70-luvun suurajot
- Viestiketjun aloittaja makka
- Aloituspäivämäärä
Kiitos tarinasta. Henkilökohtaisia muistelmia on aina hauska lukea. Ei sinulla satu olemaan sitä ranskikselta saamaasi videofilmiä YouTubeen laitettavaksi? Hauska kun sait filmin käsiisi. Urheilijatoveri auttoi ystäväänsä, kuten ennen muinoin vanhassa mainoksessa sanottiin. Tuo viime hetkessä metsässä ja ojanpohjia myöten rynniminen oli muuten itsellekin tuttua puuhaa. Olihan se toisaalta aika huvittavaakin katsoa kun kaiken ikäistä, kokoista ja näköistä porukkaa säntäili pitkin metsää kuin hirvet konsanaan etsiessään sitä parasta paikkaa. 
muistoja
v.1977 oltiin klo 02.30 paikkeilla Vilppulassa kattomassa, oli täydellisen pilkkopimeää, porukkaa hirveesti, ja autoista ei nähnyt muuta ku valot. Se vähä harmitti, kun mun mielenkiinto oli just siinä, minkälaisia mainoksia ja tarroja autoissa oli jne...
Joo, yksi juttu muuten oli jokavuotinen, nimittäin se, että lipunmyyjien kohdalla koukattiin metsän kautta! Ei se lippu edes varmaan montaa markkaa maksanut, mutta isoveljillä oli periaate ettei makseta sitäkään...
v.1977 oltiin klo 02.30 paikkeilla Vilppulassa kattomassa, oli täydellisen pilkkopimeää, porukkaa hirveesti, ja autoista ei nähnyt muuta ku valot. Se vähä harmitti, kun mun mielenkiinto oli just siinä, minkälaisia mainoksia ja tarroja autoissa oli jne...
Hurjin näkemäsi ulosajo
Oletko ollut ulosajopaikalla? MUlla itellä ainut kunnollinen on Mökkiperän alkuhyppyreistä,olisko ollut 2003 kun ruotsalainen MItsu loikkas vähä vinoon ja pääty romuna viimesen hypyn jälkeen penkkaan...
1980 yksi Talbotti meni Urriassa kivikkoon, näin vain romun siinä, en itse ulosajoa. Jaa niin, olinhan mää 1996 Siitamassa, kun Kilikolin tuli rusinasubarulla siihen pätkän maaliinja siihen myös jäi...
Laittakaa tarinoita jos on
Oletko ollut ulosajopaikalla? MUlla itellä ainut kunnollinen on Mökkiperän alkuhyppyreistä,olisko ollut 2003 kun ruotsalainen MItsu loikkas vähä vinoon ja pääty romuna viimesen hypyn jälkeen penkkaan...
1980 yksi Talbotti meni Urriassa kivikkoon, näin vain romun siinä, en itse ulosajoa. Jaa niin, olinhan mää 1996 Siitamassa, kun Kilikolin tuli rusinasubarulla siihen pätkän maaliinja siihen myös jäi...
Laittakaa tarinoita jos on
Ihan pikkunöösinä olin Jukojärvellä kun silloinen naiskuljettajien ässä, Eeva Heinonen, keikautti Opelinsa katolleen. Oli jo jokseenkin pimeää ja muistan kuinka paikalla olevat katsojat ryntäsivät yhtenä miehenä kääntämään autoa takaisin pyörilleen. Muuten meni hyvin, mutta kartanlukijatar onnistui työntämään kätensä autonikkunan ja maan väliin juuri silloin kun auto keikahti hänen puoleltaan takaisin neljälle tassulle. Ukot, joista merkittävä osa oli vahvasti kekkulissa, örisi, ja kartanlukija parkaisi. Auto oli kyllä aika pahassa paikassa selälläänkin, joten sinänsä kääntökiire oli myös perusteltavissa.
Hämärä on muistikuvani, jos oli iltakin. Jälkikäteen muistan lukeneeni, että juuri sinä vuonna Markku Alen nousi ns. suuren yleisön muistiin, kaahattuaan samaisessa yön pimeydessä hurjan lailla ja napsiessaan Mäkisen ja Mikkolan johtoasemaa sekunti sekunnilta pienemmäksi, vaikka alla olikin heidän laitteisiinsa nähden alitehoinen kulkuväline. Aleninkin alla oli Eevan Heinosen tavoin Opel Kadet Rallye, ja hänenkin autonsa lipesi metsään. Ehjäksi jäi, silloisen selitystavan mukaan, "vain takaluukku". Saattoi se tosin olla tottakin!
