Tämä koskee jonkin verran käsiteltävää aihetta, joten pistänpä tänne.
Lueskelin juuri eilen Suomen Kuvalehteä, jossa oli varsin mielenkiintoinen artikkeli cyberhykkäyksistä (jollaisten uhriksi mm. Georgia ja Viro ovat jo joutuneet). Ulkoistamisvimmassa ei välttämättä ole tullut aina mieleen se, että Suomen kaltainen moderni informaatioyhteiskunta on täysin (ei siis edes "vain" osin vaan jotakuinkin täysin) riippuvainen tietoverkkojen- ja järjestelmien toimivuudesta. Tietty järjestelmä, kun lyödään polvilleen, niin loppuu Valiolta maidon toimitus kauppoihin (kun siellä varastolla ei nimittäin ole ketään, joka niitä maitopurkkeja käsin voisi kuorma-autoihin ladata, kaikki tapahtuu atk:n ohjaamana), lääkäri ei saa potilaan tietoja (röntgenkuvat, diagnoosit, lääkitykset jne.) koneelta (tämähän jo tapahtui Tuusulassa, jossa kunnan paikalliseen järjestelmään iski virus, kesti kuusi päivää saada sydeemit toimimaan). On kuntia, joiden terveydenhoidon atk-järjestelmä on ulkoistettu niin, että järjestelmää ylläpidetään Intiasta käsin. Miten mahtaaa olla järjestelmän ylläpidon laita kansainvälisen kriisin sattuessa? Lieneekö intialaisen ylläpitäjän motivaatio (tai ylipäätään toimintamahdollisuudet) cyberhyökkäyksen sattuessa samaa luokkaa kuin jos tuo järjestelmä olisi sittenkin lyöty kasaan "omin voimin"?
Suomessahan ei ole minkäänlaista lakia, joka velvoittaisi kuntia rakentamaan esim. juuri terveydenhuollon atk-järjestelmänsä niin, että se olisi millääntavoin yhteensopiva (edes kosketuspintaa ei vaadita) naapurikunnan systeemin kanssa. Jokaisella on omansa. Artikkelissa kyllä mainittiin, että toisaalta tässä on tietysti hyvätkin puolensa. Koska ei ole olemassa minkäänlaista keskitettyä järjestelmää, ei myöskään ole todennäköistä että koko Suomen terveydenhoitojärjestelmä saataisiin kerralla polvilleen. Tosiasia on kuitenkin, ettei Suomessakaan todellisuudessa ole oikein millääntavoin varauduttu siihen vaihtoehtoon, että joku ulkoinen voima saa päähänsä valjastaa kymmenettuhannet koneet pommittamaan palvelunestohyökkäyksiä suomalaisia järjestelmiä kohtaan.
Ja asiasta toiseen:
Jaska viittasi Itävallan terveydenhoitojärjestelmään. Itävallassa siis ei varsinaisesti edes ole samanmoisia terveyskeskuksia kuin Suomessa. Täällä asia on järjestetty niin, että sairaskassat ovat tehneet yksityisen lääkärien kanssa sopparit. Eli kun tarvitsen lääkärin apua, menen yksityiselle (vapaasti valittavissa), joka veloittaa käyntini suoraan sairaskassalta. Potilaan kannalta mainio järjestelmä, valitettavasti kyllä pirun kallis sekä antaa jumalattoman paljon mahdollisuuksia väärinkäytöksille (lääkärit laskuttavat palveluista, joita ei ole edes käytetty ja myös potilaat hakevat lääkkeitä ja sairaslomia vaikkei niille olisi edes perusteluita). Lähestulkoot kaikki Itävallan sairaskassat ovat "konkurssin partaalla". Mutta kuten sanottua, näin tavallisen "asiakkaan" näkökulmasta ihanteellinen systeemi, ei ole pitkiä jonotusaikoja ja meen just sille lekurille jolle haluan ja käytännössä kerron hälle itse kuinka pitkän sairasloman haluan ja mitä lääkkeitä mulle tarttis kirjoittaa. Jos ei lääkäri tyhmyyksissään ole yhteistyöhaluinen, menen seuraavalle lääkärille