F1 Kausikooste -82

[CCMK]

Aineisto on pikkuhiljaa jo valmista ja pian voisi kirjoittaa tästä Keken kaudesta prologin joka sijoittuisi kauden 1981 lopulle ja valoittaisi kautta ennen mestaruutta joka oli Keken huonoin ja Suomessakin yleisesti huonoimpana tunnettu kausi.

Se voisi mahdollisesti alkaa kauden 1981 Las Vegasista ja päättyä vaikka Keken Williams-sopimukseen tai hieman ennen kauden alkua Kyalamiin.

 

[CCMK]

Noin kuusi päivää ennen Las Vegasia Monzasta tuli aikoinaan kokonainen jälkilähetys TV1:ssä ja lisäksi YLE ei monien pettymykseksi aikonut välttämättä lähettää Las Vegasin ratkaisukilpailua täysin suorana alusta loppuun.

Suorana lähettäminen olisi vienyt MTV:n ohjelmilta paikan ja hyvää uusintablokkia ei ollut tarjota lähiajalle joten sen takia kilpailun alkuosaa ei välttämättä televisioitaisi ollenkaan.

Radiossa kilpailu aiottiin lähettää suorana sillä siellä se ei häirinnyt muita ohjelmia. TV:n puolella YLE saattaisi lähettää kilpailun kokonaisena jälkikäteen jo lauantaina yöllä tai sitten vain kilpailun loppuosa nähtäisiin suorana. Mahdollisesti kilpailu olisi tullut myös jälkikäteen kokonaisena seuraavana päivänä keskipäivällä.

YLE ilmoitti tiedottavansa lopullisen tilanteen asiaan kolmen päivän sisällä. Radiossa Las Vegasin kilpailu saatettaisiin kuulla Yleisohjelmassa jolloin siitä olisi tullut kaikkien aikojen toinen Yleisohjelmassa esitetty f1-kilpailu. Lähes kaikki kilpailut oli sitä ennen radioitu Rinnakkaisohjelmassa.

 

[CCMK]

Las Vegasissa oli torstaina jännittynyt tunnelma. Watson oli ainoana mestaruuskamppailussa ja hän voittaisi vain jos Rosberg jäisi pisteittä. Rosbergille olisi riittänyt yksikin piste Watsonin päästessä voittaessakin vain 42:teen. Myös Watsonin toiseksi jääminen olisi ratkaissut mestaruuden.

Tasapisteissä Watson olisi vienyt mestaruuden kahden voiton takia ja Las Vegasin voitto olisi tuonut kolmannen voiton Rosbergin yhtä voittoa vastaan.

Lisäksi haasteen toi vielä viimeinen vetoomus FISA:n tuomioistuimessa jossa muhi kaiken jälkeen Keken Rion hylkäys ja lisäksi vielä Niki Laudan hylkäys Zolderissa.

Tallien puolella kolme tallia taisteli mestaruudesta ensimmäisen kerran 18 vuoteen. Ferrarilla mestaruus oli varmimmin kiinni.

Se olisi tarvinnut toisen sijan tai vaihtoehtoisesti molemmat auton sijoille 4-5. Neljäs sija olisi riittänyt tai sijat 5-6 McLarenien voittaessa ja ottaessa kolmannen sijan. Viides sija ja kuudes sija olisi riittänyt myös McLarenin toisen kuljettajan voittaessa ja toisen ollessa neljäs tai viides.

Viimeinen mahdollisuus oli se, että McLaren ei saisi missään tilanteessa 11 pistettä enempää ja Renaultit eivät sijoittuisi sijoille 1 ja 3.

McLarenilla tarvittiin kaksoisvoitto ja Ferrarilta vähemmän kuin viisi pistettä mestaruuteen. Sijoilla 1 ja 3 Ferrari ei saisi saada kolmea pistettä enempää.

Sijoilla 1 ja 4 Ferrari ei saanut saada yhtä pistettä enempää ja Ferrarin jäädessä pisteittä McLarenin piti saada vähintään sijat 1 ja 5. Enintään Ferrari saisi olla siinä tapauksessa seitsemäs.

