Maailmanmestariksi kovan työn kautta osa 4
Ennen vuotta 1980 ei Keken tulevaisuus näyttänyt kovin hyvältä. Kaksi rikkonaista f1-kautta vailla pisteen pistettä näyttivät varsin huonolta tilastojen valossa. Kekellä oli kauden 1979 aikana mahdollisuudet mennä ATS:lle ja myös Kauhsenille. Näistä jälkimmäinen luhistui onneksi hyvin nopeasti. Tyrrell oli saanut ison sponsorinsa ja tallia ei enää kiinnostanut ajattaa Rosbergia. Wolfillakin kaikki näytti vain paperilla hyvältä. Kauden aikana Keke oli lähellä mennä ajamaan jopa Le Mansia, mutta Peter Warr oli vastahakoinen suostumaan ehdotukseen ja niin Keke ei ajanut Le Mansia.
Talli toki sai sentään aika-ajoihin niihin tarkoitettuja renkaita, mutta ongelmat olivat varsin muita kuin niihin liittyviä. Kaudeksi 1980 neuvotteli vielä uudelleen ennen kautta Tyrrellin ja McLarenin kanssa. McLarenilla Teddy Mayer oli nyt hyväksymässä Keken ajajakseen, mutta sitten nuori Alain Prost näytti saavan mieluummin paikan ja Prostin lisäksi John Watsonin paikka oli jo turvattu.
Tyrrelille Keke kelpasi vain mikäli kukaan muu ajaja ei uudistaisi sopimustaan tai toisi suurta rahaa talliin. Fittipaldin kanssa Keken sopimus syntyi erittäin myöhään. Syy siihen johtui Emersonin haluista saada Chico Serra ajamaan talliin. Serra olisi tuonut vähintään 250 000 dollaria ja vaihtelevin arvioin koko kaudelta 500 000-750 000 dollaria.
Lopulta Keken tilanteen hänen edukseen ratkaisi Harvey Postlethwaiten, Peter Macintoshin, Peter Warrin ja Wilson Fittipaldin puheiden ohella myös Copersucarin tilanne. Omistajat vaihtuivat ja sokerijätti vetäytyi f1-toiminnasta. Uusi pääsponsori Skol hyväksyi myös muun kuin brasilialaisen kuljettajan ja Keke Rosberg pääsi nyt viimein aloittamaan ensimmäisen kokonaisen kautensa f1:ssä. Keke sai myös ensimmäistä kertaa urallaan kunnon palkkaa ja hänen ei tarvinnut saada juurikaan palkkoja sponsorien kautta vaikka Fittipaldillakin ajoista piti maksaa jonkin verran.
Ainoa tavoite Kekellä oli oikeastaan vain Emmon lyöminen heti alkuunsa. Muuten Keke olisi voitu luokitella toisen luokan kuskiksi tuloksista riippumatta. Tosin Keken voittaessa Emmon brasilalainen lehdistö ei välttämättä pitäisi asiasta. Argentiinan viikonloppu ei luvannut hyvää aluksi sillä Fittipaldi F7 oli koottu edellisvuoden Fittipaldin ja edesmennen Wolfin autoista.
Kyalamiin kuulemma uusi auto valmistuisi. Lopulta aika-ajoissa Keke oli kolmastoista ja Emmo oli viimeinen kisaan päässyt kuljettaja. Tosin sää oli kuuma ja rata oli onnettomassa kunnossa. Kisaa uhattiin boikotoida viime hetkeen saakka, mutta ajajayhdistykseltä loppui sisu kesken. Kun kisa alkoi Keke jäi taas vauhdista, mutta sitten kisailijoita alkoi tippua kuin kärpäsiä ja kärjessäkin tapahtui kummia.
Alan Jones joutui käymään varikolla roskapussin lennettyä jäähdyttimeen ja Jacques Laffite keskeytti moottoririkkoon. Kun Keke oli noussut pisteille niin monta kuljettajaa oli jo leikistä poissa. Lopullisesti Keken unelman palkintokorokkeesta varmisti Ferrarien keskeytykset ja aivan viime hetkellä Keken tekemä välitankkaus.
Jännitystä stopilla lisäsi myös se, että Keken auto ajoi jo muutamalla tipalla ja höyryillä. Se kuitenkin olisi saattanut vielä käynnistyä ilman tankkausta, mutta meno olisi loppunut heti varikon jälkeen. Keken ainoa uhka lopussa oli jälleen uskomattoman sankaroinnin suorittanut Derek Daly. Lopulta 53 kierroksen jälkeen Keke Rosbergille ruutulippua heilutti kilpailun kunniavieras numero yksi eli Juan Manuel Fangio.
