AnttiL
Reittinörtti
Kirjasarjan kirjoittaja Kari "makka" Mäki menehtyi auto-onnettomuudessa keväällä 2018.Anteeksi kun olen hieman ulapalla mutta miksei tämä nyt sitten tulekaan? Itsellekin tämä olisi ollut se mielenkiintoisin.
Kirjasarjan kirjoittaja Kari "makka" Mäki menehtyi auto-onnettomuudessa keväällä 2018.Anteeksi kun olen hieman ulapalla mutta miksei tämä nyt sitten tulekaan? Itsellekin tämä olisi ollut se mielenkiintoisin.
Tämä oli kyllä ikävä juttu. Odotin kanssa tuota seuraavaa osaa myös eniten. Arvostin Mäen tekemää työtä, painettujen kirjojen suosio on kuitenkin laskussa, mutta kyllä edelleen uskollinen joukko niitäkin mielellään vielä ostaa jos on laadukasta sisältöäKirjasarjan kirjoittaja Kari "makka" Mäki menehtyi auto-onnettomuudessa keväällä 2018.
Tänne on dokumentoitu aika hyvin prosessia: https://f1-forum.fi/threads/70-luvun-suurajot.8025/Muistaako joku mistä Mäen ajatus kirjasarjan kirjoittamisesta lähti liikkeelle? Oliko hänellä jotain historiaa kirjojen kirjoittamisesta vai puhdas intohimo rallin historiaa kohtaan?
Kiitos, mutta saappaat olisivat liian isot minulle.AnttiL tekee myös arvokasta ja tärkeää työtä oman sivustonsa parissa. Mietin jo että AnttiL olisi hyvä jatkaja Mäen kirjasarjalle, paljon jäi vielä kerrottavaa tähänpäivään asti..
Kai me nyt joskus 2060 julkaistaan ultimaattinen erikoiskoeopas, missä kerrotaan kattavasti koko Suomen erikoiskokeista. Sivumäärä on jotakin luokkaa Sinuhe Egyptiläisen sivumäärä (779) kerrottuna suomalaisten rallimestaruuksien määrällä.Kiitos, mutta saappaat olisivat liian isot minulle.
Taitaa olla Pekkis jo siirtynyt ajan rajan taa muutamia vuosia sitten. Hienoja juttuja.Vauhdin Maailman sivuilla niitä on luettavissa. Pekkiksen ja viime viikolla edesmenneen selostajalegenda Raimo "Höyry" Häyrisen pari yhteistä osallistumista Suurajoihin kilpailijoina meneekin sitten 1970-luvun puolelle.
Vuoden 1984 Suurajojen jälkeen Pekka Toivonen, yksi Suomen kaikkein aikojen parhaista rallitoimittajista, pohti kotimaisen MM-rallin sen hetkistä tilaa ja tulevaisuutta.
Onko näin? Toivosen kisaraportit - ja jutut muutenkin - olivat järjestäen aivan fantastisia. Niistä huokuvat sekä kirjoittajan ainakin itseeni vetoava tapa käsitellä kieltä, että myöskin ralliautoilun silloinen seikkailumainen luonne.Taitaa olla Pekkis jo siirtynyt ajan rajan taa muutamia vuosia sitten.
2010-luvulla muistelisin Vauhdin Maailmassa Varikolla Kuiskitaan-palstalla asia esille tuodun. Pitäisi vain jaksaa kaivautua arkistojen syövereihin tarkistaakseen muistinsa pitävyys..Onko näin? Toivosen kisaraportit - ja jutut muutenkin - olivat järjestäen aivan fantastisia. Niistä huokuvat sekä kirjoittajan ainakin itseeni vetoava tapa käsitellä kieltä, että myöskin ralliautoilun silloinen seikkailumainen luonne.
Sellainen muistikuva, että noina aikoina olisi Suomessa ollut ihan vakava ja yleinen pelko, että Suurajot menettäisi mm-arvon. Yhtenä syynä varmaan tuo vuoden 87 kilpailu, mutta myös muut syyt. Suomi autoteollisuuden kannalta pienenä markkina-alueena, sekä se millaiseksi kilpailuksi Suurajot oli 80-luvulla profiloitunut. Keski ja Etelä-Euroopan miehet jättivät usein tulematta ja kisa "latistui" usein suomalaisten ja yhden ulkomaalaisen, Stigu Blomqvistin kamppailuksi. Sainzin ja Auriolin voitot, 90 ja 92 miellyttivät varmasti FIA:n pamppuja ja edesauttoivat omalta osaltaan Suurajoja mm-arvon säilyttämisessä.Ja sittenhän vielä FISA meinasi vetää MM-arvon pois, kun reitti oli niin surkea, vaikka olivat toisaalta vaatineet, ettei keskinopeus nouse yli 110 km/h.
