Hyvinvointi/pahoinvointivaltion tulevaisuus

[Mosse]

Se hyvä puoli tällaisessa foorumilla (ihan millä vaan, ei välttämättä F1) höpöttelyssä on, että voi olla mitä mieltä vaan. Ihan sama haluaako kaiken yksityistettäväksi tai päinvastoin kommunistisen järjestelmän tai jotain siltä väliltä. Kaikissa tapauksissa vaikutus todelliseen tilanteeseen Suomessa tai missä vaan muussakin maassa on aika tarkkaan nolla.

Eikä tule edes bannia, kuten Jatkoajassa.:thumbup:

 

[Thunder]

Eikä tule edes bannia, kuten Jatkoajassa.:thumbup:

Samaa mieltä, ei tule niin helposti bannia kuin esimerkiksi DivxFinlandin palautteessa tulee helposti bannia pienestä poikkisanaisesta jutusta.

Nytkin hiilostan heitä muutamista viivästyksistä, jotka muka on "tulossa".

 

[oldez]

Onko muuten Kepussa enämpi yksityisyrittäjiä kuin Kokoomuksessa? Jos ajatellaan että farmarit on yrittäjiä.

Eikös farmarit elä tuilla eli ne on pikemminkin sosiaalipummeja.

 

[jps]

Onko muuten Kepussa enämpi yksityisyrittäjiä kuin Kokoomuksessa? Jos ajatellaan että farmarit on yrittäjiä.

Mitä ilmeisimmin, koska kepu lienee jäsenmäärältään Suomen ylivoimaisesti suurin puolue.

 

[jjv]

Jonkin verran yrittäjiä lienee myös Perussuomalaisissa. Onhan heidän kansanedustajissaankin seitsemän yrittäjää...ja varmaan muutama pyrkyrikin.

 

[Knoukka]

Eikös farmarit elä tuilla eli ne on pikemminkin sosiaalipummeja.

Tuet menee ihan muualla- ja oletusarvo on että yhdeksän kirjoitustaitoista kymmenestä tietää tämän. Maatalous tuet ohjautuu lähinnä maataloutta harjoittamattomille maanomistajille maan hinnan nousun myötä sekä elintarviketeollisuudelle ylihalpojen raaka-aineiden muodossa. Samalla alkutuottajasta on tehty byrokratian keinoin torppari.

Raaka-aineiden osuus elintarvikkeiden hinnasta on keskimäärin hieman alle 15%. Siten alkutuotannon osuus tavan tallaajan ruokamenoista on noin kolmannes, mikä koostuu mainituista raaka-aineista ja maatataloustuesta. Maataloustuotannon arvo per henki on noin 450 ja raaka-aineiden 380 euroa. Per nup per vuosi siis.

Tossa lähtökohta joka herättääkin kysymyksen, että onko järkee vai ei? Siirymällä reaaliseen (ja kaikista finanssimaailman johdannaishärveleistä irtautumalla) malliin, jossa luovuttaisiin kaikista tukimuodoista niin raaka-aineiden hinnat nousisivat noin 2,2 kertaisiksi. Tämä kompensoisi alkutuottajalle tukien menetykset ja kuluttajalla olisi markkinoiden vapaus valita mitä pötyä pöytäänsä hankkisi ja mistä. Eli luomumpaa ja lähempää.

Mutta tämähän ei käy. Iso pisnes, tukut ja perushyödykejohdannaisilla rahaa painava finanssimaailma pitää siitä huolen. Samalla kehittyvien maiden omavaraisuus heikkenee ja yksipuolistuu koska heidät on sidottu tuottamaan peruskauraa rikkaimpien maiden markkinoille. Samaan aikaan täältä viedään tuettua raaka-ainetta kehitysmaihin, joissa nähdään yksipuolistumisen ja pakkoviljelyn vuoksi nälkää. Suurimpia kärsijöitä ovat kehittyvien maiden ihmiset ja pienempiä me. Heiltä kun menee perushyödykkeisiin jopa 80% tuloistaan ja meillä ainoastaan päinvastoin.

Että näin tehdään pisnestä. Kiitos kaikki maailman keput ja kokkareet. Helvetin hyvin menee!

 

[Mosse]

Mitä ilmeisimmin, koska kepu lienee jäsenmäärältään Suomen ylivoimaisesti suurin puolue.

Ei tainut viime vaaleissa edes kaikki omat jäsenet äänestää kepua.

 

[jaska]

Ajokorttiuudistus venyy ja paukkuu

Ajokortin tilaaminen netistä toteutuu aikaisintaan vuonna 2013, kirjoittaa Turun Sanomat.

