Mutta ei sitten käynytkään...Heh, mulle kävi Howdyt!
Niinpä. Maritta on ehkä osin omasta halustaankin jäänyt aivan aliarvostetuksi. Tosin hänen laulusoundinsakaan ei ehkä vetoa ihan jokaiseen kansan syvän rivin edustajaan. Mutta tää on toki helpoimminlähestyttävää Marittaa, mitä ajatella saattaa. Täysi hitti. Kaunis melodia ja hyvin toteutettu tunnelmapala.Suositaan edelleen suomalaista, mutta tuodaanpas raadin eteen nyt jotain soittolistojen ulkopuolelta.
Klassista silloin tällöin olen kuunnellut ja tämä (varsinkin kuvakollaasin) kanssa toimi erittäin hyvin. Mitäpä tässä selittelemään 10/10.Niinpä. Maritta on ehkä osin omasta halustaankin jäänyt aivan aliarvostetuksi. Tosin hänen laulusoundinsakaan ei ehkä vetoa ihan jokaiseen kansan syvän rivin edustajaan. Mutta tää on toki helpoimminlähestyttävää Marittaa, mitä ajatella saattaa. Täysi hitti. Kaunis melodia ja hyvin toteutettu tunnelmapala.
9 / 10
Sitten jotain ihan muuta.
Nostalgiaa tuli olooni... C64 oli meillä ensimmäinen tietokone joskus 80-luvullaSitten myös vähän vanhemman oloista matskua:
http://www.youtube.com/watch?v=UEst0w7JdT8&feature=related
Linkissä lukee related! Jätkä bongannu sen mun Commandosta!!Sitten myös vähän vanhemman oloista matskua:
http://www.youtube.com/watch?v=UEst0w7JdT8&feature=related
IhQ! Tulin hyvällle tuulelle tästä :thumbup: Kivan harmiton ja hassu poppipunkki. Tykkäsin. 8/10, jossa on mielialannostatuslisää kyllä.
Jännä asia tuo musiikkimaku. Itseeni kyllä "äijämeininki" toimii, ja örinästähän SAA selvää, kun vaan keskittyy kuunteleen! Tätä Maritaa en kyllä jaksanut kuunnella kuin vähän alkua. Biisi oli vain niin pliisu ja ankea, että ei pystynyt. Kaunis ääni kyllä laulajalla. Äänelle 9/10, biisille 2/10.Mulle lähtökohtana sille, että jaksan ylipäänsä kiinnostua jostain kappaleesta on se, että sanoista saa selvää ja sanoma on ymmärrettävässä muodossa. Esim. jotain epämääräistä symboliikkaa ja synkkyyden tavoittelua sisältävää hevikorahtelua ja äijämeininkiä en jaksa kuunnella ollenkaan.
--
Suositaan edelleen suomalaista, mutta tuodaanpas raadin eteen nyt jotain soittolistojen ulkopuolelta.
Rakastan klassista yhtä paljon kuin rässiä. Vivaldille totta kai 10/10. Aivan klassikko.
Volbeat on kyllä ihan piristävän erilainen bändi rock'n'roll tyylisen laulun ja raskaamman mätön yhdistelmänä. Livenäkin tuli viime kesänä tsekattua Jurassic Rockissa ja aika mainio meininki oli kyllä siellä. Jonkun verran olen bändin tuotantoon tutustunut, mutta jostain syystä en kuitenkaan ole sen enempää tykästynyt. Ehkä juuri tuo laulutyyli on sittenkin osittain syynä, että ei pidemmän päälle iske. Sen verran hyvää settiä kuitenkin, että annan 8/10.
Kuuntelin biisin kaksikin kertaa, mutten muista vieläkään sävelkuluista tai sanoista yhtään mitään. Päällimmäiseksi jäi vain mielikuva, että siinä taisi joku suomalainen nuori mies tilittää ahdistustaan samaan tapaan kuin lukuisat edeltäjänsä. Ei iske.Laitetaanpa seuraavaksi tämmöistä:
Sinisthra - Fearless under the falling sky
Kuuntelin biisin kaksikin kertaa, mutten muista vieläkään sävelkuluista tai sanoista yhtään mitään. Päällimmäiseksi jäi vain mielikuva, että siinä taisi joku suomalainen nuori mies tilittää ahdistustaan samaan tapaan kuin lukuisat edeltäjänsä. Ei iske.
