Käsitykseni mukaan Kreikka ei ole pystynyt viemään muutoksia odotetusti lävitse, mutta Irlanti sen sijaan on. Kreikan koron alentaminen ja Irlannin pitäminen ennallaan aivan vinksahtanutta politiikkaa. Kyse on enemmänkin siitä, että muut euromaat eivät pidä Irlannin alhaisesta yritysverotasosta. Itsenäisillä mailla pitäisi kait olla itse oikeus päättää tällaisista asioista?!
[/QUOTE
Irlannin budjettialijäämä yhdelle vuodelle on 30 % BKT:stä. Irlanti on tällä hetkellä tavoitteissa vain siksi, koska Irlannin ohjelma laadittiin 7 vuodelle, kun taas Kreikan osalta ohjelma on 3 vuotinen. Irlannilla on ts. teoriassa enemmän aikaa tehdä muutoksia. Käytännössä Irlannin aika voi loppua kesken hyvinkin nopeasti, jos maan pankkien tila paljastuu oletettua huonommaksi.
Mikäli finanssikriisi iskee päälle, niin se aiheuttaa ketjureaktion koko finanssijärjestelmässä. Sen jälkeen käsitettä 'vakaa euromaa' ei ole edes olemassa jos kriisi jatkuu vähänkään kauemmin.
Se on totta, että nykyinen järjestelmä on kriisiherkkä. Keinot, joilla ketjureaktion vaaraa vähennetään ovat keskeisellä sijalla käynnissä olevissa neuvotteluissa. Siinä kohtaa esim. pankkien sääntelyn kiristäminen on keskeisellä sijalla, kuten myös kaikkien euromaiden budjettikurin pitävyyden tiukempi valvonta.
Kokonaisuutena ainoa ratkaisu velkakrisiin olisi lainojen uudelleen järjestelyt sekä luottotappioiden ottaminen vastaan siten, että ko. maan pankki pääomittaa pankkinsa siten, että luottotappiot kestetään. Se loisi terveen pohjan jatkolle. Nyt nämä systeemit vain lykkäävät väistätöntä tai kasvattavat kuplaa entisestään. Kyse on siis poliitiikasta, ei siitä mikä olisi toimivin ratkaisu.
Osa asiantuntijoista epäilemättä on sitä mieltä, että on parempi tehdä raju muutos nopeasti. Terve pohja jatkolle edellyttää vähän muitakin toimia kuin velkasaneerauksen. Jostain pitäisi sitäpaitsi löytää ne rahoittajat, jotka antavat valtioille lainaa pankkien pääomittamiseen samalla, kun maata velkasaneerataan. Irlannin tapauksessa pääomittamisen rahoittajat löytyivät muista euromaista, mutta siltä pohjalta tuskin voidaan kaikkia euroalueen ylivelkaantumisongelmia ratkaista.