Kuluttajatietojärjestelmän käyttöönotto on lykkääntymässä alun perin suunnitellusta jo kymmenellä vuodella. Samaan aikaan kustannukset ovat kasvaneet 15 miljoonasta eurosta sataan miljoonaan euroon.

Liikenteen turvallisuusviraston Trafistan yksikönjohtaja Jukka Harjula syyttää lykkääntymisestä resurssipulaa.

- Jouduimme tekemään priorisointia, eli keskityimme ensin ajoneuvorekisterijärjestelmään, Harjula sanoo.

Valtiontalouden tarkastusvirasto moitti hankeen hitautta ja kustannusten moninkertaistumista jo toissa vuonna. Silloin Ajoneuvohallintokeskus AKE lupasi, että kuljettajatietojärjestelmä saataisiin valmiiksi tämän vuoden aikana.

...jotenkin luulisi, että jos ei ole resursseja niin ei ole kulujakaan - taisin olla väärässä.

 

[JPP]

...jotenkin luulisi, että jos ei ole resursseja niin ei ole kulujakaan - taisin olla väärässä.

Ja jotenkin luulis, että sadalla miljoonalla sais aikaan ajokortin nettitilaussysteemin - väärässä lienin minäkin.

 

[kouvotsvoni]

Ajokorttiuudistus venyy ja paukkuu

...jotenkin luulisi, että jos ei ole resursseja niin ei ole kulujakaan - taisin olla väärässä.

Sivutoimisesti liian vähillä resursseilla nuo summat ihan hyviä kyllä, ainakin jos tuloksiin vertaa. Hyvinhän se henkilökorttisysteemikin meni? (yksityiskohdat muistava pistäköön)

 

[Fasaldi]

Valtion ja kuntien tulopohja on pettämässä:

Päivitetty 30.5.2011 08:43, julkaistu 30.5.2011 08:43
HS: Karmea romahdus Nokian maksamissa veroissa

Nokian veronmaksukyky on romahtanut koko maassa, kertoo Helsingin Sanomat.

Vuonna 2007 Nokialta pantiin yhteisöveroja maksuun 1,3 miljardia euroa. Vuonna 2009 sitä kertyi enää 66 miljoonaa.

Yhteisöveron tuotot ovat olleet erityisen tärkeitä ”Nokia-kunnille”, kuten Oulu, Salo, Espoo ja Tampere. HS:n mukaan kunnat saivat vuonna 2007 Nokian yhteisöveroista 300 miljoonaa. Vuonna 2009 kunnat kostuivat siitä enää 20 miljoonan euron verran.

http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194680966649/artikkeli/hs+karmea+romahdus+nokian+maksamissa+veroissa.html

Elop myönsi Nokian teknologian ongelmat
julkaistu tänään klo 15:11, päivitetty tänään klo 18:54

Nokia varoittaa odotettua heikommista näkymistä, koska yhtiön puhelimet eivät käy kaupaksi entiseen tahtiin. Liikevaihto alenee olennaisesti arvioidusta yli kuudesta miljardista eurosta tällä neljänneksellä. Tulosvaroitus pyyhkäisi osakkeen hinnasta Helsingin pörssissä 17,5 prosenttia. Lasku on suurimpia, mitä yhtiön osakkeelle on tilastoitu.

Nokian tuotevalikoima on painottumassa kohti halpapuhelimia, puhelimien kappalemääräinen myynti vähenee ja myös kilpailijoiden hinnoittelu painaa näkymiä.

Kvartaalin liikevoittoprosentti jää tulosvaroituksen mukaan nollan paikkeille. Arvio on murhaava yhtiöltä, joka on tottunut selvästi yli 10 prosentin tuottoihin. Liikevoittoa syövät hintakilpailu ja markkinamenetykset.

Nokia on menettänyt asemiaan kilpailijoille sekä Euroopassa että Kiinassa, minkä toimitusjohtaja Stephen Elop avoimesti myönsi sijoittajapuhelussaan iltapäivällä. Erikseen hän mainitsi Android-käyttöjärjestelmällä toimivat puhelimet.

- Androidin markkinaosuus näyttää kasvavan huomattavasti. Joillain teknologian aloilla Nokian nykyiset tuotteet eivät pärjää kilpailussa,
Elop selvitti.

Elopin mukaan Android-puhelimet ovat nopeasti vallanneet markkinoita monilla alueilla Kiinassa. Lisäksi Nokialta puuttuu tällä hetkellä tuotteita, joita sikäläiset operaattorit toivovat.

