Sikäli on kyllä ikäänkuin varma veikkaus jos uskoo. Jos mitään muuta ei ole kuin tää lihallinen vaellus täällä maapallolla, niin uskomalla ei menetä mitään. Jos taas kaiken takana on jumala ja kaikki muu oheismateriaali niin pääsee taivaan foorumeilla nälvimään, että: "Olinpas oikeassa!".
Paratiisia odotellessa sekä sen eteen touhuillessa voi menettää idean, että se elämä on tässä ja nyt elettäväksi.
Voi, mutta se ei ole välttämätöntä, saati pakollista. Jokaisen, niin uskovan kuin ateistinkin on hyvä pitää mielessä, että elämän tarkoitus on päästä kertomaan mahdollisimman monelle eri mieltä olevalle, että he ovat väärässä.
Mä en oikein jaksa uskoa että kovinkaan moni sortuu elämään noin. Ihmisen mieli vain ei toimi sillä tavoin. Useimmat meistä ottavat mielummin karkin nyt kuin pussillisen tunnin päästä.
No jos siihen uskoo, että se varsinainen elämä on vasta tuonpuoleisessa ja tämä vasta koetinaikaa, niin ei kyseiselle henkilölle se elämä ole tässä ja nyt.
Ei toikaan pidä paikkaansa, ihan yks lysti minkä takia asettaa itselleen noudatettavia normeja. Ateisteista ja uskovista löytyy ihan yhtä lailla parisuhteessa uskollisia ja uskottomia.
Niin minäkin aiemmin tässä ketjussa totesin, mutta se ei liity pointtiini. Jos ihminen kokee elävänsä (uskonsa kannalta) oikein tässä elämässä, niin ei hän silloin ole jättänyt elämättä, vaan on nimenomaan elänyt kuten hänen mielestään pitikin.
Ateistillako sitten on ainoat oikeet ohjeet miten elämää pitää tässä ja nyt elää? Entäpä jos se paratiisin odottelu antaakin aitoa sisältöä ja iloa elämään? Riippumatta siitä että onko voittoarpa.
Ei se ateistilta onnistu välttämättä sen paremmin. Elämänsä voi aina järjestää siten, että ajattelee tulevaisuuden olevan parempi. Esimerkiksi säästämällä rahaa eläkepäiviin ja olettamalla, että sitten on aikaa tehdä kaikkea mitä ei ennen ehtinyt. Voi olla turha vaiva, sinne asti ei edes välttämättä elä.
Monille asia on tärkeä, enkä lähtisi jokaiselle kantaani syöttämään. Monille asia on taas 'kiva optio', johon ei ihan uskota, mutta jos sittenkin... Heitä kannustaisin jättämään toiveajattelun ja kohtaaman elämän sellaisenaan.
Ei elämänjälkeisyyden pohtiminen sulje pois sitä, että kohtaa elämän sellaisenaan
Tämä ateisti tajus tämän mukamas päivänselvän asian vasta pari viikkoa sitten. Sitä ennen säästin kaikki rahat pahan päivän varalle ja olin hissukseen ajatellen, että ehkä joskus rupean elämään jos tohdin.
Jotenkin tuntuu nyt siltä, että monelta on jäänyt tuo "voi" lukematta viestistäsi. Itsekin jokin aika sitten muuten viittasin juuri tuohon samaan asiaan. Ja huomatkaa kaikki, että siellä on aika moninkertaista konditionaalia käytössä ennen kuin alatte esittää väitteitä, tyyliin: "Ei se 107% täysin ehdottoman välttämättä juuri ihan noin mene!"
Eli kivasti on menty ympäri ja tultu yhteen. Eipä nää uskontojutut kovin pitkille harharetkille ja sivuteille yleensä ottaenkaan kyllä eksy.
Uutisesta tuli mieleen, että muistaakos foorumin entiset pyhäkoululaiset (joihin itsekin lukeudun) vertauksen, jonka Jeesus kertoi Sakkeukselle?
Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Ahaa, siis teoria siitä, että foinikialaiset kävivät amerikoissa täytyy pitää paikkansa. Muutoinhan kaktuksia ei olisi Palestiinasta löytynyt.
Menikös se jotenkin siihen malliin, että: "Sillä katso, ei kissaakaan tarvitse tulla puusta alas hakemaan ja silti se pyydystää hiiren pimeässä taidoilla, jotka se on syntymälahjana saanut. Ja totisesti minä sanon sinulle, alas puusta pitää sinun itse itsesi kiipeyttämän sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta!"
