F1 ja loukkaantumiset

[CCMK]

Mielestäni mielenkiintoista luettavaa. Itsehän tykkään paljon juuri F1-historiasta.

Mikä muuten oli Sennan ja Piquetin välillä näiden "nokkapokkien" syynä? Oliko kiistaa siis siitä, että kumpi on Brasiliassa se numero yksi, eli kansansuosiota?

Kiitos paljon!

Tuon osuuden harkitsin välillä siirtää tuonne nostalgia-toikin puolelle, mutta siis nyt muuten miettien asia oli siis näin:

Sennan ja Piquetin välillä ilman muuta kiistaa tuli varmaan pohjimmiltaan tuosta kansansuosiostakin, mutta se tulistumisen syy oli taas kerran Nelsonin aloittamasta riidasta missä siis arvioi esimerkiksi vuodelle 1988 Sennan olevan maailmanmestari vain Alain Prostin kustannuksella ja muutoin urallaan vain mikäli talli olisi ollut riittävän hegemoniallisesti ellei peräti häiritsevän räikeästi aina tämän takana.

Lisäksi Piquet moitti Sennaa kiittämättömäksi osin muun muassa Lotus-ajan päätteeksi tallissa missä hänellä oli kaikki ja jossa ei muka juuri ollut saavuttanut yhtään mitään.

Tuttua Nelsonia siis!

Ayrton ei sitä voinut niellä ja muun muassa kieltämättä pitkähkön ja näyttävän sanaharkan aikana Senna sanoi mieluummin niillä ottein miten Nelson maailmanmestaruutensa hoiti kotiin sille vuodelle niin pitävänsä enemmän Nigel Mansellia vuoden 1987 maailmanmestarina kuin Nelsonia.

Se oli paljon sanottu se kun muistaa, että Sennalla ja Mansellilla oli ollut vuoden 1987 aikana myös useampi yhteenotto ja muistettavimpana vähemmän yllättäen siis Span kolarin jälkinäytös varikolla!

Siinähän sitten ei enää Piquetin pokkakaan pitänyt ja melkeinhän siitä oli tappelu tulla ennen kuin eräs australialaislehtimies, Peter Windsor ja muutama muukin formuloiden myöhempi merkkihenkilö puuttui asiaan.

Ja tietysti vielä sitten jälkihöyrytkin oli kuumia kun Balestre ja Bernie saapuivat tilanteen loppupuolelle alkujaan rauhoittamaan tilannetta, mutta pahimmillaan tilanne tietysti oli mennä vain pahemmaksi väittelyksi kuin koko juttu alkujaan!

Ehkä yksi muu seikka mikä myös oli vaikuttanut riidan syvyyteen oli muun muassa Piquetin jälleen brasilialaislehdissä vähän ennen tuota yhteenottoa olleet rettelöjutut ja väitteet Sennan epäonnistuneesta avioliitosta ja oletettavasta homoudesta ikään kuin juuri Sennan itsensä täytenä turmiona.

 

[Dieselmoottori]

Kiitos paljon!

Tuon osuuden harkitsin välillä siirtää tuonne nostalgia-toikin puolelle, mutta siis nyt muuten miettien asia oli siis näin:

Sennan ja Piquetin välillä ilman muuta kiistaa tuli varmaan pohjimmiltaan tuosta kansansuosiostakin, mutta se tulistumisen syy oli taas kerran Nelsonin aloittamasta riidasta missä siis arvioi esimerkiksi vuodelle 1988 Sennan olevan maailmanmestari vain Alain Prostin kustannuksella ja muutoin urallaan vain mikäli talli olisi ollut riittävän hegemoniallisesti ellei peräti häiritsevän räikeästi aina tämän takana.

Lisäksi Piquet moitti Sennaa kiittämättömäksi osin muun muassa Lotus-ajan päätteeksi tallissa missä hänellä oli kaikki ja jossa ei muka juuri ollut saavuttanut yhtään mitään.

Tuttua Nelsonia siis!

Ayrton ei sitä voinut niellä ja muun muassa kieltämättä pitkähkön ja näyttävän sanaharkan aikana Senna sanoi mieluummin niillä ottein miten Nelson maailmanmestaruutensa hoiti kotiin sille vuodelle niin pitävänsä enemmän Nigel Mansellia vuoden 1987 maailmanmestarina kuin Nelsonia.

