Tämä on ollut huonojen uutisten syksy. Talouskriisi kalvaa, ja yritykset ovat niin meillä kuin muuallakin kovilla. Kansalaiset kysyvät, onko meillä pohjoismaista hyvinvointivaltiota vielä taantuman jälkeenkin.
Me uskomme, että on. Mutta hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen edellyttää, että meillä on veronmaksukykyisiä ja -haluisia kansalaisia ja yrityksiä myös tulevaisuudessa.
Talous kasvaa vain työllä ja toimeliaisuudella. Ilman ahkeruutta ei ole talouskasvua. 1970-luvun taitteessa kaksikymmentä varakasta suomalaista perhettä oli vasemmistolaisten pilkkalaulun kohde. Nyt suomalaisia yrittäjä- ja omistajaperheitä kaivataan luomaan työpaikkoja. Tarvitaan rohkeita yrittäjiä, jotka saattavat – hirmuista! – itsekin vaurastua. Suomalainen omistajuus ei ole ahneutta, vaan sinnikkyyden hedelmä ja suomalaisen työn perusta.
Me uskomme, että suomalaiset haluavat tulevaisuutta, jossa heitä kannustetaan oman työn hedelmien kasvattamiseen. Me kutsumme sitä ahkeruuspolitiikaksi.
Onko ahkeruuden puolustaminen koviin arvoihin perustuvaa politiikkaa?
Ei ole. Ilman ahkeruutta ei ole sitä, mikä tekee yhteiskunnasta pehmeän ja turvallisen. Sosiaalisesti ja alueellisesti vahva ja eheä Suomi on mahdollinen vain, jos talouden pohja on vahva.
Ahkeruus lisää verotuloja. Ahkerat rahoittavat hyvinvointiyhteiskunnan. Ahkeruus on hyve. Ahkeruuspolitiikka on pehmopolitiikkaa. Kovaa politiikkaa on sen sijaan tasapäistäminen. Se ei kannusta kakun kasvattamiseen, vaan niukkuuden jakamiseen.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ratkaistaan Suomen suunta 2010-luvulle. Tavoitteena on hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen ja kehittäminen. Meidän mielestämme se edellyttää perinteistä irti päästämistä ja valinnanvapauden lisäämistä.
Nyt keskellä talouskriisiä hallituspuolueiden ja opposition näkemykset poikkeavat paljon toisistaan. Sosiaalidemokraattien tavoitteet johtavat Suomeen, jossa ahkeralle koittaisivat ankeammat ajat. Sdp haluaa, että jokainen tienattu lisäeuro verotettaisiin ankarammin. Tasapäistäminen tuntuu edelleen olevan sosiaalidemokraattien tavoite. Omalla työllään menestyvä ei saa erottua joukosta.
Keskustalla ja kokoomuksella on vahvatkin aatteelliset eronsa, mutta talouskriisissä meitä yhdistävät tekijät ovat selkiytyneet. Keskusta ja kokoomus voivat hyvinkin löytää toisensa monissa ahkeruutta edistävissä asioissa. Asioissa, joilla Suomi voidaan nostaa uuteen kukoistukseen.
Suomi nousee vain suomalaisten työllä. Ahkeraa ei saa kurittaa, menestyvää ei saa kadehtia eikä yrittävää suitsia. Työnteon ja lisäeurojen ansaitsemisen täytyy kaikissa oloissa olla kannattavaa. Työn verotusta ei saa kiristää.
Hallituksen talouspolitiikka on nyt realistista. Valtio ottaa piikkiinsä laman iskuja velkaantumalla rajusti. Samaan aikaan kuitenkin sanotaan, että lasku täytyy maksaa reippaassa aikataulussa. Tämä edellyttää työurien pidentämistä, tuottavuuden lisäämistä ja työntekoon kannustamista.
Sosiaalidemokraattien rakastama työn verotuksen progression kiristäminen on aito ahkeruusvero. Se kohtelee ihmisiä kaltoin jo alemmissa tuloluokissa. Se on suoranainen työn haittavero.
Me uskomme, että suomalaiset arvostavat työteliäitä yrittäjiä, jotka haluavat pärjätä kansainvälisillä markkinoilla. Siksi yritysverotus ei saa olla Suomessa kireämpää kuin keskeisissä kilpailijamaissamme, kuten Saksassa. On mietittävä keinoja, joilla kannustetaan yrityksiä kasvamaan ja työllistämään. Voitaisiin harkita veroporkkanoita työllistämiseen ja uudistuksia tappioiden verokohteluun.
On myös otettava käyttöön kannustimia tutkimukseen ja tuotekehitykseen, kansainvälistymiseen ja rahoittamiseen. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen on jo pohdittu erillistä verovähennystä.
Sosiaalidemokraatit ovat tarjonneet hyvinvointivaltion ongelmien ratkaisuksi lähinnä julkisen sektorin kasvattamista; usko valtion kaikkivoipaisuuteen on edelleen vahvaa. Talouskriisin syövereissä he ovat nähneet näkyjä, että markkinatalous kouristelee viimeisiä kouristuksiaan. Uutiset markkinatalouden kuolemasta ovat ennenaikaisia. Sosialismi kyllä kuoli jo.
Suurelle suomalaiselle työtätekevälle enemmistölle tärkeitä ovat kannustava verotus ja valinnanvapaus itseä ja läheisiä koskevissa ratkaisuissa. Tästä huolimatta sosiaalidemokraatit vastustavat palvelusetelien käyttöä. Miksi kuntalainen ei saisi itse päättää, mistä palvelunsa hakee?
Näyttää siltä, että sosiaalidemokraattien mielestä hyvinvointipalvelun saa tuottaa kuka tahansa, kunhan se on kunta. Meistä tärkeintä on palvelu, eikä se, kuka sen tuottaa.
Seuraavissa eduskuntavaaleissa tehdään valintoja ahkeruuden ja tasapäistämisen välillä, kakun kasvattamisen ja kakun jakamisen välillä, valinnan vapauden ja valinnan rajoittamisen välillä.
Me väitämme, että ahkeruus turvaa hyvinvointimme. Me uskomme, että samaan aikaan voidaan verotuksella kannustaa työntekoon ja parantaa pienituloisten asemaa. Ilman työtätekevän enemmistön ja yrittäjien kannustamista ei pienituloistenkaan asemaa voi parantaa.
Tarvitaan ahkeruuspolitiikka nostamaan Suomi uuteen kukoistukseen.
MIKA ROSSI
VELIPEKKA NUMMIKOSKI
Rossi on keskustalainen valtiosihteeri ja Nummikoski kokoomuslainen valtiosihteeri valtiovarainministeriössä.