Tämä todellakin on aivan sitä samaa. Suht psykedeelistä settiä, josta on hieman hankala saada mitään irti. Suht hataraa ja putoilevaa meininkiä. En voi sanoa pitäväni. Suht suhteellista. Suht. 2/5
Kitara on miksattu liian pintaan, mutta muuten yritteliästä meininkiä. Kuullun ja nähdyn perusteella THJKBändin esikuvaksi voi nostaa ainakin Ramonesin. Hyvää räminää.
Kännissä tämä(kin) kuulostaisi varmaan paljon paremmalta, nyt tuntuu aavistuksen liian... öhh.. kaikelta! Liikaa revittelyä, raivoa ynnä muuta. Olkoon nyt vaikka 3/10.
Ensin luulin tämän olevan yllättävän hyvä biisi, mutta eihän tämä loppujen lopuksi ole, vaan kohtuullisen tylsä ja itseääntoistava. Ihan kiva kertosäe toki. Joo... Muutin sittenkin mieleni: onhan tämä yllättävän hyvä biisi. Voisin kuunnella toisenkin kerran. ***
Piisi on lopulta yllättävän hyvä ja voittaa mun inhon konesoundeja ja säksätystä kohtaan. Silti mitäänsanomatonta. Emmä tätä tykkää kuunnella, mutta nautin kyllä yhden annoksen. Tarpeeks ristiriitaista? Siis paskaa, mutta annan 7/10p.
Marstio esiintyi joskus 80-luvun lopulla Mikkelissä Dinosaurockissa pienessä teltassa. Tapahtuma oli itselleni festarin huippuhetki (artisteja kun arvioin).
Nostalgiaa tuli olooni... C64 oli meillä ensimmäinen tietokone joskus 80-luvulla
4 tähteä.
Sitten tämmöinen:
http://www.youtube.com/watch?v=Q2Z2lYkSfZA&feature=related
Vanha linkki ei toimi, joten herätelläänpä toikkia vaikka tällä.
Kuuntelin loppuun. Ja se oli paljon se, kun oon niin vanha.
3/10 kun en yhtään perusta suomi-rapista. Tässä ei muistaakseni ollut mitään ärsyttävää kertosäettä vaan höpöttelivät koko ajan, tiedä sitten onko se hyvä vai huono seikka. Se on muuten jännä juttu, miten jonkun musiikkilajin edustajien kuulostaminen keskenään samanlaisilta on hyvä tai huono asia riippuen juurikin ja ainoastaan siitä, pitääkö kyseisestä musiikkilajista vai ei.
Aika heviä shittiä. No ei vais tällasissa on monesti sellasia puun takaa tulevia ylläripylläreitä, että jopa pitää joistain kappaleista. Tämä oli ehkä hieman tasapaksu siinä sarjassa.
Varsin makoisaa jazzahtavaa easy listeningiä. 8/10. Lisätään se, että esim. matka-ajossa Jamiroquailta kuuntelee mielellään koko albumin läpi ja miksei kotonakin - biisin tai pari.
Joku viisas on joskus sanonut, että mikään ei naurata niin vähää kuin huumorimusiikki, mutta tämä oli peräti onnistunut. Ei nyt biisinä ihmeellinen, mutta paljon on huonompaa rokkimusaa maailmassa.
Laulaja ja tuo irkku(?)meininki eivät hirveämmin tehneet vaikutusta, muuten aika tavanomaista räimettä. Pannaan 7/10 kun oli kiva soolo tossa välissä.
Ihme biisi, sekava. Ei saa juurikaan mitään irti vaikka kuinka yrittää.
Tuntuu, että nykyään hetket, jolloin tällainen biisi muhun uppoaa ovat harvemmassa ja harvemmassa. Kuulostaa, just tänään, tänä iltana, mun korvaan pelkästään "tollaiselta mätöltä". En aisti tuotoksessa mitään vikaa, taitavia heppuja jne, mutta...kohauttelen olkapäitäni.
Hiukan tulee sellainen fiilis kuin olisi veroviraston hississä ja samalla yrittäisi päästä läpi teleoperaattorin vikapäivystykseen. Eli varsin hissi- /muu odotusmusiikkilinjalla mennään tuossa. Eikös tuo Zamfir muuten ole myynyt ihan perkeleellisen määrän levyjä maailmanlaajuisesti? Jotain pisteitä, ööh, ei oikein uskaltaisi kovin huonoja antaa kun Dominic voi suuttua jos mieliartistiaan ei arvosteta. Pistetään nyt sit 3/10 vaikkei mun mielestäni noin hyvää ollutkaan.
