaja jonka lähelle pääsi vain Ayrton Senna. Senna kuitenkin ehti syyllistyä ennen kuolemaansa moniin paheisiin ja yhteenottoihin joiden seuraukset olisivat pahimmillaan voineet olla erittäin vakavia.

Villeneuven tarinasta pitää laittaa myöhemmin vielä kirjoitettu pitkä versio. En vain tiedä sitä, että tuleeko se vielä tänään. Surullinen muistopäivä f1:sten eräälle kruunamattomalle mestarille voitaisiin tämän toikin osalta kenties pyhittää. Ainakin mahdollisesti omalta osaltani.

 

[CCMK]

Lauantaina Belgiassa sää ei ollut juuri parantunut ja viileää ilmaa radalla riitti. Harjoituksissa ainoa merkittävä tilanne oli Eddie Cheeverin ulosajo. Radan kovaääniset olivat oikeastaan ainut keino tiedottaa kunnolla tilanteita.

Viralliseen Harjoitukseen alettiin valmistautua tarmokkaasti. Niin teki myös Gilles Villeneuve.

 

[CCMK]

Virallisissa Harjoituksissa Zolderissa odotettavisssa olisi kahden Ferrari-kuljettajan kaksinkamppailu. Vesisateen pelon takia yllättävän monet ajajat menivät radalle jo harjoituksen alussa. Pironi avasi pelin ensimmäisellä minuutilla ja minuuttia myöhemmin radalle tulivat Arnoux ja Villeneuve. Prost tuli 2 minuutin kuluttua radalle ja Lauda 2 minuuttia Prostin jälkeen. Villeneuve ajoi erittäin hitaan ajan tauluun. Vain 2.37.0 oli aika AA-renkailla. Rosberg ja Alboreto pysyivät sopuisasti varikolla. Prost ajoi 4 kierrosta Kevyen vyön renkailla ja ajan 1.20.7. Arnoux ajoi neljä kierrosta kokeillen ja lopulta ajaen Enduro-renkailla viimeisellä kierroksella onnettoman 1.41.3. Lauda ajoi 5 kierrosta Kevyen vyön renkailla ja lopulta Slicksillä ajan 1.16.4. Pironi ajoi 3 kierrosta D-renkailla ja ajoi ajan 1.17.1.

Ainoastaan Villeneuve aloitti raivokkaan takaa-ajon ja ajeli kierroksia välillä raskailla AA ja A-renkailla ja vain hieman pehmeämmillä B-renkailla. Niiden kierrosten välissä hän ajoi ensimmäisellä aika-ajon sarjallaan ajan 1.17.7. Hitaimmat AA-renkaiden ajat olivat 1.46.6 ja 1.48.8. Sillä välin Rosberg ajoi 5 kierrosta D-seoksilla ja sitten välittömästi aika-ajorenkailla ajan 1.16.0. 16 minuutin jälkeen Villeneuve palasi varikolle ja Pironi otti aika-ajorenkaat käyttöön ja ajoi ajan 1.16.8. Lauda ajoi toisella aika-ajon sarjallaan ajan 1.16.0. Villeneuve otti B-renkaat ja pehmeän jousituksen ja kulutti niitä varovasti ja samalla erittäin kovasti. Tuloksena oli aika 1.16.6 mikä oli nopeampi kuin Pironin aika. Ikävä kyllä Pironi aloitti Villeneuven palattua varikolle omien renkaiden jauhamisen raskaalla jousituksella varustettuna. A-renkaat jauhautuivat oman aikansa verran ja vaihdettuaan aika-ajorenkaisiin aika oli pudonnut 1.22.5:n paikkeilta aikaan 1.16.5.

Tämä oli ratkaiseva kymmenys Villeneuveen nähden ja se sai Villeneuven ajattelmaan hyvin aggressiivisesti. Hän halusi vain lyödä Pironin ja alkoi varustautua ottamaan viimeisen sarjana aika-ajorenkaita kunnon käyttöön. Siinä vaiheessa Renaultit olivat ajonsa ajaneet Slickseillä ja ne olivat 1.15:sta pintaan ja Rosberg ajoi lähes yhtäkovaa kuin Renaultit. Alboreto ajoi myös Laudan kantaan jauhettuaan siihen asti rataa vain mielettömästi vain yhdellä ainoalla aika-ajorenkaan sarjalla. 21 minuutin istumisen jälkeen Villeneuve oli valmis lähtemään radalle viimeisen kerran. Hän oli kuunnellut Forghierin neuvoja ja halusi vain ajaa. Tuolloin monet Ferrarin mekaanikot näkivät Gillesin ilmeen ja se puhui paljon. Hän oli valmis uhmaamaan Ferrarin ja koko tallin tahtoa.