Viimeinen taistelija oli Renault joka oli heikoiten kiinni tallimestaruudessa. Sen ainoa toivo oli kaksoisvoitto ja Ferrarin jääminen pisteittä. Sijat 1 ja 3 eivät riittäisi vaan ne ajaisvat mestaruuden Ferrarille ja McLaren varmistaisi myös paikkansa paremmilla pisteillä.

 

[CCMK]

22.9.1982 varmistui myös se, että kilpailua ei näytettäisi kokonaan suorana tv:stä kun MTV ei voinut luopua omasta etsiväblokistaan ja se aiheutti myös pettymyksen. Tosin katsojia ei ollut odotettavissa paljon kilpailun myöhäisestä lähetysajasta johtuen. Radiossa kilpailu tosin vahvistettiin tulevan Yleisohjelmassa suorana.

 

[CCMK]

Las Vegasissa torstaina huhuiltiin, että Ensign ja Fittipaldi joutuvat vetäytymään ennen kauden päätöstä. Ajokit ilmestyivät kuitenkin paikalle ja kuljettajat Roberto Guerrero ja Chico Serra saivat ajaa viimeiset kisat Ensignille ja Fittipaldille. Torstain Vapaissa Harjoituksissa Rene Arnoux oli nopein Renaultilla. Sitten tuli Michele Alboreto Tyrrelillä ja Alain Prost ja Eddie Cheever Ligierillä. Mestaruudesta taisteleva Rosberg oli viides. Niki Lauda oli kuudes.

Nelson Piquet oli seitsemäs ja Pirellin Pitkäjyväisistä kaiken ilon ottanut Osellan Jean-Pierre Jarier oli kahdeksas. Radan pysyessä yhtä likaisena Osella uusine osineen ja toimivien renkaiden kanssa olisi ollut haastaja viimeisestä pisteestä Las Vegasin tomuisella ja syheröisellä radalla.

Mario Andretti oli yhdeksäs ja John Watson oli kymmenes mikä ei luvannut hyvää mestaruutta ajatellen. Elio de Angelis oli yhdestoista ja Jacques Laffite kahdestoista. Andrea de Cesaris oli Alfa Romeolla kolmastoista. Marc Surer Arrowsilla oli neljästoista ja Derek Daly Williamsilla oli viidestoista mikä ei miellyttänyt Frank Williamsia. Hän ei myöskään jatkanut Dalyn sopimusta ensi kaudeksi. Bruno Giacomelli oli kuudestoista.

Derek Warwick juhlakisassaan Tolemanin kanssa oli harjoitusten seitsemästoista. Mauro Baldi oli kahdeksastoista ja Riccardo Patrese oli yhdeksästoista surkeiden harjoitusten jälkeen. Kahdeskymmenes oli Roberto Guerrero. 21:n sijan sai Raul Boesel ja Nigel Mansell päätyi sijalle 22.

Sijalta 23 löytyi päivän jälkeen Brian Henton ja sijalta 24 löytyi kivuista kärsinyt Patrick Tambay. Vielä Monzan jälkeen hyvältä tuntunut ajatus palata rattiin oli muuttunut jälleen kerran tuskalliseksi ajamiseksi. Enzo ei edes ajatellut testikuljettaja Dario Benuzzia vaan toivoi Tambayn olevan riittävän hyvässä kunnossa ajaakseen.

Manfred Winckelhock oli 25:s ja viimeisenä mukaan pääsevänä kilpailijana toistaiseksi oli siinä vaiheessa Teo Fabi. Aika oli Arnouxin nopeinta aikaa 4,5 sekuntia hitaampi. Karsiutujina siinä vaiheessa olisivat olleet Eliseo Salazar, Chico Serra, Tommy Byrne ja Rupert Keegan. Salazarilla oli eroa Fabiin 0,8 sekuntia ja radan hitain mies Keegan oli 8,2 sekuntia Arnouxin perässä. Keken kannalta tilanne näytti erittäin hyvältä sillä kuuden joukon oleminen riittäisi. Voitto toki olisi aina hieno asia, mutta Renault oli vahva ja myös Tyrrell ja Ligier tuntuivat aina Amerikan radoilla olevan iskussa.