Hämärä on muistikuvani, jos oli iltakin. Jälkikäteen muistan lukeneeni, että juuri sinä vuonna Markku Alen nousi ns. suuren yleisön muistiin, kaahattuaan samaisessa yön pimeydessä hurjan lailla ja napsiessaan Mäkisen ja Mikkolan johtoasemaa sekunti sekunnilta pienemmäksi, vaikka alla olikin heidän laitteisiinsa nähden alitehoinen kulkuväline. Aleninkin alla oli Eevan Heinosen tavoin Opel Kadet Rallye, ja hänenkin autonsa lipesi metsään. Ehjäksi jäi, silloisen selitystavan mukaan, "vain takaluukku". Saattoi se tosin olla tottakin!
Tuon perusteella vuoden täytyi olla 1970, koska sillon Aleeni ajoi Opelilla ja mäkin oon lukenut että teki siitä selvää...
Ite olin ekan kerran katsomossa 1971, jolloin juuri tällä palstalla aiemmin esitelty Mikkolan hurja ulos ajo sattui. Me oltiin siitä seuraavalla pätkällä, ja veli on muistellut että siinä oli Mikkolan kohdalla pitkä tauko kisassa.
!982 oltiin Urrian ison hypyn jälkeisessä seuraavasas hypyssä, ja siihen ontui Per Eklund Porschellaan toinen takapyörä lintassa, oli kait hypännyt sen isossa hypyssä rikki. Keskeytti sen pätkän maaliin.
Mä oon muuten taas aikani kuluksi kehitellyt yhtä ideaa, jos laittas Exceliin pätkäajat (löytyy VM:stä), ja 'ajais' kisan kulun läpi pätkä kerrallaan, ja seurais 10 kärkeä, miten minäkin vuonna tilanne kehittyi. Kokeilin jo sitä, se näytti toimivan. Tällä tavalla rallihullut kuten minä vois elää vanhat mielikisat uudelleen...kommentteja?
Makkan ratoksi: http://video.google.com/videoplay?docid=7935990935374748359
Vämpylä
Well-known member
Kuulostaisi mielettömän hyvältä. :thumbup:makka sanoi:
franz galle
Well-known member
- Liittynyt
- 22.4.2008
- Viestit
- 237
Mopolla tähtiin...ja sumuun
Vuosi oli -74, mä viidentoista ja Suurajoissa vielä se kunnon NORTTI numeron päällä.
Soliferin tankki täyteen ja suunta kohti Väärinmajaa, matkaa n. 50km. Oikeaan tunnelmaan pääsemiseksi piti poiketa ostamaan Vilppulan r-kioskilta aski punaista norttia, Thousand Lakes-logolla juu, myytiin silloin rallin kunniaksi.
Pätkälle pääsin reilusti ennen sulkemisaikaa, joten ajoin sen 10-kilometrisen maalista lähtöön ja takaisin siihen asti kunnes otin kunnon lipat yhdessä jyrkässä alamäkimutkassa. Siihen kun oli jo katsojia kertynyt, pitihän niille näyttää. Näytinkin miten mopo karkaa käsistä. Huolestuneena tuli joku mummo kysymään että sattuiko pahasti. - Mitäs tässä, ei mitään, ja jatkoin mopollani matkaa verinahkaisia polviani irvistellen.
Siinä lähellä Myllymaan siltaa oli se oikea katselupaikka, Soliferinkin sai sopivasti halkopinon taakse jemmaan.
Pimeys oli jo laskeutunut, porukkaa tienvarsi täynnään, tunnelma perjantai-illan huumaa, humalaakin...
Ekana autona edellisen vuoden voittaja Timo Mäkinen Escortillaan, sitten Blunkka Saabillaan, molemmilla vauhti mieletön. Senjälkeen pitkä tauko ja sitten loput kisa-autot matelemalla matkavauhtia. Mitä oli tapahtunut?
Huhuja liikkui...oli Blomqvist joutunut pysähtymään humalaisen katsojan takia...tai oli joku heittänyt halkoja tielle juuri ennen Mäkistä.
(Totuus pätkän perumiseen jälkeenpäin kuultuna, että katsojia vain oli ollut liikaa, ja humalaisia etenkin. Onko ainoa kerta Suurajoissa ko. syyn takia?)
Mitäs mä? Hmmm...aamuyöllä ajavat Ylä-Kolkin pätkän, Soliferin nokka siis kohti n.60km päässä olevaa Pohjaslahtea.
Muistan kun käännyin Ruovesi-Vilppula tielle kohti Vilppulaa: Ari Vatanen kääntyi Asconallaan samassa risteyksessä kohti Ruovettä ja Kekkosen pätkää. Pian nähdään taas, ajattelin.
