Kimi puhuu suhtautumisesta mediaan:
HEIKKI KULTA
Kimi Räikkönen on maapallon tunnetuin suomalainen ja ylipäätään yksi maailman tunnetuimmista urheilutähdistä.
Vaikka paistaa se aurinko meilläkin, me suomalaiset olemme tunnetusti ujohko kansakunta kaukaa pohjoisesta. Globaali julkisuus ja jatkuva elämä valokeiloissa olisi myrkkyä valtaosalle suomalaisista.
Jokaisen meikämannen onkin helppo ollut samaistua juuri Kimin tuntemuksiin kameroiden ristitulessa.
Räikkönen on kuitenkin oppinut elämään myös julkisuuden kanssa. Kuuluisuus ei ole enää pelkästään kiro, kuten se oli Kimille F1-uran alkutaipaleella. Julkisuuskynnys ei enää ole pelkästään kipukynnys Kimille.
- Tietysti eläisin jossain paratiisissa, jos tämä työ olisi pelkkää ajamista. Rakastan sitä, että saan ajaa F1-autoa. Rakastan sitä, kun saamme autoa paremmaksi ja työmme sujuu tehokkaasti. Rakastan sitä, kun pystymme ajamaan voitosta.
- Mutta olen tottunut myös tämän työn toiseen puoleen. Julkisuus kuuluu huippu-urheiluun. Aluksi oli hankalaa, kun minulta kyseltiin kaikkea, mistä en tiennyt mitään. Edelleenkin se on joskus sama, jos kysytään ihan tyhmiä. Silloin tuntuu, että voisi tehdä jotain muutakin, Kimi kuittaa.
Vaikka viime kauden lopussa Räikkönen joutui kritiikin hampaisiin odotettua heikommasta tuloksestaan, hän uskoo suhtautumisensa julkisuuteen muuttuneen positiviisempaan suuntaan Ferrarilla.
- Kaipa omat fiilikseni julkisuutta kohtaan johtuivat niistä edellisistä asioista, joita koin ennen siirtymistäni Ferrarille. Nyt ei ole tullut mitään huonoja tunteita, kun Ferrarilla nämä jutut hoidetaan paljon paremmin. Tässä tiimissä sanotaan lehdistölle, mitä ajatellaan.
- Minun oma elämäni on minun oma elämäni. Ferrarilla sitä myös kunnioitetaan. Kun teen työasiat hyvin, ei niitä kiinnosta muu. Edellisessä tiimissäni oli toisin. Joka kerta, kun jotain oli lehdissä, ne soittivat, ettei niin saisi tehdä ja pitivät puhutteluita. Totta kai sellainen kiinnosti lehtiä ja ne yrittivät saada riitaa minun ja tiimin välille.
- Täällä on toisin, kun on selvä homma. Ei ole mitään ikävää kirjoitettavaa, eikä mitään sellaista kirjoitettavaa oikeasti ole ikinä ollutkaan, Räikkönen painottaa.
Räikkönen on persoonana muuttunut varmasti kaikkein vähiten kaikista suomalaisista kuljettajista ajaessaan F1-julkisuudessa.
Entä oletko muuttunut ihmisenä tehdessäsi töitä Ferrarille?
- En minä mihinkään ole muuttunut. Ei ole mitään syytä, miksi olisin muuttunut. En ole täällä mitenkään mielin kielin rakentamassa jotain pr-kuvaa, eikä kukaan varmasti minulta sellaista odotakaan, Räikkönen kuittaa.
- Se on varmaan hyväksi. Saan olla ihan sellainen kuin olen. Olen vaan onnellinen, kun saan olla rauhassa. Eikä ole mitään valittamista tullut minun töistäni. Kaipa ne sitten sanoo, jos jotain tulee, Räikkönen tuumii.
Sitten pääsemme asian ytimeen. Kerropa meille, millainen sinä sitten omasta mielestäsi olet? Oletko ihan tavallinen pesunkestävä suomalainen?
- Varmaan olen aika poikkeava tyyppi monessakin suhteessa verrattuna moneen muuhun. En tiedä, mutta ainakin olen elänyt niin kuin olen itse halunnut. En minä paljon stressaile mistään. Teen yleensä, mitä itse haluan, Räikkönen luonnehtii.
Ferraria vain elokuvissa
29-vuotiaan suomalaistähden suhde Ferrarin kanssa on poikkeuksellinen. Hän kuitenkin kiistää, että eläisi jotain pikkupojasta asti elättelemäänsä unelmaa.
- Pienenä minulla ei ollut mitään erityisempää tunnetta mitään kilpa-autoa kohtaan. Tietysti jos katsoin jotain elokuvaa, niin olihan Ferrari niissä aina se kaikkein hienoin auto, mitä saattoi olla. Kaikki olivat aina ihan fiiliksissä, kun näkivät Ferrarin. Mutta ei minulle tullut sellaista patoutumaa Ferraria kohtaan, että sellainen pitäisi joskus saada tai että pitäisi päästä ajamaan sillä joskus kilpaa.
- Silloin pienenä tietysti kaikki on hienoa, mikä kiiltää ja on uutta. Se on sellaista, mitä pitäisi saada, vaikka tietää, ettei koskaan saa. Meillä oli köyhä perhe, eikä meillä eletty haaveillen.
Formulaa ja rallia Räikkönen on katsellut televisiosta siitä asti, kun oppi kävelemään ja varsinkin, kun alkoi itse ajaa kilpaa.
- Ei minulla silloin ollut oikein ketään, mitä olisin kannattanut. Tietenkin toivoin aina hyvää suomalaisille, mutta kun en tuntenut ketään, minulle oli ihan sama, kuka siellä pärjää.
- Vasta kun pääsin itse maailmalle, kilpajutut tulivat vähän realistisemmiksi ja saattoi ajatella, että mitä jos itse joskus olisikin siellä mukana.
Vanhat kehut ymmärtää nyt
Nyt Räikkönen aloittaa kolmatta vuottaan Ferrarilla. Hän myöntää tapansa mukaan suoraan kiertelemättä, että hyvää kannatti odottaa.
- Onhan tämä tietenkin se kaikkein hienoin tiimi, mitä minulla on ikinä ollut. Kesti varmaan vuoden ajan ennen kuin kuin alkoi ymmärtää, mitä ne täällä joskus aiemmin ajaneet ovat tarkoittaneet, kun ovat sanoneet niin hienoja asioita tästä tiimistä.
- Ei niitä asioita välttämättä ulkopuolella koskaan oikein voi tajuta ja huomata, Räikkönen vakuuttaa.
Huumorilla iloinen ilme
Räikkönen ei ole Ferrarilla muuttunut sen enempää suupaltiksi kuin päivänsäteeksikään. Suomalainen ujous säätelee yhä miehen hiljaista peruskäytöstä.
- Eivätköhän ne vaan tykkää siitä, mitä vähemmän puhun ulkopuolisille - varsinkin lehdistölle. Eiköhän se ole niin parempi, Räikkönen aprikoi.
Räikkösen huumorintaju on perisuomalaisen kuivakka. Millainen on huumorin merkitys Ferrarilla?
- On silläkin puolella aina oma osansa. Teemme työt tietysti aina niin kuin pitääkin, mutta emme me mikään kauhean totinen ryhmä ole. Kyllä me osaamme pitää hauskaakin yhdessä. Se on mukavaa porukkaa, eikä meistä kukaan ainakaan kinastele toisen kanssa millään tavalla, Räikkönen selvittää.