 

[CCMK]

Kaudella 1983 Goodyear, Michelin ja Pirelli toimittivat kukin 1200 rengasta kisoihin ja 600 kappaletta sadekelin renkaita. Yhteensä viikonloppuina oli käytettävissä 4800 rengasta kilpailussa. Kaudella 1983 Goodyear oli määritellyt D ja C-renkaat kilpailussa korkeintaan puolen matkan renkaiksi.

Näiden renkaiden tarkoitus oli olla hyödyksi välitankkausta käytettäessä. B ja A-renkaat olivat määritelty koko matkan renkaiksi. Näitä renkaita oli tarkoitus käyttää ilman välitankkausta ajettaessa tai erittäin paljon rengasta kuluttavilla radoilla.

 

[CCMK]

Kaudella 1983 turbojen ylivoimien takia Jean-Marie Balestre ehdotti F1:siin perustettavaksi kaksi divisioonaa eli periaatteessa kaksi erillistä valmistajasarjaa.

Turbot ja vapaastihengittävät. Tallit tyrmäsivät idean vaikka myöhemmin ajatus poiki kaudeksi 1987 Jim Clark Trophyn ja Colin Chapmanin vastaavan palkinnon.

 

[CCMK]

Kauden 1982 maaefektillä varustettu auto painautui rataan kiinni 2500-3000 kilon voimalla. Kauden 1983 tasapohjainen auto painautui vain korkeintaan 1500 kilon voimalla rataan kiinni. Yleensä painoarvot olivat 1200-1300 kiloa.

Kaudella 1982 auto ajoi joillakin radoilla vielä 50 metrin päästä jarrutusmerkistä 200 kilometrin nopeudella. Joskus alle 50 metrin matkaltakin vauthia riitti.:eek!: Kaudella 1983 jarrutusmatkat pitenivät.

 

[CCMK]

Kaudella 1982 oli viimeistä kertaa käytössä sadekelillä vapaaehtoinen perävalo. Kaudella 1983 perävalon käyttö sateella tuli pakolliseksi ja perävalon voimakkuus kasvoi 15 wattista 25 wattiin.

 

[CCMK]

Kausi 1982 oli viimeinen kausi f1:ssä jolloin kilpailun valvojien piti itse osoittaa autojen laittomuus. Vesitankkikohun myötä kuljettajien piti itse todistaa autojen sääntöjen mukaisuus.

 

[CCMK]

Kaudeksi 1983 Balestre ehdotti 250 litran tankkien kokoa, mutta tallit hylkäsivät ehdot. Sen sijaan välitankkauksen kieltoon tallit suostuivat. Kaudella 1983 tallit olivat sopineet polttoainekoon rajoittamisen 220 litraan kaudeksi 1984 ja kaudeksi 1985 polttoainetankin koon piti olla vain 195 litraa.

Myöhemmin jälkikäteen kaudella 1984 bensan loppumisen yleisyyden takia ja tallien kehittäessä omia tehokkaampia bensansyöttöjärjestelmiä FISA jälkikäteen myöntyi myös kaudelle 1985 polttoainemäärän säilymisestä 220 litrassa.

 

[CCMK]

Kausi 1982 oli viimeinen kausi jolloin F1-komissiossa maailmanmestarillakaan ei ollut äänioikeutta. Mestarilla oli äänioikeus vain poikkeustapauksissa. Silloin maailmanmestari sai käyttöönsä yhden äänen.

Muussa tapauksessa hän kykeni antamaan vaan neuvoja joiden mukaan komissiossa sitten toimittiin miten tahdottiin. Kaudesta 1983 eteenpäin ajajat saivat mestarin ja toisen edustajan komissioon ja kaksi ääntä käyttöönsä myös yleiskokoukseen.

 

[CCMK]

Kaudella 1978 määrättiin F1:siin polttoaineen oktaanirajaksi 102. Bensiini oli lyijyä täynnä vaikka huomattavasti myrkyllisempiä bensoja olivat aika-ajon polttoaineet. Kaudella 1983 Brabham kykeni tuottamaan lentokoneen polttoainetta vastaavia seoksia.