Kiinan johtoa vaihdettu
Tämän lisäksi Nokian oma johto Kiinassa on töpeksinyt ja henkilöitä on nyt vaihdettu. Elop piiskaakin nyt yhtiötään aiempaa selvästi ketterämmäksi.
- Meidän täytyy olla nopeampi, kun reagoimme markkinoiden hintamuutoksiin tai järjestelemme tuotetarjontaantaamme, Elop sanoi.
Tulosvaroituksesta huolimatta Elop arvelee, että yhtiö ei joudu laatimaan uusia säästöohjelmia jo aiemmin kerrotun miljardin euron leikkausohjelman lisäksi.
Nokia luottaa yhä vahvemmin siihen, että kaivattu Windows-puhelin saadaan julkistetuksi jo tämän vuoden puolella.
Sitä odotellessa myös symbian-puhelimiin tulee vielä uusia päivityksiä ja parannuksia.

Hinnat uusiksi
Matkapuhelinvalmistaja kertoo ryhtyneensä välittömiin toimenpiteisiin. Nokia muun muassa hinnoittelee nykyisen älypuhelinvalikoimansa uusiksi. Hintojen suuntaa Nokia ei tosin kerro.
Ensimmäinen Windows-käyttöjärjestelmään perustuva Nokia-puhelin julkaistaan vuoden loppupuolella.
- Tiedämme, että meidän on tuotava markkinoille erinomaisia mobiilituotteita, ja siksi meidän on nopeutettava siirtymävaihettamme", sanoo toimitusjohtaja Stephen Elop tiedotteessa.
Helsingin pörssissä Nokian osakkeen hinta painui lopulta 4,75 euroon. Yhtä halpa osake on ollut syksyllä 1997. New Yorkin pörssissä osake luisui suunnilleen samaa tahtia kuin Helsingissä ja alkuillasta Suomen aikaan sillä käytiin kauppaa noin 6,80 dollarilla.

Halpakilpailua itävalmistajien kanssa
Analyytikot muistuttavat, etteivät Apple tai Google ole ainoat Nokian kilpailijat.
- Näyttää siltä, että erityisesti kehittyvillä markkinoilla Kiinassa kilpailu on hankalaa. Viime kvartaaleilla yhtiö on taistellut kalliissa tuotteissa, ja nyt puristusta näkyy myös halpamarkkinoilla, kommentoi tanskalaisen Sydbankin analyytikko Morten Imsgard.
- Nokian olisi pitänyt osata odottaa tätä, sanoo analyysiyhtiö Gartnerin analyytikko Carolina Milanesi.
YLE Uutiset, Reuters

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/05/elop_myonsi_nokian_teknologian_ongelmat_2633400.html

 

[Archie]

Valtion ja kuntien tulopohja on pettämässä:

Eiköhän tämä korjaantuisi sillä, että verotettaisiin Nokiaa vähän raskaammin.

 

[Knoukka]

Eiköhän tämä korjaantuisi sillä, että verotettaisiin Nokiaa vähän raskaammin.

Se, että yhteisöverojen määrä heittelee taloustilanteen mukaan ei tarkoita sitä että niitä ei pitäisi verottaa vaan sitä, että niihin pitää suhtautua erityisellä huolellisuudella ja ne pitää käyttää erityisen järkevästi ja ajoittainen kertaluonteisuus mielessä. Eli mieluusti infraan yms yli taantumien kantavien sijoituksiin. Ei ikinä syömäveroina.

Ton tekoälykkäiden kliseiden heittelyn vois ihan oikeesti jättää vähemmälle täällä yleisessä. Pointti on jo tuhannen kertaan nähty. Ei ne enää keskustelua kirvoita eikä jaksa ees provota. Vapaalla tietty ihan eri meininki!

 

[Knoukka]

Tässä olis tämän toikin keskustelijoille kiinnostava kirja luettavaksi eli 23 Things They Don't Tell You About Capitalism. Mulla menee lukuun kesäkuussa loman aikana.

Tossa alla suomenkielinen arvostelu Ulkopolitiikka -lehdestä. Ja täältä Changin kotisivuilta löytyy linkkejä, noihin tilastoihin ja esimerkkeihin, joista arvostelussakin mainitaan.

UP Ulkopolitiikka

Ulkopolitiikka 1/2011
Kirjatutka: Mitä taloustieteen oppikirjat eivät kerro?

Ha-Joon Chang: 23 Things They Don’t Tell You About Capitalism. Allen Lane 2010, 304 s.

Henri Purje

Vapaat markkinat tekevät kaikista vauraampia. Internet ja tietotekniikan kehitys ovat mullistaneet talouden. Tulevaisuus on innovaatio- ja palvelusektoreilla. Suuri julkinen sektori heikentää kasvua, tehokkuutta ja innovaatioita. Alhainen inflaatio vakauttaa talouden ja tukee kasvua.