Hän halusi voittaa Pironin hintaan mihin hyvänsä. Muut ajajat saisivat olla hänen edellään, mutta ei Pironi. Zolderin radalla Mauro Forghierin mukaan aika-ajonrenkaat heikkenivät 20 % kierrokselta. Se ero oli liikaa jo yhden kierroksen osalta verrattuna seuraavaan. Suunnilleen samanlaisia eroja oli eri rengassarjoilla kaikkein raskaimpia renkaita lukuunottamatta. Forghieri suositteli aika-ajorenkaiden käyttöä myöhemmäksi käyttämällä nyt olevaan vetoon B-renkaita ja asetusta 05. Pironin autossa oli A-renkaat ja 06 asetuksena ennen huippuaikaa. Villeneuve halusi aika-ajon renkaat käyttöön heti ja huolimatta vastalauseista Villeneuve otti ja lähti. Hän tosin piti 05:n asetuksena jousituksessa. Numerosarja merkitsi jousituksen kovuutta.

Hän oli pyytänyt Maurolta vielä kolmattakin yritystä aika-ajon sarjalla. Hän ajaisi kuluneilla renkailla niin kauan kuin olisi mahdollista. Forghierin mukaan ei edes Gilles Villeneuve olisi pystynyt ajamaan kolmen kierroksen huippuvetoa aika-ajorenkailla. Ne kestivät kilpailukykyisinä yleensä vain 2 kierrosta ja aina eivät sitäkään. Villeneuvelle tuollaiset sanomiset olivat tyhjää puhetta ja Villeneuven erikoistyyli oli toisinaan toteuttaa mahdottomuuksia joita monet muut kammoksuivat f1:ssä. Sen jälkeen Villeneuve ajoi ensimmäisen kierroksen aika-ajorenkailla aikaan 1.29.3 ja hyökkäsi seuraavalla kierroksella. Aika oli vain 1.17.0. Se ei riittänyt Pironin lyömiseen. Siinä vaiheessa Forghierin mukaan tilanne olisi riittänyt. Ei Gillesille. Hän valmistautui yrittämään kolmatta täysillä ajettavaa kierrosta erikoispehmeillä Goodyearin aika-ajorenkailla.

Villeneuve ajoi edelleen hurjasti. Edessä ajoi hitaasti menevä Jochen Mass Marchilla. Villeneuve tiesi hänet reiluksi ja viisaaksi. Mass oli ajamassa hitaasti uutta kierrosta etsien ja parin seuraavan hetken aikana Villeneuve saavutti häntä nopeasti. Sterrewacht Bocht, oikealle Bianchiin, pieni suora ennen Kleinea ja sitten vasen-oikea mutka ja siitä syöksy Terlameniin joka oli vaikea oikealle kääntyvä mutka. Siinä vaiheessa Mass oli aivan edessä. Viitosvaihteella täysillä ajava Ferrari saavutti hetkessä hitaan Marchin ja sitten piti valita ajolinja. Mass vain ajatteli valita oikean suunnan. Villeneuven piti tulla vasemmalta. Villeneuve tuli oikealta. Sitten Mass vielä yritti kääntää autoa epätoivoisesti vasemmalle.

Turhaan. Hetken päästä Villeneuven auton vasen eturengas osui Massin oikeaan takapyörään ja se aloitti rajun ilmalennon. Auto lensi yli 100 metriä ilmassa osuen välillä maahan ja aiheuttaen volttisarjan ja romuttaen auton täydellisesti. Sen jälkeen Villeneuve lensi turvaistuimineen autosta ja siinä vaiheessa kypäräkin oli lentänyt pois päästä. Lisäksi ajokengät ja jopa sukatkin lensivät pois. Villeneuve istui yhä käytännössä kuolleena. Jos hän vielä elikin niin hänen elämänsä sammui hänen ruumiinsa tuhottua kaksi kerrosta verkkoaitaa pysähtyen lopulta kolmanteen kuolettavin seurauksin ja 50 metrin ilmalennon jälkeen. Rata-alue hiljeni välittömästi. Lopulta kuuluttaja kertoi aika-ajon keskeytyneen koska toiselle Ferrarille oli tapahtunut valtava onnettomuus. Punainen lippu heilui Zolderin ratatuomari Roland Bruynseraeden toimesta ja Medical Car yhdessä Course Carina toimineen Mercedes-Benzin kanssa lähetettiin radalle. Medical Carissa mukana oli Sid Watkins ja Course Caria ajoi Herman van Lange.

Lääkintäpäällikkö oli 35 sekunnissa paikalla onnettomuudesta ja Watkins yhdessä van Langen kanssa Mersuillaan 2 minuutissa. Kuolettava niskanmurtuma diagnosoitiin ja 11 minuutin kuluttua onnettomuudesta armeijan helikopteri tuli paikalle lennättämään Gillesin Louvainiin. Jarier yritti neuvotella Massin kanssa tapahtuneesta ja tuki ystäväänsä ja kilpakumppaniaan. Derek Ongaro ja Bruynseraede aloittivat välittömästi kriisipalaverin aika-ajon jatkumisesta. Sitä ennen Villeneuvea auttoivat Warwick, Arnoux ja Mansell jotka vielä ajoivat satunnaisia kierroksia kisarenkailla. Myös Henton liittyi auttajien joukkoon. Hetken kuluttua hän kuitenkin jatkoi varikolle ja Watsonin tapaan sanoi suoraan, että Villeneuve ei selviä. Andrea de Cesaris hidasti koska auton moottori lojui keskellä rataa. Rangaistuksen pelossa ja epäselvän tilanteen takia Andrea ajoi varikolle. Myöhemmin hän katui osin turhaan Villeneuven auttamatta jättämistä.