Vilppulassa poikkesin grillillä tankkaamassa, itseni lihapiirakalla ja moponikin kai, miten mulla bensa muuten olis riittänyt.
Ajo läpi aamuöisen sumun pimeydessä kohti Ylä-Kolkkia on unohtumaton.
Reitistäkään en ollut ihan varma...
Perille kuitenkin löysin. Aamukin jo alkoi valjuna valjeta.
Mopo puskaan ja kävelin tietämääni hyppyriin parin kilsan päähän lähdöstä.
Autoista on jäänyt mieleeni punaiset Fiat Abarth 124:t, kuskeina Markku Alen, Leo Kinnunen, Antti Ojanen ja etenkin Marketta Oksala.
Viime mainittu veti kilpurinsa pöpelikköön n. kilsa ennen hyndää ja lähtöpaikalle palattuani näin kyynelehtivän Marketta Oksalan tallihenkilökunnan lohduteltava. Olihan se kova paikka, johtoasemasta keskeytys ulosajoon. Kerrankin oli tasaveroinen auto ja tilaisuus lyödä voittamaton Eeva Heinonen.
Valvotun yön ja parin sadan ajokilometrin jälkeen kotiin palauttani tunsin eläneeni unohtumattoman ralliyön.
Ja illalla sitten oli tiedossa kunnon sahtijuhlat, se menikin unenpuutteisiin aivoihini kuin häkä, mutta se onkin toinen tarina...
Vuosi oli -74, mä viidentoista ja Suurajoissa vielä se kunnon NORTTI numeron päällä.
Soliferin tankki täyteen ja suunta kohti Väärinmajaa, matkaa n. 50km. Oikeaan tunnelmaan pääsemiseksi piti poiketa ostamaan Vilppulan r-kioskilta aski punaista norttia, Thousand Lakes-logolla juu, myytiin silloin rallin kunniaksi.
Pätkälle pääsin reilusti ennen sulkemisaikaa, joten ajoin sen 10-kilometrisen maalista lähtöön ja takaisin siihen asti kunnes otin kunnon lipat yhdessä jyrkässä alamäkimutkassa. Siihen kun oli jo katsojia kertynyt, pitihän niille näyttää. Näytinkin miten mopo karkaa käsistä. Huolestuneena tuli joku mummo kysymään että sattuiko pahasti. - Mitäs tässä, ei mitään, ja jatkoin mopollani matkaa verinahkaisia polviani irvistellen.
Siinä lähellä Myllymaan siltaa oli se oikea katselupaikka, Soliferinkin sai sopivasti halkopinon taakse jemmaan.
Pimeys oli jo laskeutunut, porukkaa tienvarsi täynnään, tunnelma perjantai-illan huumaa, humalaakin...
Ekana autona edellisen vuoden voittaja Timo Mäkinen Escortillaan, sitten Blunkka Saabillaan, molemmilla vauhti mieletön. Senjälkeen pitkä tauko ja sitten loput kisa-autot matelemalla matkavauhtia. Mitä oli tapahtunut?
Huhuja liikkui...oli Blomqvist joutunut pysähtymään humalaisen katsojan takia...tai oli joku heittänyt halkoja tielle juuri ennen Mäkistä.
(Totuus pätkän perumiseen jälkeenpäin kuultuna, että katsojia vain oli ollut liikaa, ja humalaisia etenkin. Onko ainoa kerta Suurajoissa ko. syyn takia?)
Mitäs mä? Hmmm...aamuyöllä ajavat Ylä-Kolkin pätkän, Soliferin nokka siis kohti n.60km päässä olevaa Pohjaslahtea.
Muistan kun käännyin Ruovesi-Vilppula tielle kohti Vilppulaa: Ari Vatanen kääntyi Asconallaan samassa risteyksessä kohti Ruovettä ja Kekkosen pätkää. Pian nähdään taas, ajattelin.
Vilppulassa poikkesin grillillä tankkaamassa, itseni lihapiirakalla ja moponikin kai, miten mulla bensa muuten olis riittänyt.
Ajo läpi aamuöisen sumun pimeydessä kohti Ylä-Kolkkia on unohtumaton.
Reitistäkään en ollut ihan varma...
Perille kuitenkin löysin. Aamukin jo alkoi valjuna valjeta.
Mopo puskaan ja kävelin tietämääni hyppyriin parin kilsan päähän lähdöstä.
Autoista on jäänyt mieleeni punaiset Fiat Abarth 124:t, kuskeina Markku Alen, Leo Kinnunen, Antti Ojanen ja etenkin Marketta Oksala.
