Keskiluokka maksaa laskun
STT:n uutisia, hyvää huomenta!
Poliisin ja puolustusvoimien erikoisjoukot ovat kaappausdraaman vuoksi saartaneet Nokian pääkonttorin Espoon Keilaniemessä. Nokian rajuista irtisanomisista hermostuneet työntekijät ovat ottaneet yhtiön toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuonpanttivangikseen. ”Pelastakaa edes insinöörit” -niminen ryhmä on linnoittautunut yhtiön edustustiloihin ja uhkaa löylyttää Kallasvuota, kunnes Nokia suostuu neuvottelemaan potkuista uudestaan.
Siirrämme nyt lähetyksemme Keilaniemeen, jossa toimit...
Uutinen on tietysti täyttä kukkua. Suomi ei Ranska, jossa pomosieppauksista on finanssikriisin jälkeen tullut pieni ilmiö. Mutta ranskalaiset ovatkin vallankumouksen perillisiä, suomalaiset nöyriä alamaisia.
Yhteistä on silti huoli huomisesta. Tulevaisuus on muuttunut nopeasti uhkaavaksi. Länsimaiseen maailmankuvaan sisäänkirjoitettu lupaus elintason jatkuvasta parantumisesta – isommista asunnoista, suuremmista autoista, eksoottisemmista lomamatkoista – ei enää päde. Mahdollista on, että eurooppalaisten elintaso jopa laskee.
Pitkän nousukauden aikana maailma vaurastui nopeammin kuin koskaan. Satoja metrejä pitkät rahtilaivat puskivat maailman merillä, konttipinot kasvoivat satamissa ja tavara vyöryi mantereelta toiselle. Sadat miljoonat kiinalaiset ja intialaiset nousivat kurjuudesta keskiluokan kynnykselle.
Vauraissa länsimaissa rahaa vasta jaettiinkin. Tai no, rikkaat jakoivat. Keskiluokka sai tasata murut.
Kapitalismin mallimaassa Yhdysvalloissa äveriäin kymmenys kouraisi leijonan osan vuosien 1996–2005 nopeasta tuottavuuden noususta. Kaikkein nopeimmin tulojaan kasvattivat kaikkein rikkaimmat. Keskiluokan reaaliansiot polkivat samaan aikaan paikoillaan. Tilastojen mukaan amerikkalainen keskivertoduunari tienasi vuonna 2007 vähemmän kuin vuonna 1978.
Kyllähän keskiluokkakin tietysti kulutti aiempaa enemmän. Mutta se oli pelkkä kupla. Velkaa vain kaikki tyyni.
Nyt sama kohtalo uhkaa eurooppalaisia. Sinua ja minua.
Lama on jo Suomessakin riistänyt keskiluokalta bonukset. Ylin johto saa pitää tulospalkkionsa, koska omistajat haluavat piiskata yrityksen tekemään tulosta kaikissa markkinatilanteissa. Kun peli kovenee, tulee yhden bonuksesta toisen lomautus – tai irtisanominen.
Pian lama niistää monilta myös osan kuukausipalkasta. Työnantajien vaatimukset palkka-alesta kiirivät koko ajan kovempina, eikä työntekijöillä ole paljon vaihtoehtoja, kun pelin henki on: ”Tulos tai ulos.”
Mua petettiin!
Koulutus kannattaa aina. Tämän opin me maiskutamme Suomessa jo äidinmaidossa.
Pitkään näin olikin. Nyt edes koulutus ei enää takaa paikkaa vihreämmällä oksalla.
Yliopistoista ja korkeakouluista vastavalmistuneiden maistereiden työttömyys on puolessa vuodessa reippaasti tuplaantunut. Suorapuheisimmat työvoimatoimistojen johtajat sanovat jo julkisesti, ettei lisäkoulutus välttämättä auta löytämään työtä.
Maistereitakin pahemmassa pulassa ovat monet ammattikoulujen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat. Opintojaan lopetteleva rakennusinsinööri ei enää löydä edes harjoittelupaikkaa. Ilman pakollista harjoittelua valmistuminen on mahdotonta.
Nekin, jotka töitä saavat, joutuvat totuttelemaan ainaiseen epävarmuuteen.
Pysyvät työsuhteet muuttuvat esihistoriaksi, kun sisäiset yrittäjät hakevat kerta toisensa jälkeen uutta työtä firman sisällä. Työnantajat maksimoivat joustavuutensa käyttämällä yhä enemmän vuokratyövoimaa, määräaikaisia työsuhteita ja ulkoistamalla aina vain uusia toimintoja.