Se oli paljon sanottu se kun muistaa, että Sennalla ja Mansellilla oli ollut vuoden 1987 aikana myös useampi yhteenotto ja muistettavimpana vähemmän yllättäen siis Span kolarin jälkinäytös varikolla!

Siinähän sitten ei enää Piquetin pokkakaan pitänyt ja melkeinhän siitä oli tappelu tulla ennen kuin eräs australialaislehtimies, Peter Windsor ja muutama muukin formuloiden myöhempi merkkihenkilö puuttui asiaan.

Ja tietysti vielä sitten jälkihöyrytkin oli kuumia kun Balestre ja Bernie saapuivat tilanteen loppupuolelle alkujaan rauhoittamaan tilannetta, mutta pahimmillaan tilanne tietysti oli mennä vain pahemmaksi väittelyksi kuin koko juttu alkujaan!

Ehkä yksi muu seikka mikä myös oli vaikuttanut riidan syvyyteen oli muun muassa Piquetin jälleen brasilialaislehdissä vähän ennen tuota yhteenottoa olleet rettelöjutut ja väitteet Sennan epäonnistuneesta avioliitosta ja oletettavasta homoudesta ikään kuin juuri Sennan itsensä täytenä turmiona.

Mielenkiintoista kyllä. Tiesin että Sennalla ja Piquetilla oli käsmää joskus, mutta syistä en tiennyt. Kiitos tästä.

 

[CCMK]

Mielenkiintoista kyllä. Tiesin että Sennalla ja Piquetilla oli käsmää joskus, mutta syistä en tiennyt. Kiitos tästä.

Ole hyvä!

 

[BJohnson]

Ingooraa, jos et halua lukea. Jokainen kirjoittaa miten haluaa.

Juu, ignooraus käytössä joidenkin sepustuksiin. Nämä jätän vain lukematta. Saattaisi kiinnostaa, tiivistetyssä muodossa.

 

[CCMK]

Yksi vanhempien aikojen hurjimpia loukkaantumisia F1:ssä oli vuoden 1960 Portugalin Grand Prixin eli Oporton tai myös Boavistan radan kisaviikonlopun Henry Taylorin vastaava.

Synkällä ja Span aikaan parikin kuolonuhria jo valmiiksi vaatineelta kaudelta oltiin nähdä synkkä loppu siinä vaiheessa kun Taylor kolaroi yhden kauden hurjimmista kolareistaan.

Onni oli onnettomuudessa ja henki säilyi vain siksi, että hän lensi ulos autosta onnekkaasti rataa vähän enemmän suojanneisiin heinäpaalikasoihin esimerkiksi heti kolaripaikan jälkeen olleen törmän luonnonmukulakiviseinän sijaan!

Vammat olivat kuitenkin hurjia ja henki olisi voinut lähteä kun olkapää oli ihosta auki luuhun asti, kylkiluita oli murskautunut ja useat sormetkin vioittuneet.

Ihme kyllä Taylor jäi henkiin tästä kaikesta huolimatta ja samana viikonloppuna Jack Brabham varmisti maailmanmestaruuden.

Sitä tosin ei voinut tietää silloin eikä pitkään aikaan, että seuraava peräkkäinen maailmanmestaruus muutenkin tulisi vasta vuodeksi 1986 Alain Prostin näin ajamana vuoden 1985 mestaruuden jälkeen!

 

[Bleu]

Ei liity millään tapaa loukkaantumisiin, mutta Autosportin foorumilla pari vuotta sitten eräs brasilialainen selvitti sitä, miksi Senna on/oli huomattavasti pidetympi kuljettajana ja henkilönä kuin Piquet.

https://forums.autosport.com/topic/221585-nelson-piquet-used-a-brazilian-n-word-to-refer-to-lewis-hamilton/page-14#entry9952659

 

[CCMK]

Vuoden 1986 Rio de Janeirossa tietyin ehdoin nähtiin yllättävänkin paljon erilaisia vähän hurjahkoja tilanteita joiden onnellinen lopputulos oli kuitenkin selviäminen joko melkein kokonaan vammoitta tai loukkaantumisen ollessa riittävän lievä kisaa varten.