Väärin, väärin, väärin, Ha-Joon Chang lataa. Tuoreessa kirjassaan arvostettu Cambridgen taloustieteilijä romuttaa talouskeskustelua ja -politiikkaa hallitsevia uskomuksia yksi toisensa jälkeen.

Changille myyteistä suurin on usko vapaisiin markkinoihin, joiden oletetaan kohdentavan resurssit tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, kohtelevan kaikkia tasapuolisesti ja kasvattavan taloutta niin, että lopulta kaikki hyötyvät. Vapautuminen tästä ”objektiivisten markkinoiden harhasta” on ensiaskel kapitalismin ymmärtämiseksi.

Financial Times -lehden julkkiskolumnisti Martin Wolf on nimennyt Changin ”globalisaation vakuuttavimmaksi kriitikoksi”. Tämä toisinajattelija ei tyydy toteamaan, että vapaat markkinat eivät toimi – hänen mukaansa niitä ei ole edes olemassa. Se, joka muuta kuvittelee, on vain sokea lukemattomille taloutta rajoittaville säännöille.

Säännöt määritellään poliittisesti ja ne heijastavat vallitsevia arvo- ja moraalikäsityksiä sekä yhteiskunnallisia valtasuhteita. Sokeimpia säännöille ovat ne, joiden arvoja ja intressejä ne parhaiten vastaavat.

”Kapitalismin historia on ollut loputonta kamppailua markkinoiden rajoista”, Chang kirjoittaa ja muistuttaa, että harva innokkaimmistakaan markkinafundamentalisteista haluaisi palata tilanteeseen, jossa orjakauppa olisi laillista, lapsityövoimaa saisi käyttää mielin määrin, tuotteiden laatua ei kontrolloitaisi eikä tuotantoa säädeltäisi patentti- ja lupakäytännöillä.

Vastaavasti useimmat talouden sääntelyn arvostelijat hylkäävät periaatteensa, kun puheeksi tulee yhden tärkeimmän tuotannontekijän – ihmisten – vapaa liikkuvuus.

Provokatiivisesti Chang toteaa, että mikäli työmarkkinat olisivat todella vapaat, globaalista Etelästä tulevat ”edullisemmat ja usein tuottavammat” maahanmuuttajat korvaisivat 80–90 prosenttia työvoimastamme. Hänen mukaansa siirtolaiskontrolli on ylivoimaisesti tärkein palkkoja säätelevä mekanismi vauraassa Pohjoisessa.

Chang ei arvostele kapitalismia sinänsä, vaan sen usein uusliberalistiseksi nimettyä markkinafundamentalistista versiota, josta on tullut hallitseva viimeisten 30 vuoden aikana.

Maailman eri puolilta keräämillään esimerkeillä ja tilastoilla hän osoittaa, että yksityistämiseen, säätelyn purkuun ja julkisen sektorin alasajoon perustuva malli ”hidastaa talouskasvua, lisää epätasa-arvoa ja turvattomuutta ja johtaa toistuviin (ja toisinaan massiivisiin) finanssiromahduksiin”.

Changin mukaan uusliberalismi on epäonnistunut kaikkialla, mutta synkimpiä sen vaikutukset ovat olleet kehitysmaissa, joissa paine uudistuksiin on usein tullut ulkopuolelta. Käytännössä kaikki teollisuusmaat ovat itse vaurastuneet tukiaisten, tullien ja aktiivisen julkisen sektorin avulla. Yksi Changin lempiesimerkki on Suomi, jonka hyvinvointi rakennettiin kansainvälisestikin poikkeuksellisen protektionistisella talouspolitiikalla.

”Hyvin harva valtio on rikastunut vapaakaupan avulla, eikä ole syytä olettaa, että tilanne muuttuisi tulevaisuudessa”, Chang summaa.

Helppolukuinen ja runsaisiin käytännön esimerkkeihin nojaava kirja on suunnattu laajalle yleisölle eikä edellytä lukijalta kattavia pohjatietoja. Lähtökohta on avoimen normatiivinen, mutta ei missään vaiheessa paasaava. Empiria puhuu puolestaan.

Strategia toimii pääosin erinomaisesti, joskin akateemiseen ilmaisuun tottuneelle tyyli saattaa tuntua paikoin turhankin populaarilta. Väkevämpää todistelua kaipaava löytää sitä Changin tieteellisistä julkaisuista.

 

[Archie]

Tässä olis tämän toikin keskustelijoille kiinnostava kirja luettavaksi eli 23 Things They Don't Tell You About Capitalism. Mulla menee lukuun kesäkuussa loman aikana.