Viime mainittu veti kilpurinsa pöpelikköön n. kilsa ennen hyndää ja lähtöpaikalle palattuani näin kyynelehtivän Marketta Oksalan tallihenkilökunnan lohduteltava. Olihan se kova paikka, johtoasemasta keskeytys ulosajoon. Kerrankin oli tasaveroinen auto ja tilaisuus lyödä voittamaton Eeva Heinonen.
Valvotun yön ja parin sadan ajokilometrin jälkeen kotiin palauttani tunsin eläneeni unohtumattoman ralliyön.
Ja illalla sitten oli tiedossa kunnon sahtijuhlat, se menikin unenpuutteisiin aivoihini kuin häkä, mutta se onkin toinen tarina...
1974
Loistavaa, että löytyi uusi jäsen tähän foorumiin, kirjoitustyylisi on loistava! Nimimerrki Franz Galle viitannee samannimiseen DDR:n tähtikuljettajaan (Trabant), joka oli varmaa 10 eri vuonna mukana!
Hieno tarina, näitä lisää!
Monet nuoret on muuten ihmetelleet miten rallissa mainostettiin Norttia!! Ja ylipäätään tupakkaa, sehän kai kiellettiin 1977 alkaen.
Kirjota Galle lisää!
Loistavaa, että löytyi uusi jäsen tähän foorumiin, kirjoitustyylisi on loistava! Nimimerrki Franz Galle viitannee samannimiseen DDR:n tähtikuljettajaan (Trabant), joka oli varmaa 10 eri vuonna mukana!
Hieno tarina, näitä lisää!
Monet nuoret on muuten ihmetelleet miten rallissa mainostettiin Norttia!! Ja ylipäätään tupakkaa, sehän kai kiellettiin 1977 alkaen.
Kirjota Galle lisää!
franz galle
Well-known member
- Liittynyt
- 22.4.2008
- Viestit
- 237
Skodalla Ouninpohjaan
Hullu nuoruusvuosi -78 ja elokuun Suurajot.
Meitä oli kolme toinen toistamme nuorempaa miestä, autona allamme vanha 110 Skoda, se onneton loota.
Menomatkalla Jämsään oli välietappina Mänttä, ostamisena alkosta jotain halpaa vinkkua, huoltikselta uudet patterit kasettimankkaan ja Black Sabbathin jytkeessä Skoda-seurueemme jatkoi iloista matkaansa kohti itää, Jämsää, Ouninpohjaa.
Sen lähtöpäähän saavuttuamme oli pätkä vielä auki ja sittenhän starttasimme tietysti sille. Suunnitellusti kai.
Katsojia oli jo ojan penkoilla istuksimassa, paljon käveli porukkaa tielläkin eteenpäin.
Mä ja hesalainen kaverini oltiin jo iloisessa hiprakassa, yllytimme hullut yllytyshullua kuskiamme antamaan vaan hanaa. No, ei me mitään vaaratilanteita kuitenkaan aiheutettu.
Hauskaa oli matkantekomme pitkin Ouninpohjaa. Meistä hulluin, tää stadilainen, oli varannut mukaansa starttipistoolin, ja "ammuskeli" sillä Skodan takaikkunasta penkalla istuvia katsojia. Voi vee että meille nauru maittoi, ihmisillä oli ilmeitä vaikka mitä.
Yritin kuitenkin oikeana rallifanina vähän katsoa pätkääkin silläsilmällä, hyvää katselupaikkaa. Hämepohjaan jätimme automme ja kävelimme pari kilsaa siitä lähtöön päin syvään notkoon pudottavaan hyppyriin.
Penkalla siinä istuksimme ralliautoja odottaen, viiniä naukkaillen, tyttöjä tiiraillen...
Ilta hämärtyi, tuttu perjantai-illan suurajojännitys rinnassa nousten, muissakin katsojissa sen aistien.
Ensimmäisen auton ääni raikui jo Ounin kuusikossa, voittoaan puolustava Hämyhän sieltä varmaan tulossa Escortillaan...mutta mitä...sehän on Porsche! Per Eklund valkoisen värisellä autojen aatelisellaan suhahti ohitsemme. Hetki on yksi aivojeni rallitiedostoon elinikäiseksi jäänyt. Ollut noloa Porsche-fanina myöntää, että en tunnistanut sitä silloin äänestä. Heh, tavis-Escortiksi luulin. Viinikö sumensi kuuloni ; )
Seuraavina autoina sitten riittikin Escorteja, ja Mirafioreja, jollaisella Simo Lampinenkin jo laskevalla urallaan sinä vuonna ajoi.