Viikonloppuna loukkaantuivat enemmän tai vähemmän Martin Brundle, Philippe Streiff ja Nelson Piquet.

Brundlelle ja Streiffille loukkaantuminen olisi voinut olla hurjempikin ja molemmat olivat jäädä kisasta pois vähän yksinkertaisemmankin syyn takia:

Yksinkertaisesti molemmille Tyrrellin kuskeille oli tulla lämpöhalvaus ja kunnon loppuminen kesken!

Brundle sai muun muassa viikonlopun Molykoten mutkan kolaroinnista kipeän niskan ja olkapäihin melkoisia määriä mustelmia ja Streiff vuorostaan omassa hurjassa kolarissaan romutti pelottavan pahaenteisesti autonsa.

Streiff oli 15 sekuntia tajuttomana heräten Nonaton mutkan kolarinsa jälkeen pahoissa selän ja ylävartalon kivuissa peläten hetken jopa enteellistä halvautumista ennen kuin muilla tavoin helpotusta ja apua alkoi tulla 'Proffan' eli Sid Watkinsin määrätietoisella johdolla.

Tuntokin palasi Streiffille joten välitöntä vaaraa enää halvautumisesta silloin ei ollut joskin eräiden nikamien kuluminen pantiin merkille röntgenkuvanäytteissä.

Streiffin osalta puhuen hänellä oli ollut kaikessa vähäisyydessään vähän enemmän testiä kauteen kun Brundlella ja lisäksi pienenä lisäetuna hänellä oli yhtenä harvoista kuskeista vuonna 1986 jo tuolloin mukana kisoissa oma kuntovalmentaja ja ravitsemusohjaaja.

Ikävä kyllä silti Rion helteet kovuuksineen yllättivät Streiffin ja Brundlen eikä niskakivut luvanneet hyvää kisaan.

Toisaalta näistä herroista puhuen Brundle ryhtyikin ennen pitkää paremmalle kuntokuurille kuin aiemmin ja Streiffkin sai kauden mittaan asiansa vähän parempaan järjestykseen.

Nelson Piquetkin itse asiassa loukkaantui lievästi viikonloppuna.

Virallisessa Harjoituksessa Piquet väänsi pyörähdyksessään peukalonsa, mutta peukalokivun sijaan tai muidenkaan sormien ruhjoutuminen oli pientä Piquetin henkisen kivun rinnalla kun Ayrton Senna sattui olemaan edellä ennen kisaa.

Sittemmin toki voitto oli kaksoisvoitto järjestyksessä Piquet-Senna.

 

[BJohnson]

Se tuli JJ:n F1-uran lopulta päättäneestä mällistäkin 30 vuotta. Liian nopeasti pistettiin palaamaan rattiin.

 

[Irwin]

Se tuli JJ:n F1-uran lopulta päättäneestä mällistäkin 30 vuotta. Liian nopeasti pistettiin palaamaan rattiin.

Tuo on kyllä mielenkiintoinen jossittelun aihe. Mitä jos JJ olisi oikeasti saanut luvan parannella itsensä rauhassa ja palannut kisoihin vasta '95 Benettonille...

Tässä skenaariossa Verstappen olisi tuurannut läpi kauden ´94 ailahtelevasti (vaikeasti ajettavalla autolla*), talli ei olisi tarttunut loppukaudesta Herbertin palveluksiin koska JJ reservissä. Tuskin JJ rahkeet olisivat Schumia vastaan riittäneet, mutta '95 olisi varmaan voittoja napsunut kuitenkin. Kenties siitä olisi ura jatkunut Benettonilla Schumin häipyessä Ferrarille?


* Muistelisin Verstappenin kommentoineen että auto oli hyvä, mutta limiitillä ajaminen oli haastavaa koska auto saattoi alkaa äkisti yliohjaamaan erittäin rajusti. Ja Schumi taisi tuolla kaudella olla ainut Benetton kuski joka käänsi sen yliohjaamisen edukseen, hänen luontaisen ajotyylin mukaisesti.

 

[Muucconen]

Ja Schumi taisi tuolla kaudella olla ainut Benetton kuski joka käänsi sen yliohjaamisen edukseen, hänen luontaisen ajotyylin mukaisesti.

Varmasti myös kielletyn luistonestojärjestelmän hyödyntäminen jeesasi kivasti Schumia.

