Samoin Montessa Ari oli pitelemätön. En muista kaikkia detaljeja, mutta sai muistaakseni aikasakon tuossa kilpailussa, mutta voitti silti yli viiden minuutin erolla seuraavaan. Ja olihan hän voittaja Ruotsissakin. Mites tuo homma Peugeotilla itseasiassa meni? Oliko ennen kauden alkua tarkoitus, että Vatanen ajaa mestariksi ja Salonen kerää pisteitä tasasesti ja mukavasti Arin vanavedessä, niin että myös merkki-mm tulee Peugeotille? Mutta kauden mittaan tilanteet ja voimasuhteet muuttuivat ja mm-sarja menikin Saloselle, tallin "kakkoskuskille". Vai oliko alunperinkään Pösöllä mitään ykkös ja kakkoskuskia? Ja Arilla ja Timolla molemmilla valtuudet ajaa henkilökohtaisesta mestaruudesta? Toisaalta....olisiko Todtin kaltainen tallipomo antanut kuskiensa reuhata toisiaan vastaan?
Monte oli huikea näytös. Arihan oli huikeassa tikissä läpi kilpailun, mutta Terry Harryman leimautti epäonnekseen aikakortin liian aikaisin eräällä AT-asemalla; tuloksena kahdeksan minuutin aikarangaistus. Tässä vaiheessa kaikki kuvittelivat Röhrlin ajavan vastustamattomasti jo viidenteen Monten voittoonsa. Seuraavana päivänä - viimeisenä ennen viimeisen yön lenkkiä - Walter teki kuitenkin katastrofaalisen huonon rengasvalinnan, ja otti märälle ja lumiselle pätkälle sliksit alle ja Ari pääsi kuittaamaan. Ennen viimeistä yötä eroa oli Arin hyväksi minuutti ja 13 sekuntia. Viimeisenä yönä Ari oli täysin pitelemätön, ajetut kuusi pätkää kasvattivat eron Röhriliin lopulta yli viiteen minuuttiin.
Argentiinaan mentäessä pistetilanne oli:
Tämä on äärimmäisen mielenkiintoinen ja valtavan moniulotteinen keskustelun aihe. Kysymyksen voisi muotoilla laajemminkin, että kumpi on parempi; näyttävämpi, mutta kapeampi kärki (kuten nyt tai B-ryhmän aikana) vai autojen näyttävyyden kustannuksella saavutettu leveämpi kattaus "ykkösluokan" pelejä (kuten A-ryhmän kultavuosina) ja sitä kautta kenties terveempi (?) urheilullinen tilanne.
Vatanen ajoi kyllä E2:sta, nolla-autona jossain rallissa. Voi olla että muistan ihan väärin, mutta vuonna 1986 kun oli päässyt onnettomuuden jälkeisestä masennuksesta eroon ja ajohalut alkoivat palata, kyseli Todtilta autoa RAC:hen. Ilmeisesti autoa ei löytynyt, mutta nollana pääsi ajamaan.
Juu, ajoi toki San Remossa näytösluonteisesti nollaa, mutta ei koskaan kilpaillut ko. autolla. Ja tuo aiemman tekstini ralliromanttinen voivottelu koski nimenomaan Suurajoja 1985, joka olisi Arin kera ollut kenties vieläkin ikimuistoisempi kilpailu.
Andruet oli aivan loistava ja oli tehnyt urotekonsa jo kauan ennen Citroen-aikaa 1985-1986. Andruet, Bernard Darniche ja Jean-Luc Therier muodistivat oikeastaan lajin ensimmäisen "ranskalaisaallon" 70-luvulla ja olisivat uskoakseni kukin olleet kovia nimiä MM-sarjassa, mikäli sellaista olisi yhtään modernimmassa muodossa tuolloin ajettu.
Wambergue ajoi Citikka-pestin jälkeen useana vuonna Vatasen tallikaverina Peugeotia Paris-Dakarissa. Kaveri kirjoitteli myös paljon ranskankieliselle forum-auto.comin rallifoorumille nimimerkillä 'phi44vc' silloin, kun sitä tuli itse seurattua tiiviimmin joskus kymmenisen vuotta sitten.