Yhteen jäljellä olevaan autoon tiesin keskittyä omia juttujaan höpöttävistä kavereistani huolimatta; numeroon 26, nuoreen Henri Toivoseen hurjalla Porsche Carrerallaan. Oli siinä isänsä poika! 10 vuotta aikaisemmin pikkupoikana Väärinmajan sumussa olin ollut hepnaalilla lyöty Pauli Toivosen sen aikaisen yhtä hurjan 911:n menosta, ja Porschen äänen raakuudesta!
Jo kuului Henkan auton voimakas soundi, kohta valkoinen Porsche pudotti raskaan näköisesti notkon pohjalle, nousi vastapenkan ja ärjähti ohitsemme. Jotenkin oli varovaisen oloista Henkan meno, tuntui arastelevan, no, nuori poika hän vielä silloin oli niin hurjan auton rattiin pimenevään Ouninpohjaan, tosi-rattimiesten testiin.
Sitten olikin kaikki merkittävä nähty, ilta vaihtumassa yöksi ja me kolme nuorta miestä suuntasimme Skodallamme Talviaisen rallitansseihin.
Illan huippu oli jo koettu, mittään ei matkaan eikä muistiin tansseista jäänyt.
Aamuyöllä suuntasimme vaisuina paluureittimme Kuoreveden Syväjärven pätkälle.
Aamun valo oli kalsea, suuta kuivasi, päätä särki. Kolme hiljaista siinä aitan nurkalla katsoi muutaman auton tulon. Illan hilpeys, yön odotus, aamun kalpeus.
Mutta hei! Eklundin Porsche sai vereni kiertämään hetkeksi!
Sitten ei mitään, ei enään Henkkaakaan...
Hullu nuoruusvuosi -78 ja elokuun Suurajot.
Meitä oli kolme toinen toistamme nuorempaa miestä, autona allamme vanha 110 Skoda, se onneton loota.
Menomatkalla Jämsään oli välietappina Mänttä, ostamisena alkosta jotain halpaa vinkkua, huoltikselta uudet patterit kasettimankkaan ja Black Sabbathin jytkeessä Skoda-seurueemme jatkoi iloista matkaansa kohti itää, Jämsää, Ouninpohjaa.
Sen lähtöpäähän saavuttuamme oli pätkä vielä auki ja sittenhän starttasimme tietysti sille. Suunnitellusti kai.
Katsojia oli jo ojan penkoilla istuksimassa, paljon käveli porukkaa tielläkin eteenpäin.
Mä ja hesalainen kaverini oltiin jo iloisessa hiprakassa, yllytimme hullut yllytyshullua kuskiamme antamaan vaan hanaa. No, ei me mitään vaaratilanteita kuitenkaan aiheutettu.
Hauskaa oli matkantekomme pitkin Ouninpohjaa. Meistä hulluin, tää stadilainen, oli varannut mukaansa starttipistoolin, ja "ammuskeli" sillä Skodan takaikkunasta penkalla istuvia katsojia. Voi vee että meille nauru maittoi, ihmisillä oli ilmeitä vaikka mitä.
Yritin kuitenkin oikeana rallifanina vähän katsoa pätkääkin silläsilmällä, hyvää katselupaikkaa. Hämepohjaan jätimme automme ja kävelimme pari kilsaa siitä lähtöön päin syvään notkoon pudottavaan hyppyriin.
Penkalla siinä istuksimme ralliautoja odottaen, viiniä naukkaillen, tyttöjä tiiraillen...
Ilta hämärtyi, tuttu perjantai-illan suurajojännitys rinnassa nousten, muissakin katsojissa sen aistien.
Ensimmäisen auton ääni raikui jo Ounin kuusikossa, voittoaan puolustava Hämyhän sieltä varmaan tulossa Escortillaan...mutta mitä...sehän on Porsche! Per Eklund valkoisen värisellä autojen aatelisellaan suhahti ohitsemme. Hetki on yksi aivojeni rallitiedostoon elinikäiseksi jäänyt. Ollut noloa Porsche-fanina myöntää, että en tunnistanut sitä silloin äänestä. Heh, tavis-Escortiksi luulin. Viinikö sumensi kuuloni ; )
Seuraavina autoina sitten riittikin Escorteja, ja Mirafioreja, jollaisella Simo Lampinenkin jo laskevalla urallaan sinä vuonna ajoi.
Yhteen jäljellä olevaan autoon tiesin keskittyä omia juttujaan höpöttävistä kavereistani huolimatta; numeroon 26, nuoreen Henri Toivoseen hurjalla Porsche Carrerallaan. Oli siinä isänsä poika! 10 vuotta aikaisemmin pikkupoikana Väärinmajan sumussa olin ollut hepnaalilla lyöty Pauli Toivosen sen aikaisen yhtä hurjan 911:n menosta, ja Porschen äänen raakuudesta!