Tolueenia näissä seoksissa oli hirvittäviä määriä. Kaudella 1986 Brabham kykeni valmistamaan jopa 96 prosentia tolueenia sisältävän myrkyn joka tosin sitten antoi huomattavaa tehoetua.

Tätä bensaa ei kuitenkaan käytetty kuin testeissä. Suurin MTBE:n ja tolueenin seosmäärä turboajan aika-ajo bensassa oli 80 % polttoaineesta mikä sekin oli hirveä määrä.

 

[CCMK]

Kaudella 1983 ristikudosrenkaan ongelmia oli vauhdin nousussa aiheutuva raju muodonmuutos. Rengas pyöristyi ja kului niin paljon, että yleensä vain keskiosa säilyi muuttumattomana ja lopulta sekin kului pois. Erityisesti D-seoksella ajavat kuljettajat kärsivät tästä piirteestä.

Turbotallien voimat ja isot takasiivekkeet saivat yleensä hiottua vyörenkailla kulutuspintaa leveämmäksi ja siten renkaat tuottivat kumia radalle ja pito parani ja muoto säilyi yleensä hyvänä.

 

[CCMK]

Goodyearin renkailla oli myös sadepuolella ongelmia. Ristikudosrengastyypin saderengas ei kestänyt liian suuria sademääriä ja sen kuviointi tukkeutui ja pito loppui liian nopeasti liian märissä oloissa.

Lisäksi se kärsi myös sutimisesta kylminä usein starteissa. Lämpimissä oloissa Kroko-renkaan kuviointi suli nopeasti kun ei rengas sallinut lämmitystä. Ristikudosrengas eli Aquatron ristikudosmalli oli huomattavasti parempi sillä se salli jäähdytyksen ja nopeat luistot mutkiin kovissakin sateissa. Kroko-rengas oli silti säilynyt kuljettajien suosiossa kun ei parempiakaan ollut tiedossa.

Lisäksi sen kuviointi ei tukkeutunut ja lämpimissä oloissa se kykeni rajallisesti ajamaan paremman jäähdytyksen johdosta myös kovempaa. Kaudella 1983 Goodyearin rengasohjelma oli välillä varsin epäonnistunut.

 

[CCMK]

Perjantain Virallisissa harjoituksissa nopeinta vauhtia pitivät Renaultin autot ja Prost otti paalupaikan. Arnoux oli toinen. Michele Alboreto oli yllättäen kolmas Tyrrelillä. Neljänteen ruutuun ajoi Eddie Cheever Ligierillä. Riccardo Patrese oli viides ja Keke Rosberg ajoi kuudenneksi.

Virallisten Harjoitusten jälkeen Rosberg oli jännittynyt ja kilpailua edeltäneessä palaverissa uskottiin, että jos Watson olisi kilpailun loppuvaiheessa kolmantena Renaultien jälkeen niin Renaultin kuljettajat keksisivät syyn millä päästää McLarenia ajava englantilainen ja ranskalaisten rengastoimittajien valtavilla rahoilla pelaavan tallin voittajaksi.

Yleisön suosikki Andretti oli seitsemäs ja Patrick Tambay oli kahdeksas. Tambaylla oli jälleen selän, käden ja olkapään kanssa erittäin pahoja ongelmia. Ennen kilpailua Mario Andretti ilmoitti välittömästi lopettavansa uransa F1:ssä joten hän ei olisi käytettävissä kaudelle 1983.

Sen sijaan Enzolla oli kiikarissa Rene Arnoux. John Watson oli yhdeksäs ja sekin oli jälleen yksi naula arkkuun. Derek Warwick paransi reilusti torstaista ja oli kymmenes. Jacques Laffite oli 11:sta ja Nelson Piquet oli 12:sta. Brabham oli vain valmistautumassa ensi kauteen.

Niki Lauda oli 13:sta ja sekin vaikeutti John Watsonin asemaa entisestään. Apua ei ollut odotettavissa. Ei myöskään Kekelläkään. Tallikaveri Derek Daly oli 14:sta. Aika-ajon yllätyksen järjesti käytännössä varattomalla Ensign-tallin autolla ajanut Roberto Guerrero. Hän oli 15:sta. Bruno Giacomelli oli 16:sta ja Marc Surer oli 17:sta ja Andrea de Cesaris oli 18:sta.