Voittaja oli Alan Jones ja toiseksi ajoi Nelson Piquet. Jälleen Suomen lehdistö oli riemuissaan kun tekniikkaa ei ymmärretty ja jopa Urheiluruutukin näytti Keken palkintojuhlia Buenos Airesista. Sen jälkeen riemunaiheet olivat taas vähissä. Brasilian Interlagosin lähes ajokelvottomalla radalla Keke suoritti näyttävän ohituksen Emerson Fittipaldista ja tämä aiheutti jo Argentiinan aikaisten jännitteiden purkautumisen. Brasilian lehdistö sai jutunjuurta kun Emmo haukkui Keken vastuuttomaksi ja hengenvaaralliseksi ajajaksi. Toisaalta taas Kekeä kehuttiin ja hänet oli kuulemma hyväksytty nyt Brasilian kansalaiseksi.
Loppupelissä koko Brasilian kilpailun kiukunpurkauksesta oli enemmän haittaa Emmolle kuin hyötyä. Brasilian lehdistö haukkui seuraavalla viikolla Emmon mätämunaksi ja huonoksi häviäjäksi.
Erityisesti tuntemattomalle suomalaiselle häviäminen toista kertaa peräkkäin oli liikaa. Lisäksi Emmo ei tajunnut lopettaa rettelöään ennen isoveljen suuttumista Emmon asenteesta. Wilson käski Emmon pitää turpansa kiinni. Hän oli jo nähnyt videolta ohitustilanteen ja kun Emmo oli haukkunut Keken värisokeaksi ja hulluksi niin asiaan oli puututtava. Sen jälkeen tulosluettelo jatkui murheellisena. Interlagosin 11:sta sijan jälkeen Kyalamissa Keke keskeytti, Long Beachissa hän oli 11:sta kun tallipäällikkö Emerson ajoi kauden ainoan hyvän kisansa olemalla kolmas. Tosin Argentiinassa Kekekin sai palkintonsa odottamalla ja samoin teki Emmokin.
Kyalamissa ja Long Beachissa onnettomuudet ravistelivat sarjaa. Alain Prost ja Marc Surer loukkaantuivat ensimainitussa ja jälkimainitussa Clay Regazzoni halvaantui. Zolderissa Keke oli seitsemäs ja Monacon karsiutumisen jälkeen Suomen lehdistössä alkoi pilkkakirveet lennellä kohti Rosbergia erittäin kovasti. Aiemmin lehdistössä Keken pilkkaaminen oli ollut avoimen ivallista tai sitten mielipiteet olivat enemmänkin vain epäileväisiä. Jaramassa ajettiin f1-sarjan ulkopuolinen kilpailu FISA:n ja FOCA:n kiistojen vuoksi ja siinä Keke keskeytti. Paul Ricardissa Keke keskeytti jälleen ja Brands Hatchissa Keke karsiutui jälleen.
Keke ajoi Hockenheimissa vihdoin ja viimein uudella autolla eli Fittipaldi F8:lla ruutuun 8 aika-ajoissa minkä vuoksi Emmo vaati Keken auton itselleen seuraavaan kisaan. Saksan kisassa Rosberg keskeytti ja vanhalla autolla Itävallassa Keke oli vasta 16:sta. Keken arvostus tallia kohtaan ja tallin arvostus Rosbergiin oli pohjalukemissa ja Keke ilmoitti Zandvoortissa hakeneensa paikkaa neljästä tallista kaudeksi 1981 Fittipaldin ohella. ATS halusi jälleen Rosbergin talliinsa ja siitä Keke kieltäytyi. McLaren oli syyskuussa vieläkin lähempänä ottaa Rosbergin talliinsa ja sopimus oli melkein valmis kunnes Italian Marlboron painostus riitti Teddy Mayerille ja kun Ron Dennis ei myöskään Keken kykyjä halunnut käyttää niin Andrea de Cesaris otettiin ajamaan. Nuorukainen tulisi maksamaan 20 miljoonaa markkaa romutettujen autojen muodossa kaudella 1981.