Jo kuului Henkan auton voimakas soundi, kohta valkoinen Porsche pudotti raskaan näköisesti notkon pohjalle, nousi vastapenkan ja ärjähti ohitsemme. Jotenkin oli varovaisen oloista Henkan meno, tuntui arastelevan, no, nuori poika hän vielä silloin oli niin hurjan auton rattiin pimenevään Ouninpohjaan, tosi-rattimiesten testiin.
Sitten olikin kaikki merkittävä nähty, ilta vaihtumassa yöksi ja me kolme nuorta miestä suuntasimme Skodallamme Talviaisen rallitansseihin.
Illan huippu oli jo koettu, mittään ei matkaan eikä muistiin tansseista jäänyt.
Aamuyöllä suuntasimme vaisuina paluureittimme Kuoreveden Syväjärven pätkälle.
Aamun valo oli kalsea, suuta kuivasi, päätä särki. Kolme hiljaista siinä aitan nurkalla katsoi muutaman auton tulon. Illan hilpeys, yön odotus, aamun kalpeus.
Mutta hei! Eklundin Porsche sai vereni kiertämään hetkeksi!
Sitten ei mitään, ei enään Henkkaakaan...
franz galle
Well-known member
- Liittynyt
- 22.4.2008
- Viestit
- 237
Päijälästä päin Mossella
Armeijavuoteni -79. Katkeaisiko vuodesta -68 jatkunut Suurajo-katsojaputkeni sen takia? Ei katkennut, ennenkuin vuoteen 2005.
Hallin varuskunnassa kyseltiin vapaaehtoisia varusmiehiä Päijälän EK:lle järjestysmieheksi, palkkiona viikonloppuvapaa. Käteni nousi varmaan ensimmäisenä!
Sitten perjantai-iltapäivällä meidät "järkkärit" kerättiin pariin pakettivolkkariin ja suuntasimme kohti Kuhmoista. Meidät pudotettiin Päijälän EK:n varrelle aina pareittain noin kilometrin välein. Laitoimme heti parini kanssa järkkärinauhamme piiloon taskuumme. Kaveri sanoi samantein lähtevänsä liftaamaan kohti kotikaupunkiaan Tamperetta ja itsellänikin oli jo suunnitelma valmiina.
Siis lähdin kävelemään kohti pätkän alkua ja sieltä sitten jotenkin Ouninpohjaan, johon olin puhelimessa sopinut veljeni kanssa Hämepohjan risteyksen tapaamispaikaksi.
Päästyäni pätkältä isommalle tielle tuli takaani auto johon liftasin kyytiin. Heh, auto oli vanha avolava-Mosse, lavalla oli vain tilaa ja tottatoki se kyyti nyt sotilaalle kelpasi! Naurussa oli pitelemistä kaikilla; kuskilla, repsikalla ja mulla. Vastaantulijoista puhumattakaan.
Sitten Ouninpohjan tienristeyksessä jäin kävelymieheksi taas, eihän siitä nyt ollut Hämepohjaan kuin muutama kilometri. Rallikansaa oli jo liikkeellä kuin muurahaisia.
Hämepohjan vastarinteen hakkuuaukko oli vielä silloin hyvä katselupaikka, sinne siis kapusin.
Pelin avasi maestro Alen Mirafiorillaan, oli silloin hallitsevampi kuin koskaan urallaan. Toisena pyöreään risteykseen kanttasi Escortinsa Hannu Mikkola, hyvin oli Altsun vauhdissa siinä vaiheessa. Mutta sittenhän jo avausiltana Mikkola joutui keskeyttämään tekniseen vikaan Pihlajakosken EK:lla. Siitä eteenpäin Alenin voitto oli vain varmistelua vaille.
Merkillepantavia autoja sinä vuonna olivat Triumph TR 7:t, kuskeina Per Eklund (3.s finaalissa) ja jo hidastunut Timo Mäkinen. Niissä Triumpeissa puhui voiman äänellä V8-moottorit. Väliin riitti taas normi-Escorteja yms, kunnes alkoi numeron 21, Leo Kinnusen Porschen odotus.
Ei vaan kuulunut ihanaa raikunaa vuorollaan, tuli jotain tuhisevia tusinafordeja, taisi mennä jo joku venäläinen mossekin.
Olin jo laskeutunut rinteeltä alas risteykseen nauhan taakse ja olimme veljeni kanssa juuri kotiin lähdössä. Silloin näkyi jo täysin pimeässä illassa kirkkaat auton valot laskevan hiljaa alas risteykseen Ouninpohjasta päin ja auto laittoi vilkun päälle kääntyäkseen Hämepohjan tielle. Se oli Kinnunen vihreällä AAV-911 Porschellaan! Auto pysähtyi juuri kohdalleni ja kartturi Erkki Salonen veivasi ikkunan auki kysyen onko tie auki edessäpäin.