Brian Henton oli täysin kuutamolla koko harjoitusten ajan ja Ken Tyrrell ilmoitti tiimipalaverissa, että Hentonilla ei ole sijaa tallissa ensi kaudelle. Henton oli 19:sta. Elio de Angelis oli 20:s. Nigel Mansell oli 21:llä sijalla tulosluettelossa. Siihen aikaan ei vielä tiedetty, että kisa jäisi Colin Chapmanin viimeiseksi.

Manfred Winkelhock oli 22:n. Mauro Baldi oli 23:s ja Raul Boesel löysi vauhtia Marchista ja oli 24:s. Rothmans oli vetäytymässä kilpailun jälkeen Marchin rahoittamisesta ja perumassa kolmen vuoden mittaisen sponsorisopimuksen vain yhden kauden jälkeen.

Kaksi viimeistä ruutua miehittivät Rupert Keegan sijalla 25 ja Tommy Byrne Theodorella oli viimeinen mukaan päässyt kuljettaja ruudussa 26. Viralliset harjoitukset olivat romurallia täynnä. Lisäksi hautova kuumuus toi omat haasteensa.

Raul Boesel oli romuttanut Marchinsa korjauskelvottomaan kuntoon ja Mauro Baldi törmäsi verkkoaitaan harjoitusten aikana. Jean-Pierre Jarier jonka edellisen päivän suoritus oli pantu merkille oli kuitenkin tippunut ensin kymmenenneksi ja myöhemmin harjoitusten kestäessä sijalle 20.

Hänen torstain aika olisi riittänyt 20:nteen ruutuun, mutta auto rikkoutui törmäyksessä pahoin ja kun toista kuljettajaa ei löytynyt koko loppukaudelta Osellalta Riccardo Palettin kuoltua Kanadassa niin Osellan ajot olivat ajettu. Jarier karsiutui kilpailusta. Muut karsiutujat olivat Teo Fabi yllättäen ja hävisi vain niukasti Tommy Byrnelle.

Eliseo Salazar romutti autonsa harjoituksen lopulla ja menetti paikkansa kilpailussa. Ilman romuttumista Salazar olisi saattanut olla Byrneä nopeampi. Sen sijaan Keken entinen tallikaveri ja Fittipaldin ainoa kuljettaja Chico Serra oli selvä karsiutuja. Tallin rahavarat olivat täysin lopussa ja pian se joutuisi sulkemaan ovensa.

Kaikki oli valmista H-hetkeä varten. Se olisi vain Keke tai Watson. Kummatkin tiesivät, että nyt olisi ollut se iskun paikka. Watsonille mestaruus toisi enemmän arvostusta ja varmasti suurempaa palkkaa seuraavaksi kaudeksi.

Kekellä oli myös näytönpaikka. Ja varmasti suomalaisella kiinnostuksella. Maailmanmestaruus avaisi kenties uuden urheilulajin suurelle yleisölle kun taas mestaruuden menettäminen tietäisi jälleen vain huonoja otsikoita ja kotimaan kiinnostuksen laskemista.

Seuraavana päivänä Datsunin sponsorimalla nuoraneliöistä paremmin tunnetun Caesar`s Palacen parkkipaikalla ratkaistaisiin maailmanmestaruus.

 

[CCMK]

Kilpailua ennen oli ollut ongelmia. Lauantain lämmittelyssä Roberto Guerreron autosta hajosi moottori ja Ensignilla ei ollut toista moottoria varastossa ja kun talli ei saanut keneltäkään uutta tilalle niin ajot jäivät ajamatta. Patrick Tambay jäi myös pois leikistä kun hermopinne meni erittäin pahaksi ja koko ruumis oli heikko.

Vaihteen vaihtaminen ei onnistunut ja ajot jäivät ajamatta. Enzon olisi ollut parempi ottaa toinen ajaja kehiin, mutta se oli jo liian myöhäistä siinä vaiheessa.