 

[Bukko]

Varmasti myös kielletyn luistonestojärjestelmän hyödyntäminen jeesasi kivasti Schumia.

Ferrarillakin Schumilla piti olla kielletyn luistoneston käytössä, mutta niin vain ylivoima vain kasvoi, kun luistonesto sallittiin 2001.

 

[Bleu]

JJ:llä oli vain vuoden soppari, joten se varmasti lisäsi hänen osaltaan painetta palata kehiin mahdollisimman nopeasti. No, homma meni sen kanssa pieleen ja F1-ura loppui siihen.

Mutta aika vaikea olisi ollut nähdä hänen tekevän uutta sopimusta Benettonille ilman ajoja.

 

[CCMK]

Kyalami 1992 muistetaan Etelä-Afrikan Grand Prixin paluukisana ja murheellisesti myös käytännössä täydellisestä rengastaktisesta tylsyydestä mikä oli omiaan luomaan valituksia ja myös sitten renkaiden kaventamista koskevia sääntöjä.

Kuitenkin siihen nähden kisassa nähtiin tiettyyn rajaan asti melko paljonkin erilaista taistelua radalla eri kuskien kanssa mistä ehkä kerron joskus toiste toisessa toikissa.

Erik Comas kuitenkin taisteli hienosti, mutta oli keskeyttää kisan yksinkertaisen syyn takia:

Kunto oli loppua kesken kun juomapullo ei toiminut autossa Kyalamin helteessä ja lisäksi hän oli käytännössä ollut vailla testejä ennen koko kautta kiitos sen, että Ligier yritti melkein koko kauden avauspunnitukseen asti havitella Alain Prostia ajamaan talliin!

Comas oli saada myös kilpailukykyisen (Sittemmin Ligierille verraten harvinaisen.) ajon jälkeen pisteenkin kun McLarenin Gerhard Bergeriltä oli loppua polttoaine keskellä kisaa kun lopussa se tietysti loppui keskellä kunniakierrosta.

Tosin ihan kisan lopussa kun varikollekaan ei voinut mennä niin uupumuksesta ja niskakivusta johtuen Comas menetti pisteen Johnny Herbertiä koskien kun Herbertkin olisi hyötynyt lisäpisteestä Bergerin mahdollisesti keskeyttäessä.

Teoreettinen kiinniajo ja ohitus jäi haaveeksi kun vähän ennen loppua Comas ajoi vielä kerran ulos radalta jääden siten vielä vähän inhottavammin Herbertin taakse.

Comas olikin varsin loppu kisan jälkeen ja tarvitsi 'Proffan' eli Sid Watkinsin lääkäriapua.

Molempien eli Bergerin ja Comasin kenties ehkä keskeyttäessä olisi pisteen voinut saada vähän paremmalla onnella myöhempää aikaa vasten Footworkilla kuitenkin hyvin aloittanut Japanin Aguri Suzuki!

Muita Watkinsin pakeilla käyneitä kuskeja ennakkoon oli kauden 1992 aluksi näin esimerkkinä Karl Wendlinger, mutta hänen ongelmansa johtui yksinkertaisesti liian pitkän miehen jalkojen kipumustelmista ahtaassa ohjaamossa!

Sittemmin jo valmiiksi köyhyyden ja lopetuksen välimaastossa kamppaillut jälleen March-talliksi Leyton Housen vuosien jälkeen palanneena joutui suurentamaan Wendlingerin ohjaamoa kisaan, että mies edes pystyi ajamaan Kyalamissa tai kauden kisoissa muutenkin.

Kerrottaneen lisää vuoden 1992 tapahtumista lääkinnällisesti mikäli jotain mieleen palailee niin tässä päivän mittaan!

 

[CCMK]

Interlagos 1992 muistetaan Brasilian Grand Prixin pitopaikkana kuten myös välillä äärimmäisenkin hurjan selvän Williamsin ylivoiman lisäksi myös vuoden 1992 todellisesti ensimmäisenä varikkokäyntikisana siihen mitä renkaanvaihtoihin tuli.

Mauricio Gugelminin ja Jordan-tallin pelottavankin vaikean kauden ellei peräti lähes mahdottomankin sellaisen yksi äärimmäisen harvoja hyviä hetkiä oli Gugelminin ajosuoritus parhaimmillaan kotiyleisönsä edessä.

