Peesaan ja kritisoin. Kun tekee asioita ne on paras tehdä hyvin. Riittävän hyvin.
Mutta aina ei tarvi olla parhaimmillaan, ei edes paras. Aamupuuron ei tarvi olla joka aamu kurmee. Joskus huono pystypano riittää. Keskimäärin puolet ihmisistä on keskimääräistä heikompia, tyhmempiä ja huonompia työntekijöitä, sallittakoon se siis meille. Kaikki eivät voi olla huippuyksilöitä.
Mutta kritisoin sitä, että tekeminen olisi sinänsä onnellisuuden lähde. Tämähän on perin länsimainen näkemys. Joskus voi vain olla, elää vuorilla ja tenkkapoo. Ihminen kun on lopultakin human being eikä human doing. Esimerkiksi läsnäolo itsensä ja läheistensä kanssa voi mielestäni toteutua parhaiten tekemättä paljoa mitään, tähtäämättä mihinkään.
Mun mielestä välillä pitää tehdä ja välillä olla tekemättä yhtään mitään. Ei pidä sairastua suorittamiseen. Samoin uskon, että välillä pitää kärsiä halusta, jonkinlaisesta pidättäytymisestä, askeesista. Pitää olla nälkä, elämän nälkä. Ei ole hyvä olla jatkuvassa kylläisyydessä. Ei hengen eikä materian, eikä aina edes perustarpeiden osalta. Vaihtelua tuo kontrastia, syventää varjoja ja kirkastaa valoa.
Ja puhuin pelkästään omasta puolestani. Itsehän olen melkeinpä tyystin kunnianhimoton ihminen. Joku muu saa onnensa toisella tapaa. Hyvä niin.
Noin lyhyesti sanoen tarkoitin sitä, että onnea ei voi vertailla. Paitsi juhlakunnossa, niissähän tavataan olla onnellisia kaikki.
Ei tarvetta kritisoida. Ollaan ihan samoilla linjoilla. Mulla oli siinä alussa se maininta siitä olemisesta vaan ja että se vaatii erikoislaatusen ihmisen toimiakseen. Tavan tallaaja jos kuvittelee löytävänsä onnen heittäytymällä tekemättömäksi, niin suurimmaks osaks huonosti käy. Sun kohdalla mä tiedän sen olevan jopa mahdollista.
Mun lähtökohta on jelpata tavallisia pulliaisia, jotka elelee kuten suurin osa meistä, näkemään, että oravanpyörää voi olla myös sitä mallia, missä juostaan joskus vähän vauhtia ja joskus istutaan maailmanpyörämalliseen koriin ja nautitaan kyydistä.
Mä ihan oikeesti uskon, että asioiden tekeminen laadukkaasti ja niiden saaattaminen loppuun, on se ydinprosessi. Ei voi oikoa. Päätös, että nyt mä rupeen onnelliseks on itsensä kusettamista. Päätös, että nyt mä ryhdyn tekeen asioita oikeesti kunnolla ja loppuun asti, on hyvä alku.
Mä oon ihan varma, että Knoukkari allekirjoittaa, ja osaa kertoa enemmänkin, siitä kuinka hyvä olo ihmisellä on, kun se saa jotain kunnolla tekemällä valmiiksi.
Ja kas kummaa, tällä metodilla ne tekemisen tuloksetkin on aivan toista luokkaa kuin sinne päin raapimalla tai juosten kustuna.
Mä puhun siis ihan kaikesta tekemisestä. Jos teet kunnolla ja loppuun, et voi välttyä hyviltä tuloksilta, etkä onnen tunteilta. Ei tarvi olla paras tai suvereeni. Muuta kun omassa sarjassaan itsensä kanssa. Jos otat sen ohjenuoraksesi elämässä, et voi välttyä onnellisuudelta. Se ruokkii itse itseään. Ja materia ei tässä mallissa enää ole edes mikään tekijä. Siitä saa mahdollisuuden päättää kukin kohdallaan.
Niin ja siis tekemisellä mä tarkotan ihan kaikkea. En pelkästään suorittavia juttuja. Ajattelua, lepäämistä, kommunikointia. Mitä vaan. Tehkää parhaanne sen takia, että siten tulee paras tulos ja paras olo. Yhtäkkiä on taas valoisaa.