Kisasta karsiutuneet Salazar ja Fabi olisivat päässeet kisaan mukaan, mutta perjantaina klo 17 mennessä tallien olisi pitänyt ilmoittaa ajajansa mukaan korvaavina kuljettajina ja koska edellämainittujen ajajien tallit eivät tehneet vetäytymisiä niin he jäivät pois vaikka he olisivat vetäytymisten myötä päässeet mukaan kilpailuun.

Illalla alettiin valmistautua kilpailuun. TV1 näytti uutisia, lottoa ja jokeria ja niiden jälkeen urheiluruutua. Pian sen jälkeen YLE:n puolella vetäydyttiin MTV:n ohjelmien pariin.

Las Vegasissa ajettiin taas järkyttävän kuumissa olosuhteissa. Kilpailun lähtölipun heilahdettua alkoi kisa maailmanmestaruudesta. Radion puolella Yleisohjelmassa selostuksen aloittivat Raimo Häyrinen ja Matti Lammi. Jokinen jäi ottamaan aurinkoa.

Kilpailun aikana Watson ajoi hienosti ja Alboreto ja Eddie Cheever vieläkin paremmin kuin normaalisti. Keke Rosberg vaati ajokiltaan vain sen mitä tarvitsi eikä enempää. Ainoa todellinen vaarahetki oli Mario Andrettin keskeytys missä auto leikkasi hieman Rosbergin eteen onneksi jatkaen hiekoille.

MTV:n etsiväsarjat päättyivät Magnumiin puolilta öin. Tunnin ajon jälkeen kuvaa alkoi välittyä TV1:ltä suorana kotikatsomoihin Las Vegasista. Selostajana oli Juha Jokinen. 41 minuutin jälkeen kilpailun voitti Michele Alboreto ja toiseksi ajoi John Watson ja kolmanneksi Eddie Cheever. Neljäntenä maaliin ajoi Alain Prost.

Viidentenä tuli Keke Rosberg. Halutessaan hän olisi voinut antaa tallikaverinsa Derek Dalyn ottaa viidennen paikan sillä kuudes sija olisi riittänyt. Juha Jokisella maaliintulon selostus oli aivan eri paikasta kotoisin kuin hieman aiemmin Dijonissa missä sentään oli tullut asianmukaiset hehkutukset Keken voitettua kilpailun. Huolimatta siitä, että Keke Rosberg oli maailmanmestari.

Sen jälkeen alkoi hirveä kuhina Williamsin varikolla. Lähetys sai runsaasti lisämittaa kun mestaruus varmistui. Radiossakin lähetysaikaa tuli jonkin verran lisää. Julkisuuden hahmoilta tuli onnitteluja ja lausuntoja Keken piti antaa vähän kaikille sinä päivänä.

Suomalaisille mestaruudesta tuli äärimmäisen kaksijakoinen ja Keken omat selitykset mestaruuden jälkeen antoivat myös aihetta hämmästykseen. Painokoneet alkoivat laulaa lähes kaikissa suurissa lehdissä ja ylimääräisiä painoitteita julkaistiin pikavauhtia.

Tämä kilpailu oli myös varsin nolo ainakin Juha Jokiselle ja radion selostajille kun Keke kadotettiin ja YLE:n tiimi pystytti vielä valtavan telttapaikan joka muistutti enemmän hiihtomajaa hiihtokisoissa. Tarkoitus oli haastatella tuoretta maailmanmestaria.

Kekellä ei aikaa riittänyt haastatteluun ja kun vielä Urheiluruudusta jäi haastattelu näkemättä niin sen jälkeen aiemmin hyvänä selostajana pidetty Jokinen alkoi saada kritiikkiä niskaansa ja ei myöskään radion selostajat säästyneet kritiikiltä. Suomalaislehdissä käytiin mestaruuden jälkeisenä parina päivänä melkoista väittelyä Formula 1:n maailmasta.

