Kun kuuntelee sen äijän puhetta, niin aika pian selviää, että se on täys tampio. On aika vaikee kuvitella, että kaveri joka tapahtumahetkellä on 18 v, ei oo ollut tekemisissä poliisin kanssa ennen eikä jälkeen. Kaveri jonka henkiset lahjat ei oo ihan ydinfyysikkoon verrattavat, tosta vaan tokkaa kolme kaveria hengiltä, lavastaa hommat sen näköseks, että joku ulkopuolinen olis ne tehnyt, hävittää osan tavaroista niin, ettei niitä ikinä löydetä, viedään sairaalaan jossa lojuu tiedottomana muutaman päivän kusemalla linssiin terveyden huollon ammattilaisia, selviää noviisina kaikista kuulusteluista, suostuu hypnoosiin tosta vaan, suostuu myöhempiin tutkimuksiin jne. Olis tosta teosta ja sen peittelyistä suoriutunut.
Jokainen voi ite treenata ton teorian toimivuutta vaikka ekaks makaamalla tiedottomana ja valvottuna muutaman vuorokauden sängyssään, kusemalla ja paskomalla alleen jne. Rupee meinaan käymään aika pitkäks. Tai ylipäätään tehdä jonkun rikoksen ja mennä sen jälkeen pokkana kuulusteluihin.
Ja sen lisäks olematta tollasen äkkipikaistuksissaan tekemänsä teon jälkeen sitä ennen tai jälkeen syyllistymättä vastaaviin, tai edes liki vastaaviin tekoihin. tai olla yli neljäänkymmeneen vuoteen ikinä kertomatta asiasta kenellekään kännissä tms.
Mun mielestä tossa on lähtökohtana se, että poliisi on sulkenut tietämiään mahdollisuuksia pois, päätynyt jäljelle jääneeseen mahdollisuuteen ja etsinyt sen tueksi todisteita. Ja syyttäjät, no niistä osa nyt on itse vainoharhasia ja mielenvikasia jo valmiiks, etenkin julkisuutta tavoittelevat ja siellä viihtyvät tapaukset. Vai pitääkö joku vaikkapa jotain Ritva Santavuorta ihan normaalina ihmisenä? Kyllä niiden elämässä peruslähtökohtana on se, että kaikki (paitsi ite) on syyllisiä kunnes toisin todistetaan, ja ehkä vielä sen jälkeenkin.
Tossa kiinnitettän hirveetä huomiota joihinkin lausuntojen ristiriitasuuksiin ja sen sellasiin. Itellä kun on jonkinverran kokemusta noistakin hommista, niin en mä ainakaan ite muistanut likimainkaan paikkaansa pitävästi vaikkapa puolen vuoden takaisia tapahtumia, toisinaan en edes ollut noteerannut lainkaan jotain "tärkeetä". tosta on kuitenkin reilu nelkyt vuotta. Siinä ajassa asiat muuttuu omassa päässäänkin melkoisesti, jutut joita on kerrottu satoja tai tuhansia kertoja, pikku tarinaa, ehkä jopa hieman liiottelua....lpulta ei enää ite oo tarkkaan selvillä miten se sitten lopulta menikään.
On toi oikeuden päätös aikanaan sitten mikä hyvänsä, niin aika varmaa on, että kaikki oikeusasteet tullaan käymään läpi, juttu kestää vielä vuosia.
Mun mielestä on ylipäätään kuvottavaa jos täkäläisestä oikeudesta ollaan tekemässä jotain teattereia, syyttäjä kaikin voimin pyrkii saattamaan tekijää epäilyksen valoon ja todistamaan syyttömyyttä, puolustus taas kaikin voimin puolustamaan täysin riippumatta siitä mitä on tapahtunut. Sellanen totuuteen pyrkiminen olis paljon mukavampaa. Media siinä vieressä sitten lisänä hämmentämässä; "Paska Lehti, Paavo Pönttö puhelimessa, onko saastajuttuja?".