Tosin Gugelmin oli jäädä kisasta pois kuumetaudin vuoksi, mutta onnistui ennen pitkää taivuttelemaan 'Proffan' eli Sid Watkisin siinä mitä kilpailuun pääsemiseen tuli.

Ongelma tosiaan oli olla siinä, että laskettelulomalta saatu tauti ei ollut hellittää sitten millään ja sitten oli tietysti vielä arvuutteluja siitä, että kuka ajaisi Jordania mikäli Gugelmin ei olisi ajanut?

Tietysti hyvin nuori Jordanin testikuski vasta kuitenkin enemmän loppuvuodeksi 1992 ja muutenkin vielä sitäkin selvemmin vuodeksi 1993 tarkoitettuna jatkettuna eli Rubens Barrichello olisi voinut ajaa kotikisaansa debyyttiajon, mutta Interlagosin kisaan tunkua olisi ollut myös erinäisten maksukuskien tai oheistestaajien osalta.

Esimerkiksi muuan monesti myöhemmin vuoden 1992 toivotonta Yamahan moottorilla varustettua autoa testannut Diogo Castro Santos olisi saattanut olla ehkä sinänsä vahvemmin ehdolla korvaamaan Gugelmin kun Barrichello nähtiin tuolloin ja vähän myöhemminkin vielä vuoden 1992 puolella vähän turhan vihreänä vielä ajamaan.

Gugelminin sankariajo oli osin mahdollinen Interlagosin suuremman yleisösankarin eli vähemmän yllättäen Ayrton Sennan äärimmäisen vaikean uuden McLarenin debyyttiajon johdosta kun eräässä vaiheessa hänen takanaan kirjaimellisesti oli kokonainen jono autoja jolloin ehkä yhtenä hyvin harvoista kerroista koko Sennan uralla voitiin hänen sanoa vetäneen 'Senna-junaa' jossakin vaiheessa kisaa!

Vertailuksi Gerhard Berger sitten Sennan tallikaverina kirjaimellisesti puhuen lönöili ja töhöili Aguri Suzukin kanssa viimeisillä tiloilla kun Berger joutui ensin lähtemään varikolta toki vaurioituneella autolla siinä sitten paineiden kasvaessa mitä ilmeisimmin ruudukon takajoukoissa vähän liian suureksi. Kisa tosin Bergeriltä päättyi viimeisiltä sijoilta lyhyeen kuten Suzukiltakin kun ainut näiden taakse jäänyt taisi olla alkukierroksilla näiden herrojen räpistellessä ja myöhemmin vähän kolistellessakin Gabriele Tarquini hänen autonsa ollessa varikolla korjauksissa.

Sittemmin Tarquini ajoikin hyvän kisan vauhdillisesti mitä nyt oli murheellisesti kierroksia jäljessä.

Mauricio Gugelmin vuorostaan oli parhaimmillaan jäännöspisteessä tai pisteissä kiinni, keskimäärin keskellä tuota hyvin vaikeaa, hidasta jonoajelua seiskapaikalla ja lopulta sitten matka jäi tietysti kesken paljon alempaa toivottomalta sijalta eli 14 kun auton ongelmat pahenivat eikä Jordanin yleensäkin hitaat varikkokäynnit vuonna 1992 (Sen 14 sekuntia aikana milloin muilla pysähdykset alkoivat jo olla sen 5-9 sekuntia ja tietenkin oli jo nähty alle 5 sekunnin pysähdyksiäkin melko usein tai tultaisiin näkemään kauden mittaan.) auttaneet asiaa!

 

[CCMK]

San Marinon Grand Prix vuodelta 1992 Imolaan muistetaan tietysti joko viikonlopun Suurtestien Riccardo Patresen loukkaantumisesta tai Ayrton Sennan uupumisesta enimmäkseen.

Kuitenkin myös Gabriele Tarquini joutui tarvitsemaan 'Proffan' eli Sid Watkinsin lääkärinapua viikonloppuna.

