Täähän on aika klassinen filosofinen asetelma.
Jos puretaan homma niin, että miljardöörihän on tässä antamassa sinulle 50 e, joita et ole millään muotoa omalla toiminnallasi ansainnut.
- Otatko tästä viiskymppiä, kun mulla pakottaa ranteita, sanoo miljardööri.
- Kiitti hei, tosi reilua. Mä ostankin meille kinitonikit.
Tai pitkä kaava:
- Ota tosta 500, mut anna kaverilleskin jotain tai et saa sitä, sanoo miljardööri.
- Kiitti hei, tosi reilua. Mä ostankin meille bisseä ja annan kaverille viiskypää.
...
- Ota hei tosta viiskypää, kun oot niin hyvä jätkä.
- Kiitti hei, tosi reilua. Mä ostankin meille suklaata ja sukat.
Tämän asetelman siis muuttaa joidenkin forumilaisten mielestä tietoisuus siitä, että
a) olisit voinut saada enemmän
ja/tai
b) kaveri saa enemmän
ja/tai
c) kaveri teki päätöksen paljonko saat
Tämä saa sinut toimimaan niin, että kumpikaan teistä ei saa mitään. Mikä on päätöksen takana? Vastaan kohta.
Huomionarvoista on myös se, että vaikka kaverikaan ei ole millään muotoa ansainnut sitä 500e, jonka jaosta hän päätti, hänen voidaan ehkä kuitenkin katsoa ansainneen sen 450e, koska hän (ehkä) teki hienon businessdiilin, jonka ainoana oikeana lopputulemana pitäisi olla win-win sinun ja hänen välillä.
Väitän, että päätöksen takana ei ole epäreiluuden vastustaminen tai oikeudenmukaisuuden puolustaminen tai muu jalompi aate. Puhdas katkeruus ja kostonhimo. Se sokaisee.