3/10
Ja sitten vähän tutumpia säveliä, coverina.
Moon joskus vuosia sitten viettänyt juttutuokion Harri Marstion kanssa ja voin sen perusteella todeta kuin kummelit panomiehestä, että "aivan helvetin mukava jätkä." Marstion ääni on kyllä omaperäinen, mutta tuotanto ei ehkä niinkään. Tästä kappaleesta sanoisin, että pidän huomattavan paljon enemmän suomalaisesta versiosta.Kokeillaas mitä fiiliksiä yks Suomen hienoimmista äänistä tuo.
There ain't nothing as big as love.
Harmi etten ehtinyt tähän. Mulle Marstio pelittää aina ihan täysillä. Tää biisi oli ihan uusi tuttavuus. Kiitos tästä.Kokeillaas mitä fiiliksiä yks Suomen hienoimmista äänistä tuo.
En oo Crashiltä kuullut kovinkaan monta biisiä, mutta yleensä ne biisit, mitä kuulee, myös tunnistaa hyvin. Tässä ei ollut poikkeusta sen suhteen. Letkeä kappale, mutta menee ekan kuuntelun perusteella easy listening -kategoriaan. 6+/10, mutta saattaisi useammalla kuuntelulla nousta seiskaan.Seuraavaksi The Crashia, lopettamisuutisen inspiroimana.
Tässä on kyllä mainio meininki ja kun oli niin lyhyt biisi, piti ihan kuunnella pariin otteeseen. Ainakin biisin nimi jää mieleen, jos ei muuta. Ei tätä huonoksi voi haukkua, vaikkei itseeni ihan täysin kolahtanutkaan. ***
Halvan kuuloista peruspopjumputusta. Ruotsinkielestä vielä lisämiinus. 1/10Secondtunez - Sommaren är här igen
http://www.youtube.com/watch?v=RZHQ-QvrjBU
Reginalla on oma, tunnistettava stailinsa, joka on jo iso plussa. Reginan musiikki on tuollaista estetisoitua taidepoppia, jossa on omat riskinsä; uollainen mekaaninen tapa äännellä noita aika paperinmakuisia tekstejä ei toimi ihan niin hyvin kuin se ehkä idean tasolla toimii. Kun esityksestä on riisuttu tulkinta, laulu ei kosketa muuta kuin älyllisellä tasolla ja sehän ei riitä oikein mihinkään.Halvan kuuloista peruspopjumputusta. Ruotsinkielestä vielä lisämiinus. 1/10
Konemusiikki-linjalla jatketaan
Mitäs tässä oikein muuta voi sanoa (eli kirjoittaa) kuin että Bob Dylan on Bob Dylan. Tuskin muuten pärjäisi Idols-kilpailussa kovinkaan hyvin hän, kuten ei moni muukaan oikeasti legendaarinen esiintyjä (Neil Young tulee sen kummemmin hakematta mieleen). Parempiakin kappaleita Dylanilla on, mutta kyllä tälle silti tollaset kuitenkin varsin maltilliset 8,5/10 täytyy antaa.Seuraavaksi tämänpäiväisen, hienon Young At Heart-dokumentin innoittamana Bob Dylan-klassikko.
Ihan mukavan kuuloista soundia, mutta ei mitenkään kovin omaperäistä tai tunteita nostattavaa. Tykkään siitä alkuperäisestä versiosta enemmän, se kuulostaa jotenkin paremmalta koruttomuudessaan ja Dylanin tulkitsemana.Jatketaan samalla linjalla tai ainakin samalla piisintekijällä The Byrds - Ette ikinä osais arvata mikä kappale vaikka vihjettä edellä annoinkin
Tämä todellakin on jotain aivan muuta. Suht psykedeelistä settiä, josta on hieman hankala saada mitään irti. Suht hataraa ja putoilevaa meininkiä. En voi sanoa pitäväni. *Sitten jotain muuta The Smithsin muodossa.