Vaalikeskustelua seurasin kiinnostuksella. Soinilta saatiin ilahduttavan selvä vastaus Fortumin ydinvoimalupaan ja siihen, että perussuomalaiset eivät missään tapauksessa ole sellaisessa hallituksessa joka antaa tukea eurooppalaisille valtioille. Toisin sanoen Soini joko syö sanansa tai PS jää oppositioon. Uusi hallitus joutuu ensitöikseen kasvattamaan Suomen takausta väliaikaiselle vakausrahastolle ja pysyvästäkin järjestelystä sovitaan ensi vaalikauden aikana. Ydinvoimakammoiset abortin kannattajat joutuvat ainakin hakemaan jonkun toisen puolueen kuin PS eli ihan kaikilla keppihevosilla ei PS vaaleihin ratsasta.
Vihreille annan pisteitä siitä, että he lähtivät sen enempää kiertelemättä puolustamaan hallituksen linjaa EU-tukiasiassa. Ei ole kenestäkään kivaa, mutta päätöksiä on siitä huolimatta tehtävä. Tässä suhteessa vihreät eivät siis ole vapaaehtoisesti julistautumassa oppositioon, vaan päivastoin seisoivat tehtyjen päätösten takana. Soinin lippalakki meloneille ja appelsiineille viisastelun Sinnemäki iski omassa puheenvuorossaan takaisin ilahduttavan terävästi, jos sama linja jatkuu Soinin on pakko laittaa EU-avustajansa tuomaan enemmän vastinetta verorahoille ja keksimään uusia soinismeja.
RKP antoi myös tukea tehdyille ratkaisuille, mutta Wallinille ei kovin montaa puheenvuoroa herunut. Wallin ei tehnyt sellaisia virheitä, jotka puolueen kannatusta horjuttavat, eikä toisaalta myöskään tarvitse sulkia hattuunsa suomenkielisen median vaalikeskusteluista.
Arhinmäki esiintyi hyökkäävästi ja taisi sotkea ainakin Soinin pasmat muutamalla puheenvuorolla. Pisteet siis Arhinmäelle siitä, että pitää Vasemmistoliiton kaikkien puolueiden suhteen oppositiossa ja tuo ajoittain kadoksissa olleen linjan uudestaan esille. Kohtalon ivaa on tosin sen, että Arhinmäki tuli sivumennen hyväksyneeksi sotilaalliset toimet Libyaa vastaan, kun sitä Venäjän ja Kiinan vetolausetta ei turvallisuusneuvoston kokouksessa tullutkaan. Räsänen jäi pahasti muiden varjoon, osin siksi ettei saanut puheenvuoroja ja osin siksi, ettei hänellä oikeastaan ollut mitään painavaa sanottavaa EU-tuista ja ydinvoimasta.
Urpilainen oli tällä kertaa poikkeuksellisen terävänä ja pisti ainakin Kiviniemen kakistelemaan. Urpilainen sanoi ihan selvästi, että demarit eivät tue sellaista rahoitusratkaisua, jossa yksityisten pankkien vastuuta ei ole mukana. Demarien puolueohjelman verolinjaukset tuotiin myös esille.
Kiviniemi oli eilisessä keskustelussa se, joka ei pystynyt sanomaan yhtikäs mitään, kun ei uskaltanut Kataisen tavoin myöntää edes rivien välistä sitä, että Suomen takauksen tuplaamisesta on käytännössä jo päätetty ja enää puhutaan vain ajoituksesta. Kiviniemi toisaalta esiintyi esim. kuntakysymyksessä omille kannattajilleen ja tällä tavalla herätteli keskustan kannattajia vaaliuurnille, mikä voi olla ihan toimiva taktiikka vaalikeskusteluissa.
Katainen oli verolinjauksissaan ihan eri maailmassa kuin muut keskustelijat. Päivän kauppalehdessä tilanne kärjistyi entisestään, kun selvisi että myös kokoomus kannattaa muiden suurten puolueiden tavoin teollisuuden energiaveroleikkuria. Kotitalouksien energiaveroja pitää siis korottaa ensi vaalikaudella reilusti, että saadaan niitä kokoomuksen verolinjan edellyttämiä asteikkotarkastuksia tuloverojen keventämistä varten.