Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin myös NTT Indycar series -kausi 2019. Tuttuun tapaan kauden päätös ajetaan meiltä katsoen maailman äärissä, San Franciscon lahden ympäristössä Kaliforniassa. Rata on kuitenkin vaihtunut, kausi päättyy ehkäpä Yhdysvaltojen parhaalla radalla, Laguna Secassa, viralliselta nimeltään WeatherTech Raceway. Rata sijaitsee Montereyn ja Salinasin kaupunkien mailla 190 kilometriä San Franciscosta etelään.
Jokainen todellinen rata-autofani tuntee Laguna Secan, joka on erityisen kuuluista korkkiruuvistaan, nopeasta ylämäki-alamäki-oikea-vasen-oikea-mutkastaan. Mutka on kuljettajalle haastava, sillä hetkellisesti kojelaudan takaa ei näe tietä ollenkaan.
Ennen kuin mennään tämän kauden tapahtumiin, ohessa palanen historiaa. Lähestulkoon 15 vuotta sitten Laguna Secassa ajettiin edellisen kerran Yhdysvaltojen avopyöräsarjojen ykköskategoriaa. Eletään siis vuotta 2004 ja päivämäärä on 12.syyskuuta. CART:n loiston päivät ovat takana päin, mutta innokas nuori mies Sebastien Bourdais on matkalla kohti ensimmäistä mestaruuttaan. Kilpailu ei tosin ole tuona vuonna sarjan viimeinen, edessä on vielä yksi kilpailu Yhdysvalloissa ja kaksi kilpailua ulkomailla.
Tähän kisaan Bourdais lähti myös paalupaikalta. Toisessa aika-ajossa Newman/Haas teamin autolla irtosi aika 1:09:358. Seuraajana perään lähti kanadalainen Patrick Carpentier Indeck/Forsythe teamin väreissä. Nuori Ryan Hunter-Reay löytyi sijalta 7. Tuolloin lähtöruudukosta löytyi myös nykyinen NASCAR-kuljettaja AJ Allmendinger, Le Mans -voittaja Guy Smith, F1:ssä lähinnä kuriositeettiarvoa edustanut Gaston Mazzacane kuin myös vuonna 2015 menehtynyt Justin Wilson.
80 kierroksen mittainen kilpailu käynnistyi aurinkoisessa ja viileähkössä säässä puhtaalla lähdöllä. Kuitenkin ensimmäisellä kierroksella Justin Wilson ja Rodolfo Lavin kolaroivat, jonka seurauksena Justin Wilson linkutti autonsa varikolle remontoitavaksi.
Kierroksella 4 Paul Tracy otti johdon Bourdais'n McDonalds-värisen auton renkaan puhjettua. Korkkiruuvi oli osoittanut vaaransa, ilmeisesti kanttari vaurioitti renkaan kylkeä. Mario Dominguesin spinnaus vei kisan kuitenkin keltaisille kierroksella 8.
Kierrokselle 11 tultaessa vihreä lippu heilahti taas. Kanadalaiskaksikko Tracy/Carpentier jatkoi johdossa hetken aikaa ennen kuin taas rytisi. Kotiradallaan ajanut Jimmy Vasser oli ulkona, radan liukkaus teki tepposensa. Kaliforniassa kun eletään kuivissa olosuhteissa, pölyävä hiekka on ajoittain ongelmallinen. Turva-autoilu kesti aina kierrokselle 17 asti.
Joukon perältä nousua tehneen Bourdais'n huono onni jatkui. Kolaroinnin vuoksi etusiipi jouduttiin vaihtamaan. Tilanne ei aiheuttanut keltaisia ja kilpailu jatkui edelleen Paul Tracyn johdolla. Kierroksella 29 alkoi tapahtua, Tracy siirtyi varikolle ja kilpailu jatkui useampien kärkimiesten varikkokäyntien jälkeen Alex Taglianin johdolla.
Kisan puoliväliin tultaessa Michel Jourdain Jr. ehti johtaa kisaa hetken ennen Patrick Carpentierin nousua kärkeen. Johto kesti myös keltaisille ajoitetun varikkokäynnin ajan, joka sijoittui kierrokselle 55, Bruno Junqueiran ja Oriol Servian seuratessa mukana. Kierroksella, 66 Carpentier edelleen kärjessä, kilpailun johto ilmoitti että loppu ratkaistaan kellon mukaan aikarajan täyttyessä. Jäljellä olleet 12 minuuttia eivät Carpentierin menoa haitanneet, vaikka turva-alueen hiekkaakin tuli välillä pöllytettyä. Kisan muuttuminen aikaperusteiseksi aiheutti myös pientä hämmennystä, valkoinen lippu heilahti kierrokselle 79, mutta Carpentier luuli että kaksi kierrosta ajetaan vielä.
Meno ei kuitenkaan hyytynyt ja kanadalainen ajoi ykköseksi lähes kuuden sekunnin erolla brasilialaiseen Junqueiraan. Näin päättyi eräs aikakausi, sittemmin Laguna Secassa ei enää ajettu Champ Caria eikä sarjojen yhdistymisen jälkeen IndyCariksi nimensä muuttanutta sarjaa, Mazda Road to Indy-luokat tosin kävivät pariin otteeseen Laguna Secassa pääluokan pysytellessä Sonomassa.
San Franciscon ympäristössä toki ajettiin avopyöräisillä Champ Car-sarjan viimeiseen hengenvetoon asti. Mutta tuolloin kyseessä oli enempi rallicross-autoille soveltuva katurata San Josessa ja ajankohtana oli heinäkuun loppu.
Palaamme ajassa taas nykypäivään, realistiset mahdollisuudet mestaruuteen ovat kolmikolla Newgarden-Rossi-Pagenaud. Tuplapisteiden ansiosta viime kauden mestari Scott Dixon pysyy teoreettisesti mestaruustaistelussa, mutta tämä vaatisi kärkikolmikon täydellisen epäonnistumisen. Oma veikkaukseni on, että Josef Newgarden vie toisen mestaruutensa näytöstyyliin.
Kauden finaali alkaa sunnuntaina 22.syyskuuta paikallista aikaa 12:10. Kaliforniassa kello on kymmenen tuntia jäljessä.
ortlandin kisa tuli katsottua uusintana. Hyvin sopii IndyCarille Portlandin rata, vaikkakin ykkössikaani näyttää olevan ekalla kierroksella se happipaikka