Tarquini erikoista kyllä ei koskaan loukkaantunut autossa viikonloppuna tai itsessään tarvinnut vaikkapa mitään kuumelääkkeitä saati sitten yhtään mitään niskatukea kisaan vaan hänen tarvesyynsä poikkeukselliseen rokotukseen ja tikkihaavan hoitoon oli vallan toinen:

Tarquini kun liittyi yksien harvojen F1-kuskien historialliseen joukkoon jotka joutuivat kesken viikonloppua Imolassa enemmän 1950-luvulta 1970-luvun ihan alkuun asti esimerkiksi Meksikossa kisaviikonloppuina tunnetun, esiintyneen ja silloin jatkuneen ongelman uhriksi.

Eli hieman Mike Hawthornen hyvin kaukaiselta jo silloin tuntuneen Sveitsin Grand Prixin 1953 vaaratilanteen tapaan Tarquini tarvitsi siis lääkärinapua rata-alueelle päässeen kimppuun hyökänneen, alkujaan omistajaltaan karanneen ja valmiiksi neljää muutakin ihmistä purreen koiran vuoksi!

Kieltämättä alun häkellyksestä huolimatta Tarquini pystyi torjumaan koiran pahemmat hyökkäykset ennen karabinieerien saapumista joilla ei sitten jatkuvan koiran hyökkäyskäytöksen vuoksi ollut enää muuta mahdollisuutta kuin ampua se pois päiviltä.

Tästäkin seurasi oma kohunsa ja vähemmän yllättäen koiranomistajan suhteen korvausvelvoitetta tuli sitten asiaan.

Tarquini kuitenkin pystyi ajamaan kilpailussa sunnuntaina heti kun vain oli selvinnyt, että ei ollut tullut raivotautia tai muuta verraten erittäinkin vaarallista tartuntatautia.

Tarquinin kisa ei liian hyvä ollut kun lähinnä sijan 16 tuntumassa ajeltiin kisapäivänä enimmäkseen.

Eipä tosin myöhemmin ehtinyt kehittyä paremmaksi kun moottori alkoi valittamaan liikaa kohtelustaan ja kisa päättyi viimeiseltä sijalta keskeytykseen kun päättyi.

Erikoisesta koirahyökkäyksestä Tarquinin osalta puhuttiin erikoisesti niin harvinaisena tapahtumana myös silloin tällöin olleiden lehtijuttujen lisäksi näin esimerkkinä Mario Poltronierin italiankielisessä kausikirjassa kuten myös Heinz Prüllerin Grosser Preis Jahrebookissa ja peräti ihan Murray Walkerin Nigel Mansellin mestaruusvuotta koskeneen erikoiskirjan sivutapahtumana.

Tosin tuossa Walkerin erikoiskirjassa mainittiin vain itse koiran hyökkäystilanne eikä asiaa ollut mainittu sen enempää välillä vähän kuohuttavine jälkinäytöksineen kuten esimerkiksi tuota koiran lopetusta.

Imolan alueelle tai lähellä tuota koiranhyökkäysaluetta tulikin kisaan itseensä sitten sinne rata-alueelle ylimääräisiä turva-aitoja ja karabinieerijoukkoja vähän enemmän kuin tavallista sitä tilannetta katsomaan!

Meksikossa esimerkiksi vanhojen päivien eli 1960-luvun ja hyvin 1970-luvun alun kisoissa siis koirat eivät aina itse käyneet tietenkään F1-kuskien kimppuun (Eivät ainakaan onneksi niin usein välillä hyvinkin vaarallisista yhteenotoista huolimatta.) vaan ongelma pikemminkin oli esimerkiksi niiden pääsy lähes täysin esteittä rata-alueelle jolloin muun muassa Jackie Stewart kärsi kolarin koiran kanssa vuoden 1970 Meksikon kisassa mikä alleviivasi sen surkean viikonlopun luokatonta tilannetta.

Jopa ihan aikakauden vapaudet sinänsä ymmärtäen.

 

[CCMK]

Monacon Grand Prixin 1992 viikonlopussa tunnetusti Aguri Suzukin kisaan pääsemisessä oli ollut vähän jännitystä kun oli ollut loukkaantuminen niinkin myöhään kuin sunnuntain lämmittelyajossa eli nk. Warm-Upissa vähän ennen La Rascassea olleessa kolarissa.