Ferrarilla taas Keken sopimuksen saanti olisi ollut melkoinen ongelmavyyhti. Didier Pironilla kun oli esisopimus ja ainoa mahdollisuus olisi ollut Enzon kieltäytyminen ajattaa Gilles Villeneuvea tämän 16 miljoonan markan palkan vaatimisesta. Kekeä kuitenkin harkittiin koska Alain Prost loikkasi kesken sopimuskautensa McLarenille ja Rene Arnoux vuorostaan uudisti Renaultin sopimuksensa. Pironin esisopimus lunastettiin mieluummin kuin, että olisi uskallettu luottaa mustaan hevoseen. Viimeinen muu talli Fittipaldin ohella oli yllätys. Nimittäin Brabhamilta kyseltiin Kekeä talliin kaudeksi 1981, mutta palkasta ei päästy sopimukseen ja lisäksi Hector Rebaque toi paljon sponsorirahaa talliin. Se ratkaisi Keken kannan ja hän päätti pysyä Fittipaldilla. Imolassa Fittipaldilla pysymisen puolesta puhui viitospaikka mikä vähensi pilkkamista kotimaan lehdissäkin.
Kaukokisoissa tapahtui Keken kannalta taas pientä ihmettä. Emerson hymyili Kekelle Montrealin lähtökolarien myötä ja luovutti autonsa Keken käyttöön. Syy johtui Emmon uran lopettamisesta ja lisäksi myös eilisiltana kirjoitettu kahden vuoden mittainen sopimus kausille 1981 ja 1982 auttoivat asiaa. Montrealin kisassa Keke oli 9:s ja Watkins Glenissä 10:s. Keke oli ensimmäisen kokonaisen kautensa päätteeksi 10:s taulukossa 6 pisteen turvin. Sekin merkitsi jo jotain hyvää aiempiin verrattuna. F1:n jakautuminen kaudeksi 1981 kahtia oli erittäin lähellä ja vain aivan viime hetkellä sopu saatiin. Bernien kilpaileva sarja ehti debytoida Kyalamin kilpailun muodossa. Lopulta sarja säilyi yhtenäisenä Concorden avulla.
Keken osalta kausi 1981 oli ennen sen alkua suhteellisen turvattu vaikka vieläkin hänen teki mieli ajaa keikka-ajoja Formula 2:ssa ja siirtyä Can-Amin pariin isojen rahojen takia. Kotimaan mediassa Keken puheet Fittipaldin parantumisesta tuntuivat uppoavan ja f1:n seuranta muuttui tietyllä tapaa jälleen erilaiseksi. Vahinko vain, että kaudella 1981 HTV ei juuri pääkaupungin ulkopuolella näkynyt ja YLE:n satunnaisuus kisojen näyttämisestä jatkui. Ennen Concordea Keken ajot olivat sidottuja Fittipaldin omaan sopimustilanteeseen eli tallista riippui, että jäisikö Keke F1:siin vai siirtyisikö hän kilpailevaan sarjaan. Vuodesta 1981 tuli jälleen hämäävä kausi Keken uralla.
Paras tulos tuli taas kauden avauksessa Kyalamista. Sen pisteitä ei kuitenkaan loppupelissä hyväksytty. Lisäksi Skol luopui tallin sponsoroinnista ja koko rahatilanne oli hyvin epäsäännöllinen. Pisin sponsorilasku oli erään brasilialaisen pienfirman suoritus mikä tuli Fittipaldin tilille vasta Las Vegasissa kun sen olisi pitänyt tulla jo Kyalamissa.
Lisäksi Chico Serran ennätysmiljoonasta ei ollut juuri apua talousvaikeuksiin ja summat tulivat muutenkin erissä. Lopulta Long Beachista tuli 15:sta sija, Riossa jopa tv:ssä näytetyssä myöhäiskisassa tuli ysipaikka, sen jälkeen Buenos Airesissa, Imolassa ja Zolderissa tuli kolme keskeytystä. Monacosta Keke taas karsiutui ja Jaramassa ajo tuotti sijan 12.
Keskeytykset Dijonissa ja Silverstonessa huipentuivat Hockenheimin karsiutumiseen. Itävaltaan Fittipaldi ei matkustanut lainkaan ja Keke ei saanut ajaa edes McLarenia. Zandvoortissa, Monzassa ja Montrealissa Keke karsiutui ja Las Vegasin kisasta tuli vain 10:s sija. Kaiken tämän kestäessä Kekeä pilkattiin kotimaassa enemmän kuin koskaan ja pahinta oli myös ulkomaan lehtien ryhtyminen samaan leikkiin. Keke tunsi olemuksensa olevan kuin huoralla.