Watson näki Villeneuven tilanteen. Silmät olivat tyhjät ja hän oli sinertynyt kasvoista. Watsonin mukaan hänestä tulisi teoreettisen selviytymisenkin myötä aivokuollut tai aivovaurioinen sillä häntä ei saatu irti. Watson meni tilanteen jälkeen varikolle ja kertoi tiedon. Vaikka Villeneuve oli hengityskoneessa myöhemmin niin se oli turhaa. Rene Arnoux itki ja oksensi järkytyksestä. Pironikin tuli paikalle ja näki Watkinsin ilmeen ja kääntyi pois järkyttyneenä. Warwick järkyttyi myös ja ajoi varikolle välittömästi silmät punaisina motorhomeen ja vain itki, itki ja itki. Watsonkin oli silminnähden järkyttynyt. Derek Daly oli lähdössä ajoon juuri ennen onnettomuutta ja yhdessä Headin ja Dernien kanssa kuulivat vain tiedon Villeneuven ulospääsystä. Myöhemmin hyvän viestin sijaan kuultiin totuus ja se aiheutti järkytyksen myös Willamsilla. Keke Rosberg oli tyrmistynyt.

Patrese oli varikolla moottorivaurioisen Brabhamin kanssa ja ei ehtinyt nähdä tilannetta. Se ehkä oli vain hyvä asia. Arnouxin järkytys oli edelleen näkyvää ja Mass oli myös edelleen erittäin järkyttynyt tilanteesta. Jody Scheckter lähti välittömästi kohti Louvainia Monacosta. Lopulta klo 21.12 Gilles Villeneuve julistettiin kuolleeksi paikallista aikaa. Kuolettava niskamurtuma oli asia jota ei kyetty hoitamaan. Häneltä jäi poika, tytär ja sureva vaimo isän ja veljen ohella. Loput 8 minuuttia harjoituksesta ajettiin loppuun romujen siivouksen jälkeen. Aidan korjaukseen täysin ei ollut aikaa. Kukaan ei parantanut ja paalupaikan sai Prost ajalla 1.15.701. Arnoux jäi alle 3 sadasosaa toiseksi ajalla 1.15.730.

Kolmanneksi ajoi Rosberg ajalla 1.15.847. Neljäntenä tuli Niki Lauda ajalla 1.16.308 ja viidentenä Alboreto ajalla 1.16.409. Kuudes oli de Cesaris ajalla 1.16.575 ja Mansell 7:s ajalla 1.16.944. 8:s sija meni Nelson Piquetille ajan ollessa 1.17.535. 9:s sija meni Patreselle ajalla 1.17.126. Aika oli 2 tuhannesosaa Piquetin perjantaiaikaa hitaampi ja näin ollen hän oli 9:s. 10:s sija meni Watsonille ajalla 1.17.144 ja de Angelis oli 11:sta ajalla 1.17.762. Winkelhock oli 12:sta ajalla 1.17.879 ja Daly oli 13:sta ajalla 1.18.591. Cheever oli 14:sta ajalla 1.18.301. Dalyn aika perjantailta oli nopeampi ja se ei riittänyt.

Giacomelli oli 15:sta ajalla 1.18.371 ja Jarier 16:sta ajalla 1.18.403. Laffite oli 17:sta ajalla 1.18.565 ja Salazar oli 18:sta ajalla 1.18.967. 19:sta oli Warwick ajalla 1.18.985 ja Henton oli 20:s ajalla 1.19.150. 21:nen sija meni Fabille aikaan 1.19.3 ja 22:nen sija meni Surerille aikaan 1.19.584. 23:s sija meni Serralle aikaan 1.19.598 ja 24:s sija meni Boeselille aikaan 1.19.621. Viimeiset kaksi sijaa menivät Mauro Baldille aikaan 1.19.777 ja Jochen Massille aikaan 1.19.815. 27:s sija meni Guerrerolle aikaan 1.20.482 ja Jan Lammersille tuli 28:s sija aikaan 1.20.584. Ferrari vetäytyi Villeneuven kuoleman johdosta kisasta ja Pironi vetäytyi mukana. Sen myötä alunperin karsiutuneet Baldi ja Mass nousivat kisaan mukaan ruutuihin 25 ja 26. Kaikki Andrea de Cesariksen takana olleet nousivat yhden ruudun.

 

[Albert Oil]

Lisäksi ajokengät ja jopa sukatkin lensivät pois.

Tätä en kyllä usko! Mikä on lähde?