Tossa alla suomenkielinen arvostelu Ulkopolitiikka -lehdestä. Ja täältä Changin kotisivuilta löytyy linkkejä, noihin tilastoihin ja esimerkkeihin, joista arvostelussakin mainitaan.

Olin aikeissa ostaa tämän kirjan, mutta jätin sen tekemättä. Lähinnä siksi, että en jaksa innostua tällaisista 'yhden suunnan' teoksista. Otetaanpa esimerkkejä.

Vapaat markkinat tekevät kaikista vauraampia. Internet ja tietotekniikan kehitys ovat mullistaneet talouden. Tulevaisuus on innovaatio- ja palvelusektoreilla. Suuri julkinen sektori heikentää kasvua, tehokkuutta ja innovaatioita. Alhainen inflaatio vakauttaa talouden ja tukee kasvua.
Väärin, väärin, väärin, Ha-Joon Chang lataa.

Tuskinpa asiat ovat noin yksioikoisesti on väärin mitä tuossa alustuksessa annetaan ymmärtää. Esimerkiksi julkisen sektorin toimivuus ja tuottavuus ovat merkittäviä asioita tehokkuuden ja innovaatioiden kannalta - ei vain koko. Toisaalta jos julkista sektoria kasvatetaan liikaa, niin kasvu varmasti heikkenee (esim. sijoitetaan työvoimasta 70%:ia julkiselle sektorille..). Alhainen inflaatio ei yksinään taloutta vakauta, mutta helpottaa sen ennakoimista. Myös kuluttajien näkökulmasta.

Tämä toisinajattelija ei tyydy toteamaan, että vapaat markkinat eivät toimi – hänen mukaansa niitä ei ole edes olemassa. Se, joka muuta kuvittelee, on vain sokea lukemattomille taloutta rajoittaville säännöille.

Tämä nyt lienee ollut itsestään selvää. Reaalimaailmassa ei ole vapaita markkinoita. On vain markkinoita, joita säädellään eri tavoin.

Provokatiivisesti Chang toteaa, että mikäli työmarkkinat olisivat todella vapaat, globaalista Etelästä tulevat ”edullisemmat ja usein tuottavammat” maahanmuuttajat korvaisivat 80–90 prosenttia työvoimastamme. Hänen mukaansa siirtolaiskontrolli on ylivoimaisesti tärkein palkkoja säätelevä mekanismi vauraassa Pohjoisessa.

Hieman epäilen, että ammattiliitot ja lainsäädäntö ovat vieläkin vahvempia mekanismeja. Ruotsi ei ole ollut erityisen pihi siirtolaisten määrässä suhteessa sen omaan asukaslukuun, mutta ei siellä palkat ole romahtaneet. Pohjoisen malli on, että palkat ei jousta vaan työpaikat.

Chang ei arvostele kapitalismia sinänsä, vaan sen usein uusliberalistiseksi nimettyä markkinafundamentalistista versiota, josta on tullut hallitseva viimeisten 30 vuoden aikana.

Melkein pitäisi kirja lukea, että näkisi miten hän määrittelee uusliberalismin. Jos ei määrittele, niin silloin kritiikillä ei ole oikein kohdetta.

Maailman eri puolilta keräämillään esimerkeillä ja tilastoilla hän osoittaa, että yksityistämiseen, säätelyn purkuun ja julkisen sektorin alasajoon perustuva malli ”hidastaa talouskasvua, lisää epätasa-arvoa ja turvattomuutta ja johtaa toistuviin (ja toisinaan massiivisiin) finanssiromahduksiin”.

Näistä asioista löytyy todisteita joka suuntaan. On onnistunutta yksityistämistä, sääntelyn purkua, julkisen sektorin keventämistä.. ja myös epäonnistunutta. Usein kun noihin em. keinoihin turvaudutaan, niin ko. maa on jo kaulaansa myöten kusessa (vrt. Kreikka, Portugali). Silloin nopeasti ja väkisin tehdyt muutokset tuottavat huonoja lopputuloksia. Aivan eri tilanne on jos ko. muutoksia tehdään vapaaehtoisesti ja riittävän pitkällä aikajänteellä.

Changin mukaan uusliberalismi on epäonnistunut kaikkialla, mutta synkimpiä sen vaikutukset ovat olleet kehitysmaissa, joissa paine uudistuksiin on usein tullut ulkopuolelta.

En tiedä pitääkö Suomi, Saksa, Kiina, USA, Brasilia... tilannetta epäonnistuneena. Sen sijaan kehitysmaiden tilanne on synkkä. Niitä riistetään mennen tullen ja parannusta ei ole luvassa.