Olen velkavanki
Suomi elää nyt velaksi. Verotulojen rajun laskun takia valtion velka kasvaa lähivuosina 60 miljardia euroa. Laman syvimmässä kuopassa velkaantuminen on perusteltua, mutta jonain päivänä lainat täytyy maksaa takaisin.
Tai ainakin on pakko maksaa velan korkomenoja paljon nykyistä enemmän. Uusimpien arvioiden mukaan lisävelka nostaa pelkkiä valtion korkomenoja lähes kaksi miljardia euroa vuodessa.
Me maksamme.
Velka on abstrakti asia, mutta velan lyhentämisen huomaa jokainen: verot nousevat, etuudet huononevat, palvelut rapautuvat.
Päivähoidossa yhä pienemmät lapset joutuvat selviämään yhä isommassa ryhmässä. Koulun ruokalassa pehmeä leipä vaihtuu kovaan. Terveyskeskuksen ajanvarauksessa henkilökunta myy yhä enemmän ei oota.
Näpit irti eläkkeistä
Suomalainen eläkejärjestelmä on nerokas. Se jakaa yksittäiset riskit kaikkien eläkkeensaajien kannettavaksi yli ajan. Niin nerokas suomalainenkaan eläkejärjestelmä ei ole, että se pystyisi sirottelemaan vuosia kestävän taantuman vaikutukset olemattomiin. Eläke-etuja on pian pakko peukaloida.
Se, mikä Rukan lumien jälkeen karahti kiveen, on kohta totta. Valtio on valmis käyttämään koviakin keinoja, jotta saa hilattua suomalaisten eläkeikää ylöspäin.
Eikä sekään riitä. Palkasta jää aiempaa vähemmän käteen, kun eläkemaksuja on nostettava ennakoitua enemmän. Eläkeläisten taskusta valtio vie rahat yksinkertaisesti eläkkeitä leikkaamalla.
En jaksa enää maksaa
Suomi on euromaa. Ruotsi ei ole. Ruotsin kruunu on heikentynyt parikymmentä prosenttia euroon nähden. Kruunun devalvoitumisen vuoksi ruotsalaisten yritysten kilpailukyky on parempi kuin suomalaisten. Siksi Stora Ensokin siirtää nyt tuotantoaan Suomesta Ruotsiin.
Suomi tarvitsee sisäisen devalvaation, sanovat vientiteollisuuden isot pojat. Sisäinen devalvaatio tarkoittaa palkkojen tai muiden kustannusten alentamista.
Palkoista työnantajien on sentään neuvoteltava työntekijöiden kanssa, mutta veroja ja maksuja vientiteollisuus voi ruuvata suoraan valtion kanssa. Kela-maksusta yritykset pääsivät juuri eroon. Hallitus yrittää paikata rahoitusmonttua energia- ja ympäristöveroja korottamalla, mutta vientiyritykset eivät halua maksaa energiastaan yhtään nykyistä enempää.
Laman takia hallituksen täytyy kuunnella vientiteollisuutta erityisen herkällä korvalla. Jos vientiteollisuus ei maksa, joku muu maksaa: kuluttajat ja kotimarkkinayritykset. Keskiluokalle tämä tarkoittaa entistä isompaa sähkölaskua, kalliimpaa bensaa ja kovempia jätemaksuja.
Ne jyrää meitin
Uuteen maailmanjärjestykseen kuuluvat uudet valtiaat. Ja kun valtiaat vaihtuvat, muuttuvat yleensä myös pelin säännöt.
Kiina on maailman tehdas, tietävät kaikki. Harvempi on havahtunut siihen, että kiinalaiset ovat yhä useammille suomalaisyrityksille myös yhä kovempia suoria kilpailijoita. Eikä kilpailu ole reilua. Kiinassa valtio omistaa suuryritykset ja auttaa omiaan monella tapaa.
Globalisaatio on ollut Suomelle tähän asti suuri siunaus. Globalisaation edetessä asetelma saattaa muuttua. Ikävimmässä vaihtoehdossa myös valkokaulusväen työpaikat alkavat siirtyä nopeasti merten taakse. Silloin tuotekehitysinsinööri, biokemisti ja brändijohtaja ihmettelevät maailman menoa yhdessä sellunkeittäjän ja kännyköiden kokoonpanijan kanssa.
Näillä korteilla on silti pärjättävä. Pelin lopputulosta emme tiedä, mutta yhden tiedämme: keskiluokka maksaa laskun.