Auto näytti täysin ehjältä, ihmetystä populassa herättäen. Tuntui, että Leksalla ei vaan kulkenut ja päätti heittää kesken. No, oli autossa varmaan jokin vika.
Mutta kyllä mä olisin ollut valmis jatkaan sillä, uskotte varmaan ; )
Armeijavuoteni -79. Katkeaisiko vuodesta -68 jatkunut Suurajo-katsojaputkeni sen takia? Ei katkennut, ennenkuin vuoteen 2005.
Hallin varuskunnassa kyseltiin vapaaehtoisia varusmiehiä Päijälän EK:lle järjestysmieheksi, palkkiona viikonloppuvapaa. Käteni nousi varmaan ensimmäisenä!
Sitten perjantai-iltapäivällä meidät "järkkärit" kerättiin pariin pakettivolkkariin ja suuntasimme kohti Kuhmoista. Meidät pudotettiin Päijälän EK:n varrelle aina pareittain noin kilometrin välein. Laitoimme heti parini kanssa järkkärinauhamme piiloon taskuumme. Kaveri sanoi samantein lähtevänsä liftaamaan kohti kotikaupunkiaan Tamperetta ja itsellänikin oli jo suunnitelma valmiina.
Siis lähdin kävelemään kohti pätkän alkua ja sieltä sitten jotenkin Ouninpohjaan, johon olin puhelimessa sopinut veljeni kanssa Hämepohjan risteyksen tapaamispaikaksi.
Päästyäni pätkältä isommalle tielle tuli takaani auto johon liftasin kyytiin. Heh, auto oli vanha avolava-Mosse, lavalla oli vain tilaa ja tottatoki se kyyti nyt sotilaalle kelpasi! Naurussa oli pitelemistä kaikilla; kuskilla, repsikalla ja mulla. Vastaantulijoista puhumattakaan.
Sitten Ouninpohjan tienristeyksessä jäin kävelymieheksi taas, eihän siitä nyt ollut Hämepohjaan kuin muutama kilometri. Rallikansaa oli jo liikkeellä kuin muurahaisia.
Hämepohjan vastarinteen hakkuuaukko oli vielä silloin hyvä katselupaikka, sinne siis kapusin.
Pelin avasi maestro Alen Mirafiorillaan, oli silloin hallitsevampi kuin koskaan urallaan. Toisena pyöreään risteykseen kanttasi Escortinsa Hannu Mikkola, hyvin oli Altsun vauhdissa siinä vaiheessa. Mutta sittenhän jo avausiltana Mikkola joutui keskeyttämään tekniseen vikaan Pihlajakosken EK:lla. Siitä eteenpäin Alenin voitto oli vain varmistelua vaille.
Merkillepantavia autoja sinä vuonna olivat Triumph TR 7:t, kuskeina Per Eklund (3.s finaalissa) ja jo hidastunut Timo Mäkinen. Niissä Triumpeissa puhui voiman äänellä V8-moottorit. Väliin riitti taas normi-Escorteja yms, kunnes alkoi numeron 21, Leo Kinnusen Porschen odotus.
Ei vaan kuulunut ihanaa raikunaa vuorollaan, tuli jotain tuhisevia tusinafordeja, taisi mennä jo joku venäläinen mossekin.
Olin jo laskeutunut rinteeltä alas risteykseen nauhan taakse ja olimme veljeni kanssa juuri kotiin lähdössä. Silloin näkyi jo täysin pimeässä illassa kirkkaat auton valot laskevan hiljaa alas risteykseen Ouninpohjasta päin ja auto laittoi vilkun päälle kääntyäkseen Hämepohjan tielle. Se oli Kinnunen vihreällä AAV-911 Porschellaan! Auto pysähtyi juuri kohdalleni ja kartturi Erkki Salonen veivasi ikkunan auki kysyen onko tie auki edessäpäin.
Auto näytti täysin ehjältä, ihmetystä populassa herättäen. Tuntui, että Leksalla ei vaan kulkenut ja päätti heittää kesken. No, oli autossa varmaan jokin vika.
Mutta kyllä mä olisin ollut valmis jatkaan sillä, uskotte varmaan ; )
1978
Tässä kuvitusta ja faktaa lisää ko. vuoteen.