Mutta kenen tai keiden luoksi pitäisi mennä ja sanoa, että nyt riittää uusliberalismi?

Epäilenpä ettei sellaista tahoa olekaan, koska uusliberalismi on vain abstrakti heijaste siitä, että miten kuluttajat toimivat markkinoilla. Tonnikala käy hyvin kaupaksi vaikka lähes jokainen tietää, että se on kuolemassa sukupuuttoon. Sardiinitkin käy kaupaksi vaikka moni tietää, että pari Afrikan maata tarvitsisi itse ne kala-apajat ruokkiakseen omaan kansaansa. Valtaosa ihmisistä tekee päivittäin päätöksiä, jotka vain pönkittävät ns. uusliberalismia. Vasta kun kuluttajat alkavat tehdä erilaisia päätöksiä, niin tilanne voi todella muuttua.

 

[Knoukka]

Olin aikeissa ostaa tämän kirjan, mutta jätin sen tekemättä. Lähinnä siksi, että en jaksa innostua tällaisista 'yhden suunnan' teoksista. Otetaanpa esimerkkejä.

Näiden yhdeltä näkökulmalta kirjoitettujen kirjojen vahvuus on siinä, että ne kyseenalaistavat ja todella näyttävät uusia näkökulmia asioihin. Tärkeää näitä luettaessa on, että lukee "sen toisenkin kirjan" joka on kirjoitettu päinvastaisesta näkökulmasta. Ja vaikka välillä vaikeeta onkin niin oman ajattelun kehittäminen ei onnistu muutoin kuin sitä koko ajan kyseenalaistamalla. On niin helppo luisua siihen vahvistusharhaan, että poimii mediasta, historiasta ja tilastoista sen datan, joka vahvistaa omaa näkemystä. Ajaudutaan tilanteeseen, jossa informaation lisäys ei lisää vaan vähentää ymmärrystä. Ja tää vahvistusharhan loukko on internetin ja medioiden kaupallistumisen (yksipuolisen ja omaa maksajan lauluja laulavan) yhä helpompaa.

Ja ihan hyviä pointteja, mutta tossahan on tosiaan vasta kirjan pintapuolinen arvostelu. Sekä tosta heitostani, että jätä ne tekoälykkäät onelinerit vähemmä oli myös se positiivinen pointti, että kun susta on paljon enempäänkin. Niillä heitoilla väsyttää ittensä, toiset ja menettää uskottavuutensa omissakin silmissä. Tiedän siksi kun oon itekki niitä viljelly. Joskus ei vaan muuta jaksa! Mutta ois ihan piristävä, että tälläkin forumilla yritettäis päästä oikeesti pohdiskelevaan kirjoitteluun jossa uskallettais kyseenalaistaa jopa omia ajatuksia. Ja päästä päivälehdistön suoraan sanoen toistelevaa tasoa syvemmälle.

 

[jaska]

Toki yhden totuuden kirjat herättää ajattelemaan. Mutta ainakin itsellä iskee suoja-asetus päälle, kun kirjasta haistaa propagandan 1000km:n päähän, tämän on huomannut esim. Mooren dokkareita katsoessa, varmasti niissä on asiaakin - mutta kun esitetään vain oma näkemys niin ainakin minulta menee mielenkiinto.

 

[Knoukka]

Toki yhden totuuden kirjat herättää ajattelemaan. Mutta ainakin itsellä iskee suoja-asetus päälle, kun kirjasta haistaa propagandan 1000km:n päähän, tämän on huomannut esim. Mooren dokkareita katsoessa, varmasti niissä on asiaakin - mutta kun esitetään vain oma näkemys niin ainakin minulta menee mielenkiinto.

Tuo suoja-asetus on kuitenkin omalle ajattelulle pahinta mitä on. Ja hei, tuon kirjan kirjoittaja on arvostettu taloustutkija Cambridgesta eikä näkemyksineen laikaan yksin. Mooren dokkarit esittelee oikeita yksittäisiä asioita, mutta ovat joskus turhan induktiivisia näiden suhteen. Mutta en vertaisi niitä tähän ja muutamaan muuhun kirjalliseen tuotokseen.

Mulla nyt on vaan sellanen kutina, että 90% ihmisistä käyttää 90% ajatteluenergiastaan siihen, että ei tarvitsisi muuttaa omaa ajatteluaan. Defenssistä on siis kysymys ja sen tunnistan ensimmäisenä itsessäni.