 

[CCMK]

Keken mestaruutta seuraavana päivänä aamuvarhain TV1:n ensimmäinen ohjelma oli Las Vegasin kilpailu kokonaisena jälkikäteen selostajana Juha Jokinen. Siinä näytettiin kilpailun ensimmäinen tuntikin kokonaisena. Radiossa oli aamulla Rinnakkaisohjelmassa puolen tunnin mittainen kausikooste kaudesta 1982.

Kausikoosteen radioon selostivat Matti Lammi ja Raimo Höyry Häyrinen. Päivän lehdissä oli ollut myös ylimääräinen numero Keken mestaruudesta. Helsingin Sanomissa julkaistiin muun muassa Formula 1 Extra-niminen lehti jossa näytettiin Keken mestaruuden tie. Lehdissä oli vieraan miehen sisääntulosta taloon eli Keken tulosta suomalaisten TV-katsojien kotiovelle.

Suomen televisiolla ja erityisesti YLE:llä oli vaikeuksia pysyä Keken perässä. Vaikeudet eivät olleet uutta. Jo viime vuonna vaikeuksia oli ollut ja silloin kaikki oli vain kuittailtu turhana urheiluna. Nyt oli eri ääni kellossa. Kauden 1981 satunnaiset sekoilut haluttiin nyt jättää taakse.

Selostajienkin asioita kritisoitiin ja mietittiin syytä ongelmiin. Kauhean helppoa ei kauden 1982 seuraaminen Suomessa ollut. TV:ssä ei paljon kilpailuja näytetty ja radiossakin kisoja tuli varsin vähän. Jonkin verran enemmän lähetyksiä oli tullut kauden mittaan. Viime vuoden pettymysten jälkeen YLE:llä oli aiemmin kaudella mielenkiinto lopahtanut.

HTV:ltä kilpailuja tuli kuitenkin joitakin kappaleita ja f1-dokumentteja kauden mittaan oli tullut. Näiden kilpailujen joukossa oli ollut myös Las Vegasin kilpailu. Ainoa tapa nähdä koko kausi 82 siihen aikaan Suomessa oli kuitenkin vain HTV:n ulkomaankielinen jakeluverkko josta tuli BBC:n kautta kisoja.

Siellä selostivat legendaariset Murray Walker ja James Hunt. Radiosta kisojen seuraaminen oli helpointa ulkomaan radiokanavien kuten BBC:n radion kautta. Rinnakkaisella kun saattoi vaikka promenadikonsertti tai joku muu tapahtuma perua kilpailuja.

Moni asia käännettiin nyt huomion keskipisteeksi ja YLE alkoi kuumeisesti neuvotella kilpailujen näyttämisestä ensi kaudella. Varsinaisen TV1:n ohjelmapäivän alkuun pistettiin myös vielä yksi uusinta edellisen yön kilpailusta Las Vegasissa.

Kyseisen uusinnan piti olla alunperin ainut uusinta televisiossa, mutta YLE oli kuitenkin päättänyt Keken mestaruuden lähetyksen kestettyä liian kauan laittaa alkuperäiselle uusinnalle toisen ohjelmapaikan ja lähettää jo aiemmin aamulla ennalta ilmoittamatta kilpailun kokonaisena jälkikäteen.

Kolmannessa uusinnassa oli myös 20 minuuttia Keken muita haastatteluja ja muutamia muita kohtauksia jotka jäivät näkemättä muissa lähetyksissä. HTV:n puolella näytettiin myös Keken edellisen kauden kausidokumentti uusintana ja kauden 1978 dokumentti Keken ensimmäisestä kaudesta F1:ssä.

TV2:lla näytettiin myös moottoripyöräkilpailujen jälkeen illalla Matti Kyllösen Kekeä koskeva dokumentti joka oli näytetty hieman ennen Las Vegasia MTV:n omien ohjelmien seassa. Näiden jälkeen vain kohu alkoi nousta ja lehtien palstoilla alkoi kiivas väittely siitä, että onko f1 urheilua vai ei.

Ennen Keken mestaruutta kisojen tietoa löytyi shakkipalstan välistä ja Keken keskeytykset olivat IS:n hupiosastoa. Kauden 1982 aikana status oli korottunut hiihtotuloksiin ja aiempaa vakavampi ilme oli otettu. Asenne oli kuitenkin vieläkin huono.

