Tosi vittumainenhan tässä tapauksessa olisi silloin kun toinen lupaisi sulle 450,- saadakseen itse 50,-. Päättäisit sitten hylätä sen ihan pirruutais.
Eihän tolla ole kateuden kanssa mitään tekemistä, vaan mulquuden.
Kai jokin tuntemus sen mulquuden laukaisee?
Lähtökohtatilanne oli, että ko. tyyppi on sulle täysin ventovieras.
No ei se ainakaan kateus ole. Epäreiluus. Itsellä ainakin eka ajatus olisi jakaa rahat tasan, jos minut laitettais jako tekemään. Mutta olenkin blondi, enkä aina osaa ajaa omaa etuani kaiken muun edelle.
Hienoa! Näin tän pitikin mennä!
Arvasin! Joillekin ei riitä, että on reilua saada viiskybää, kun se on niin saatanan epäreilua, kun ei saa samaa kun toinen, vaikka lähtökohtaisesti ei ole saamassa mitään. Mieluummin vaikka ilman.
Mä olenkin äärivasemmistolainen.
Pekkis lupasi pollata tämän myöhemmin.
Niin mutta kumman mulkkuuden? Jakajan vaiko sen tyytymättömän?
Toihan on niinku tosielämässä nakkikioskijonossa (jossa en ole koskaan käynyt):
En osaa sanoa, tekisin ratkaisun intuition johdattamana. Riippuu siis siitä toisesta tavan pulliaisesta; jos minulla tarjottaisiin vastapuolelta mahdollisuus esiintyä auttajan, hyväntekijän tai herrasmiehen roolissa, hyväksyisin. Jos taas toisesta paistaisi itsekkyys, ylpeys tai ahneus, todennäköisesti hylkäisin.
Voi kai sen ajatella noinkin. Mä taas ajattelen simppelisti, että jos mua kohtaan ollaan epäreilu, niin mä voin sit olla vittumainen. En kyllä aina oo.
Molempien.
No ei kai se rahanjakaja, vaikka jättäiskin sen toisen melkein nollille, loppujenlopksi oo yhtään sen mulkumpi kuin lottovoittajakaan, joka ei ole valmis jakamaan pottiaan tuntemattomien kanssa.
2 mulkkua kohtaa - > homostelua