Ja missä sitä olikaan puhetta että tähän maahan kaivataan aitoa oikeistopuoluetta? Samaa kaipaan minäkin. Kokoomus ei sitä ole vaan korporaatioiden ja suuren pääoman pelossa toimiva hurmoksellinen (taloususkonnollinen ja tunnustuksellinen) lahko. Ja Katainen siitä harvinainen hahmo, että on yht'aikaa sekä hyödyllinen että haitallinen idiootti.

Eli tilaukseen arvoliberaali oikeistopuoluea, joka ajaa pienyrittäjän ja ylipäänsä aktiivisen ihmisen asiaa ja humanistisen ihmisarvon asiaa. Mä en käsitä, että miten pienyrittäjä ylipäätään voi Kokoomusta äänestää? Vertautuminen yrittäjyyden kautta kokoomuslaiseksi on vähän sama, että pörssiyhtiön kolme milliä vuodessa ansaitseva toimari ja saman firman 200 kertaa vähemmän toimiva pätkäsiivoja kokis kuuluvansa samaan palkansaajademarileiriin. Suuri kusetus.

Ja mun mielestä Kokoomus ei ole millään se pienin pahin vaan suurin. Sen tahdottomalla johdolla tullaan tekemään ihan vitun pahaa jälkeä tulevalla hallituskaudella. Pahempaa kuin Lipposen toimilla aikanaan.

Ja raikas ja tulevaisuuteen rohkeesti katsova vassuripuolue kans tilaukseen. Sellastakaan ei oo. Toko sekä kokoomuslaisten ja vasemmistolaisten joukoista löytyy hyviä tyyppejä ja oikeeta ajattelua, mutta molemissa puolueissa nämä tähdet huputetaan ja talutetaan sivuraiteelle. Ei sentään vielä päätä raiteelle.

 

[jaska]

Tuo suoja-asetus on kuitenkin omalle ajattelulle pahinta mitä on. Ja hei, tuon kirjan kirjoittaja on arvostettu taloustutkija Cambridgesta eikä näkemyksineen laikaan yksin. Mooren dokkarit esittelee oikeita yksittäisiä asioita, mutta ovat joskus turhan induktiivisia näiden suhteen. Mutta en vertaisi niitä tähän ja muutamaan muuhun kirjalliseen tuotokseen.

En puhunut tästä kirjasta vaan yleisesti (siksi mm. vertaukset Mooreen)

Ja missä sitä olikaan puhetta että tähän maahan kaivataan aitoa oikeistopuoluetta? Samaa kaipaan minäkin. Kokoomus ei sitä ole vaan korporaatioiden ja suuren pääoman pelossa toimiva hurmoksellinen (taloususkonnollinen ja tunnustuksellinen) lahko. Ja Katainen siitä harvinainen hahmo, että on yht'aikaa sekä hyödyllinen että haitallinen idiootti.

Eli tilaukseen arvoliberaali oikeistopuoluea, joka ajaa pienyrittäjän ja ylipäänsä aktiivisen ihmisen asiaa ja humanistisen ihmisarvon asiaa. Mä en käsitä, että miten pienyrittäjä ylipäätään voi Kokoomusta äänestää? Vertautuminen yrittäjyyden kautta kokoomuslaiseksi on vähän sama, että pörssiyhtiön kolme milliä vuodessa ansaitseva toimari ja saman firman 200 kertaa vähemmän toimiva pätkäsiivoja kokis kuuluvansa samaan palkansaajademarileiriin. Suuri kusetus.

Ja mun mielestä Kokoomus ei ole millään se pienin pahin vaan suurin. Sen tahdottomalla johdolla tullaan tekemään ihan vitun pahaa jälkeä tulevalla hallituskaudella. Pahempaa kuin Lipposen toimilla aikanaan.

Ja raikas ja tulevaisuuteen rohkeesti katsova vassuripuolue kans tilaukseen. Sellastakaan ei oo. Toko sekä kokoomuslaisten ja vasemmistolaisten joukoista löytyy hyviä tyyppejä ja oikeeta ajattelua, mutta molemissa puolueissa nämä tähdet huputetaan ja talutetaan sivuraiteelle. Ei sentään vielä päätä raiteelle.

kah samaa mieltä :nope: Tässä, varsinkin vaalien jälkeen oon pahasti miettinyt tuliko äänestettyä väärin. Sen verran surkeelta tuo Kokoomuksen touhu vaikuttaa. RKP:n äänestmistä oon miettinyt jo kauan, se nyt on suurelta osin arvoliberaali ja oikeistolainen puolue. Tuo ruotsi siellä vain tökkii.

... Suomessahan ei vasemmistopuoluetta ole, joka aidosti pienen ihmisen asiaa ajaisi. Ajaa AY-liikkeen (eli keskiluokan, ei köyhien) ja virkamiesten (eritoten demarit) etuja.