Mestaruuden varmistuttua Kekelle oli tullut kannatusta ja formula 1 alkoi olla urheilua. Joidenkin oli kuitenkin sitä vaikeaa hyväksyä ja pian alkoivat myös nuorten osaavien toimittajien esiinmarssi suomalaisessa mediassa vanhojen naavapartojen tilalle.

 

[CCMK]

Kulttuuri f1:ssä oli kohdannut täysikäännöksen Suomessa. Keken ei tarvinnut hetkeen selittää lausuntojaan lehdille. Sillä välin Suomessa kritisoitiin selostajien ohella myös muitakin urheilutoimittajia tietämättömyydestä lajiin. Myös maailmanmestarin tavat ja yleinen kuljettajien haastattelukulttuuri oli ollut melkoista hakemista siihen saakka.

Samaan aikaan lehtien palstat alkoivat täyttyä monista eri kirjoituksista puolesta ja vastaan. Vastustajien puolella moni oli kriittinen koska useimmat eivät olleet edes nähneet yhtäkään kilpailua ja joitakin ei edes kiinnostanut koko autourheilu ollenkaan.

Oma osansa oli toki myös YLE:n omalla politiikalla ja erittäin rajoittuneella katsojakunnalla. Ei ollut helppoa seurata kilpailuja kun niitä ei juuri nähnyt poislukien pääkaupunkiseudulla ja joistakin Pasilan TV-keskuksen vastaanottimista ja muutamien isojen yritysten kuvansiirtoyksiköstä.

Puolustajien puolella kritisoitiin ammattiurheilun vähäisyyttä pienessä maassa ja sitä että perinteistä urheilua oltiin siihen asti korostettu liikaa. Vain kahtena edellisenä vuonna autourheilussa oli ollut ehdokas Vuoden Urheilijaksi joista vakavemmin Ari Vatanen.

Lehdissä sen sijaan tilanne oli vuosien saatossa parantunut. Jokaisessa kilpailussa oli usein ollut jo toimittaja paikan päällä ja muu yleisilmiöön liittyvä uutisointi oli parantunut. Urheiluruuduissakin tuli jo varsin paljon juttua Keken ajoista kun vielä muutama kausi aiemmin juttua oli tullut yleensä vain Euroopassa ajetuista kilpailuista ja sitä ennen ei usein lainkaan.

 

[CCMK]

Lehtien kohistessa yhä maailmanmestaruudesta Kekellä oli muita menoja. Ajamaan muun muassa Nyrren vanhan radan viimeistä kilpailua ja varsin pian oli luvassa myös Williamsin lisätestit. Ensi kauden kilpailuista tulisi varmasti jännittäviä sillä turbotallit oppisivat virheistään.

Vuoden urheilijoista Rosbergin haastajaksi nostettiin Matti Nykänen. Tämä asetelma oli myös ongelma sillä ennen Keken mestaruutta asetelma oli täysin selvä Nykäsen puolesta. Asia ei vielä siltikään ollut selvä.

Kekestä alettiin julkaista kirjoja nopealla tahdilla ja salaperäinen Lauri Temu ja WSOY olivat julkaisemmassa kirjaa joissa kuvattiin erittäin tarkasti Keken vaiheita radoilta.

FISA:ssa oli myös miettimistä tulevien kausien kannalta lajin pistelaskua ajatellen ja FISA:n täytyi perua myös Kyalamin kilpailu kauden alkavana kilpailuna. YLE:n ensi kauden suunnitelmiin tuli myös kilpailun siirto kauden alusta kauden loppuun siinä vaiheessa.

Rosbergin ympärillä kohu kävi ja suurin Kekeen liittyvistä oheistuotteista oli ehdottomasti maailmanmestarin työkalu FW08 joka jäi kiertämään ympäri Suomea aikoinaan.

Samalla lehdet ottivat Keken ohella muutkin mestariehdokkaat huomioon ja keskittyivät julkaisemaan laajoja artikkeleja aiemmin sivusilmälläkin katsotuista aiheista. F1-kulttuuri alkoi nousta uusille urille pitkän ja vaikean tien jälkeen.