Vuoden 1992 kisaan liittyy tallimääräys.1988 Auriolin podium sekä 1989 Sainzin johto ja Ericssonin voitto olivat myös tärkeitä virstanpylväitä. Kuitenkin vasta Auriol 1992 oli ensimmäinen ei-skandinaavi, joka voitti kisan ajamalla, ilman suomalaisten teknisiä vastoinkäymisiä (ja oli toinen jo vuotta aiemmin)
1990 ennen kaasuvaijerin katkeamista Kankkunen johti Sainzia 4 sekuntia, johto oli kasvanut 2 sekuntia torstain jälkeen
Ja liittyy myös vuoden 1991 kisaan. Kumpanakin vuonna tilanne ennen viimeistä päivää oli samankaltainen, eli Lanciat Kankkusen ja Auriolin ajamina kaksoisjohdossa. 91, Juha-Didi ja 92 toisinpäin. Ekana vuonna kuskeilla oli eroa jotakuinkin minuutin verran, vuotta myöhemmin hieman vähemmän. Johtiko Auriol Kankkusta muistaakseni jotain 40 sekkaa suunnilleen. Ihan logista, että tallipällikö tuollaisissa tilnteissa ottaa kuskit lauantai-iltana palaveriin ja sanoo: "Okei jätkät, huomenna ei sitten hölmöillä, pidetään nää sijat ja otetaan kaksoisvoitto kotiin." Entäpä jos talli olisi antanut kuskien reuhata täysillä loppuun asti ja molemmat olisivat vetäneet kankaalle. Miten hölmöltä se sitten olisi näyttänyt?Vuoden 1992 kisaan liittyy tallimääräys.
Olen kuullut puhuttavan tallimääräyksestä sunnuntaina, mutta onko tästä jotain muuta tietoa? Olikohan Kankkusen kirjassa jotain mainintaa?Vuoden 1992 kisaan liittyy tallimääräys.
Käsittääkseni 1992 tallimääräys oli tosiaan pelin jäädyttäminen sunnuntaina ja ennen sitä pojat saivat kyllä ajaa kilpaa täysin vapaasti. Mielestäni Auriol voitti 1992 Jyskälän täysin ajamalla ja ansaitsi voiton. Auriol ja Super-Delta olivat kuin luotuja toisilleen ja tämä mahdollisti sellaisenkin ihmeellisyyden kuin Juhan peittoamisen kotikulmillaan.Olen kuullut puhuttavan tallimääräyksestä sunnuntaina, mutta onko tästä jotain muuta tietoa? Olikohan Kankkusen kirjassa jotain mainintaa?
Jostain syystä Auriolin voittoputki ja oikeastaan kaikenlainen menestyminen loppui kuin veitsellä leikaten Australian jälkeen. Neljästä viimeisestä kisasta yksi onneton piste. Sainzin saldo 40, Kankkusen 42. Siinä se aika pitkälti oli. Harva taitaa muistaa, että Didi ajoi kuusi voittoa kaudella 92, mikä oli vuoteen 2005 asti yhden kauden voittoennätys.Käsittääkseni 1992 tallimääräys oli tosiaan pelin jäädyttäminen sunnuntaina ja ennen sitä pojat saivat kyllä ajaa kilpaa täysin vapaasti. Mielestäni Auriol voitti 1992 Jyskälän täysin ajamalla ja ansaitsi voiton. Auriol ja Super-Delta olivat kuin luotuja toisilleen ja tämä mahdollisti sellaisenkin ihmeellisyyden kuin Juhan peittoamisen kotikulmillaan.
Jyskälän jälkeenhän Auriol jatkoi siitä mihin jäi ja pieksi Juhan myös täysin ajamalla Australiassa...joka oli ehkä tavallaan vielä astetta kovempi suoritus kuin Jyskälä. Australia oli kuitenkin varmaan Kankun vahvin ralli ikinä MM-sarjassa. 1989-1991 kolme voittoa putkeen ja 1993 Australia ehkä vielä kruununa Kankkusen paras ralli ikinä...täysin suvereenia dominointia alusta loppuun. Mutta 1992 ei Juha mahtanut Didille mitään edes Australiassa.
Se, että Auriol ei sitten voittanutkaan 1992 maailmanmestaruutta on kyllä yksi maailman suurista ihmeistä. Muistaakseni VM:n 1992 Australia-raportissa Auriol ehdittiinkin jo juhlavasti julistaa vuoden 1992 maailmanmestariksi.
Ja minkälainen War of the Worlds siitä olisikaan tullut mikäli Markulla olisi ollut yhtään käteen sopiva auto alla. Jos missään koskaan on kenenkään ajaminen näyttänyt vaikealta ja väkinäiseltä, niin se on Alén Suurajoissa 1992.Mitä tulee tuohon 92 Jyskälään, niin kärkinelikko; Auriol, Kankkunen, Alen ja Vatanen ottivat paikkansa jo torstai-iltana , eikä järjestys siitä sunnuntaihin mennessä muuttunut miksikään. Kärkikamppailu Lancioiden välillä oli eräänlaista kissa-hiiri leikkiä. Jos Juha jollain pätkällä sai sekunnin tgallikaverin johtoa kiinni, Didi veti seuraavalla kaksi lisää.