Hämäläisellä puhkesi takakumi, ja sen johdosta auto meni nurin, mutta kuten kuvasta näkyy, aika vähin vaurioin. Kuperkeikassa tyhjeni toinenkin takakumi, ja tunkki ei toiminut, joten hän joutui ajaan yli 15 km tyhjillä takakumeilla ja jäi 13 minuuttia pohjista!
Eklund taas ajoi pätkälläaika hyvin kuudenneksi, mutta jäi 24 sek. pohjista (Alen). Eklundin Porschen sponsorina oli keksitty olematon tuote Happy People, joka jäi kyllä hyvin itellekin muistiin.
Henkka Toivosesn Carrerasta mulla on vain tämä yksi suttuinen otos, ja paremmasta olisin valmis maksamaan! Henkka jäi pohjista vielä Eklundiakin enemmän eli lähes minuutin!
Hienoa hra Galle!
Tässä kuvitusta ja faktaa lisää ko. vuoteen.
Hämäläisellä puhkesi takakumi, ja sen johdosta auto meni nurin, mutta kuten kuvasta näkyy, aika vähin vaurioin. Kuperkeikassa tyhjeni toinenkin takakumi, ja tunkki ei toiminut, joten hän joutui ajaan yli 15 km tyhjillä takakumeilla ja jäi 13 minuuttia pohjista!
Eklund taas ajoi pätkälläaika hyvin kuudenneksi, mutta jäi 24 sek. pohjista (Alen). Eklundin Porschen sponsorina oli keksitty olematon tuote Happy People, joka jäi kyllä hyvin itellekin muistiin.
Henkka Toivosesn Carrerasta mulla on vain tämä yksi suttuinen otos, ja paremmasta olisin valmis maksamaan! Henkka jäi pohjista vielä Eklundiakin enemmän eli lähes minuutin!
1978 'simulaatio', pätkät 1..5
kuten kerroin aiemmin, kokeilin josko Excelillä voisi simuloida rallin kulkua, tein oheisen kokeilun 1978 pätkille Laajavuoresta 1 Ouninpohjaan 5.
en vielä ihan loppuun sitä kehitellyt, mutta kun syötin pätkä kerrallaan tulokset , oli seuranta sijoituksen ja aikaeron kärkeen suhteen jatkuva päivitys..
kuten kerroin aiemmin, kokeilin josko Excelillä voisi simuloida rallin kulkua, tein oheisen kokeilun 1978 pätkille Laajavuoresta 1 Ouninpohjaan 5.
en vielä ihan loppuun sitä kehitellyt, mutta kun syötin pätkä kerrallaan tulokset , oli seuranta sijoituksen ja aikaeron kärkeen suhteen jatkuva päivitys..
Tilastojen mukaan Kinnunen keskeytti edelliselle eli Ehikkiin ulosajon johdosta. Tosin jos Porsse näyti ehjältä, niin jos vaa vauhti ei riittänyt. Tosin sinä vuonna Leksa ajoi heti Laajavuoreen 3. nopeimman ajan, siitäkin olis kuva, mutta se on skannattu VM:stä enkä taida arvata laittaa sitä tänne, niin ja toine tosi makee hyppykuva Humalamäestä, mutta se on otettu Keskisuomalaisesta ja nehän tappaa mut jos sen paan tännefranz galle sanoi:
Mää muuten oon mielestäni ollut suurajoissa vuodesta 1971, mutta vaikka kuinka mietin pää kuumana, on todettava että 1979 on silti vaan jäänyt väliin...enkä ole voinu olla niin humalassakaan kun en oo koskaan ottanut rallissa pisaraakaan...
Ei perkele...päätin kyllä sittenkin laittaa tänne Kinnusen hypyn 1979 Humalamäestä. Kuvan olen hankkinut seuraavalla proseduurilla; menin kirjastoon, etsin mikrofilmiltä Keskisuomalaisia Suurajojen aikoihin. 1979 lehdessä oli tää kuva, se mikrofilmilaite oli vanha tärisevä paska, kuvat näkyi vihreinä, ja minä tallensin kuvan omalla kameralla siitä mikrofilmikoneen pieneltä hämärältä näytöltä, siksi kuva on noin oudon värinen, ja siinä näkyy salamankin punainen välähdys. Toisaalta kuva näyttää kuin se olisi yön hämärässä otettu.
Jos nyt kuvat oikeudet omistava kuvaaja SATTUISI tällä palstalla käymään, niin ensiksi onneksi olkoon loistavasta otoksesta, toiseksi olen valmis maksamaan kuvan käytöstä, jos saisin vaikka värikopion siitä
Leksa tossa tulee nokalleen alas, josko se tosta säikähti ja päätti keskeyttää ennen kuin rikkoo ittensä...
Viimeksi muokattu: