Viiden tunnin televisiomaratonin aikana tunteet vellovat laidasta laitaan.
Aluksi tulee tyrmistys: onko tällaista tosiaan näytetty prime timessä? Sitten torjunta: tämän tekijöille tulisi langettaa jonkinlaisia tuomioita. Puolivälissä puolustus murtuu: tämähän on nerokasta draamaa!
Tunteiden vuoristorata vie mehut. Vielä aamulla olo on hämmentynyt: mitä oikein tuli nähtyä?
Jouko Turkan käsikirjoittama ja ohjaama Kiimaiset poliisit on esitetty vain kerran televisiossa, huhti-toukokuussa 1993 TV2:lla.
Viisi tunnin jaksoa vyörytti kotikatsomoihin ylikierroksilla käyvää poliisisarjaa, jolla ei ollut mitään tekemistä dekkariperinteen kanssa.
Periaatteessa kyseessä on kolmen poliisin, Maritan ( Merja Larivaara ), Oivan ( Taisto Reimaluoto ) ja Hessun ( Kai Lehtinen ) kolmiodraama.
Tavallisin kommunikaatiotapa hahmojen välillä on itkuinen soperrus, huutaminen, murahtelu ja ähkiminen.
Matkan varrella tapahtuu kaikenlaista: Miss Suomi polttaa isänsä puuhökkeliin, sorakasoista löydetään maaherrojen limusiineja, kurkkusyöpään kuoleva tangokuningas haluaa kuolla aviottomien tyttäriensä repimänä ja yksi poliiseista pakenee maailmaa katiskaan.
Tapahtumavyöryä seuratessa naurattaa ja samalla tuntuu, että joku sahaa päätäni halki.
Turkka tarkensikin aikoinaan aiheellisesti, että Kiimaiset poliisit on "kotimainen poliisisarja rangaistukseksi Suomen kansalle vierasmaalaisten poliisisarjojen palvonnasta".
Sarjaa ei ole nähty ensiesityksensä jälkeen. Ylen sivuilla kerrotaan, että "tekijänoikeudellisista syistä sarjaa ei ole koskaan uusittu". Kotimaisten draamatuotantojen uusintakorvaukset ovat kalliita ja niukkuuden aikoina paukut laitetaan uusiin tuotantoihin.
Jonkin verran Pandoran lipasta on raotettu: Elävän Arkiston sivuilla on sarjan juonireferaatti ja kymmenisen muutaman minuutin klippiä.
Yksi väärinkäsitys on korjattava heti. Lyhyet näytteet antavat sarjasta liian friikin kuvan –Kiimaiset poliisit on pointillismia ja se avautuu vasta ottamalla pari askelta taaksepäin.
Turkka on toteuttanut visionsa tinkimättömästi, mikä vaatii katsojalta tarkkaavaisuutta. Joka kohtaus tehdään sata lasissa. Mitään tällaista kotimaista tuotantoa Suomen televisiossa ei ole nähty ennen tai jälkeen.
Vetoan tekijänoikeuskiistan osapuoliin: päästäkää Kiimaiset poliisit taas irti.
Se on sen arvoinen.