 

[Knoukka]

kah samaa mieltä :nope: Tässä, varsinkin vaalien jälkeen oon pahasti miettinyt tuliko äänestettyä väärin. Sen verran surkeelta tuo Kokoomuksen touhu vaikuttaa. RKP:n äänestmistä oon miettinyt jo kauan, se nyt on suurelta osin arvoliberaali ja oikeistolainen puolue. Tuo ruotsi siellä vain tökkii.

... Suomessahan ei vasemmistopuoluetta ole, joka aidosti pienen ihmisen asiaa ajaisi. Ajaa AY-liikkeen (eli keskiluokan, ei köyhien) ja virkamiesten (eritoten demarit) etuja.

Tulee mieleen, että kun aina parjataan että pöhötauti eli byrokratia on julkisen puolen ongelma että minkä vuoksi? Mitkä on ne syyt kun seuraukset on nämä?

Sanoisin, että byrokratia ja pöhö eivät johdu sinänsä julkisesta omistuksesta tai ohjauksesta. Ne ovat seurausta organisaation iästä, kasvusta, organisaation kasvuajasta ja -nopeudesta. Olisi mielenkiintoista jos joku selvittäisi organisaation iän ja kasvun mahdollisena kontribuutiona byrokratian astetta ja määrää. Yritysmaailmassahan käy luonnollinen kuhina eli karsinta eli pienet syövät hitaat. Tästä esimerkki: Standard & Poorsin maailman 500 suurimman yrityksen listalta katosi 50 vuodessa eli 57-07 yli 430 yritystä! Ja vain muutama oli kadonnut fuusiohin, ylivoimaisesti suurin osa oli menny konkurssiin tai kuihtunut pois.

Ja ongelma tuleekin tässä: vaikka yritysten kuolemankierto onkin nykyään nopeampaa tiedonkulun nopeuden ja osin tuotteiden mittakaavattomuuden (kopioitavat tuotteet, joita ei valmisteta yksitellen, esmes ohjelmistot ja ei esimerkkinä kännykät) niin yritykset ovat lonkeroituneet yritysten elinikään nähden monikertaisesti pitkäikäisempien valtioiden sisään. Mä kutsuisin näitä jättiyrityksiä loisyrityksiksi, ja joista paras esimerkki on nämä too big to fail -pankit.

Yhteiskunnallinen ongelma on siis paradoksi: miten luoda pitkä ikä, kestävyys ja kestävyyteen tarvittava redundanssi ilman fataalista ylipainoa (byrokratiapöhöä).

Yksityistämisella ulkoistetaan kyllä elinvoimaa, mutta valitettavasti sen mekaniikka on senkaltainen että itse tauti saadaan vain eristettyä sinne julkiselle puolelle eli byrokratiapöhö keskimäärin vain kasvaa.

Onko niin, että ollakseen elinvoimainen yhteiskunta tarvitsee välillä suurimittaisen sodan? Karmea ajatus, mutta näin se voi hyvinkin olla.

Toinen hieman lohdullisempi kysymys on, että miten tunnistaa se byrokratian määrä joka suosii yhteiskunnan kohtuullista vakautta ja pitkää ikää mutta ei vielä laske sen elinvoimaa? Tähän kysymykseen saat vastauksen sen mukaan keneltä sitä kysyy. Ja lopulta tämänkin kysymyksen vastaus voi olla maho eli toteuttamiskelvoton isompien dynaamisten voimien alaisuudessa.

Viime vuosisadan kolme suurinta menestystarinaa voidaan kuvata näillä: ensimmäinen oli laajamittaisen demokratian nousu. Toinen oli yritysvallan nousu. Ja kolmas kaupallisen median nousu, joka auttaa yrityksiä ottamaan vallan pois demokratioilta. Se miten tämä uusliberalistinen ja äärimmilleen viritetty rypälepommi nyt on laukeamassa on isompi juttu kuin ehkä meistä kukaan aavistaa.

Siinä hallitusneuvotteluilla ja muulla saivartelulla ei ole mitään sijaa. Siksi on ihan vitun turhauttavaa lukea ja katella noita tyhjiä pukua telkussa jotka pajattaa sitä tyhjää mitäänsanomatonta ja -ymmärtämätöntä puhetta.

Jotenkin hassua on, että tämä rahoituskriisi tuli akuutiksi vasta kun siihen sairastui sen suurilta osin aiheuttanut pankkiiriväki. Talouskriisihän ei alkanut 2008 eikä pääty 2012 tai 2020. Eikä kyseessä ole talouskriisi vaan hitosti syvällisempi ongelma.