Ihme kyllä Suzuki pääsi kisaan osallistumaan vaikkakin ehkä välttämättä se ei olisi ollut järkikauppa kun japanilaista koski kisan aikana välillä vallan vietävästi jalkoihin joihin tietysti oli tullut kipeää siinä isossa ja näyttävässä kolarissa jo ennen kisaa.

Viihdyttävää oli toki kisata Erik Comasin ja Thierry Boutsenin kanssa ennen pitkää isommin ja vielä alkupuolella kisaa muidenkin kanssa, mutta Monacossa ohi ei vain päässyt.

Tuloksena siis 11:sta tila jalkakivuissa ja kisan jälkeen tarvittiin lääkärinapua tietenkin keneltä muultakaan kuin 'Proffalta' eli Sid Watkinsilta.

Muut viikonlopun lääkärillä tai Watkinsin lääkintäryhmän jäsenten hoidettavina olivat olleet Martin Brundle selkäkipujen vuoksi aika-ajojen jäljiltä ja tietenkin Fondmetall-miehet Gabriele Tarquini ja Andrea Chiesa kun heillä oli ollut jalkakipuja heidän normaalimittaisten autojensa tuhouduttua sitten selvästi sopimattomilla pienempien mittojen autoilla.

Molemmat eli Tarquini ja Chiesa kun olivat melkoisen pitkiä kavereita vuoden 1992 kuskeja mietittäessä, ohjaamot välillä tosiaan tuntuivat muuttuvan hienovaraisemmiksi ja osin pienemmiksi kuin ennen tietystä leveydestä huolimatta niin vaikeaa oli tietysti sopeutua ajamiseen.

Etenkin kun Fondmetallin suhteen rahat olivat tiukassa.

Tarquini tietysti joutui vielä myös Imolan koirahyökkäyksen jäljiltä toivomaan, että erillistä tulehdusta ei olisi tullut hyökkäyksen jäljiltä komplikaatioineen.

Onneksi näin ei käynyt vaikka tietysti haavakohtia ensin pisteli ja myöhemmin särki vielä jokusenkin aikaa koko hyökkäyksen jälkeen.

Huoli oli siitäkin, että koko hyökkäyksestä Imolan jäljiltä Monacoon 1992 oli jo kulunut 2 viikkoa.

 

[Irwin]

Varmasti myös kielletyn luistonestojärjestelmän hyödyntäminen jeesasi kivasti Schumia.

Niin, onko siitäkään sitten sen suurempaa faktaa. Ei kauheasti JJ:tä auttanut Monzassa tai Estorilissä mikäli sellainen oli Schumin autossa...

Yhtälaillahan McLarenilla oli epäselvyyksiä ja Ferrarin kuski ihan suoraan lipsautti haastattelussa käyttäneensä luistonestoa.

 

[Muucconen]

Niin, onko siitäkään sitten sen suurempaa faktaa. Ei kauheasti JJ:tä auttanut Monzassa tai Estorilissä mikäli sellainen oli Schumin autossa...

Yhtälaillahan McLarenilla oli epäselvyyksiä ja Ferrarin kuski ihan suoraan lipsautti haastattelussa käyttäneensä luistonestoa.

Onhan vaikkapa saman tiimin Jos Verstappen sittemmin kertoillut olleensa vakuuttunut, että Schumin autossa oli kiellettyjä apuja. Mutta kuten sanoit,varmasti missään ei ole jytäkkää faktaa tarjolla. Jokainen uskoo niinkuin haluaa.

 

[Irwin]

Onhan vaikkapa saman tiimin Jos Verstappen sittemmin kertoillut olleensa vakuuttunut, että Schumin autossa oli kiellettyjä apuja. Mutta kuten sanoit,varmasti missään ei ole jytäkkää faktaa tarjolla. Jokainen uskoo niinkuin haluaa.

Olisi kannattanut Verstappenin autoonkin lisätä näitä apuja ettei olisi tarvinnut Herbertiä hommata loppukaudesta ja silti hävitä tiimimestaruutta.

 

[spotter90]

Olisi kannattanut Verstappenin autoonkin lisätä näitä apuja ettei olisi tarvinnut Herbertiä hommata loppukaudesta ja silti hävitä tiimimestaruutta.

Kuinka paljon se olisi häntä auttanut? Jos tuli tulokkaana talliin alunperin testikuskiksi.