Long Beach 27.3.1983
Long Beachin kilpailua oli tullut seuraamaan kauniissa ja aurinkoisessa säässä 85 000 hyvin maksavaa katsojaa. Näiden lisäksi myös eräs pieni brasilialainen poika seurasi kilpailua televisiosta. Kun Toyota Celican Course Car ja Medical Car ajajinaan Jacky Ickx ja Phil Hill olivat asettuneet paikoilleen alkoi Pitkän Rannan katuratakisa toden teolla. Valon vaihduttua vihreäksi Patrick Tambay sai hyvän lähdön, mutta Keke Rosberg lähti kuin tykin suusta ja oli ottaa kärkipaikan haltuunsa heti. Keken aggressiiviset liikkeet kohdistuivat Tambayn sijaan Rene Arnoux'n autoon ja osumaa tuli, mutta kummatkin pääsivät jatkamaan kisaa. Sitten Rosberg pyöräytti 360 astetta Seaside Wayn suoralla ja luopui vain hetkeksi kakkospaikastaan kun Jacques Laffite meni ohi. Toiseen kierrokseen mennessä paikka oli kuitenkin Rosbergin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen järjestys oli Tambay, Laffite, Rosberg, Arnoux, Riccardo Patrese, Danny Sullivan, Michele Alboreto, Alain Prost ja Eddie Cheever. Sittemmin järjestys oli toisella kierroksella Tambay, Rosberg, Laffite, Arnoux, Patrese, Sullivan, Alboreto, Prost ja Cheever. Kolmannella kierroksella järjestys oli Tambay, Rosberg, Laffite, Alboreto, Arnoux, Patrese, Sullivan, Prost, Cheever, Marc Surer ja Derek Warwick.
Saman kierroksen päätteeksi Manfred Winkelhock keskeytti takarivin loppupäässä ulosajoon ja Sullivan joutui antamaan periksi Prostille ja Cheeverille. Järjestys oli siis kierroksella 4 Tambay, Rosberg, Laffite, Alboreto, Arnoux, Patrese, Prost, Cheever, Sullivan, Surer ja Warwick. Tambay alkoi vetää eroa muihin kuin Rosbergiin. Keke ei antanut periksi ja yleensä eroa ei ollut sekuntia enempää. Kärkinelikko Tambay, Rosberg, Laffite ja Alboreto pysyi tiiviisti lähellä, mutta Patrese alkoi jäädä viidennellä paikalla kauemmaksi. Mitään merkittävää ei tapahtunut ennen Warwickin renkaan puhkeamisesta aiheutunutta ulosajoa kierroksella 11. Poislukien Ligierin Jean-Pierre Jarierin ajamaa kilpailun nopeinta kierrosta kierroksella 8 Enduroilla minkä jälkeen Jarierilta alkoi löytyä vauhtia uskomatonta tahtia. Warwickin keskeytyksen jälkeen Surerin taakse kerääntyi koko keskikastin kerma järjestyksessä Elio de Angelis, Alan Jones, Nigel Mansell, Mauro Baldi, Andrea de Cesaris ja Roberto Guerrero. He kaikki halusivat ohi, mutta eivät päässeet ja turhautuminen alkoi nousta kattoonsa.
Turhautuminen näkyi myös Rosbergilla. Ohi ei päässyt ja välillä Keke näytti ajavan ulos radalta kun linja oli liian pitkä ja rata vain loppui ennen kunnon ohitusta. Sitten tilanne pysyi samana kunnes kierroksella 16 Prostin koko ajan temppuillut sytytys alkoi pätkimään toden teolla ja hän joutui käymään varikolla. La Regien onnettomuudeksi Cheeveriltä loppuivat Kevyet Vyörenkaat lähes saman tien ja hänen oli tultava kierroksella 17 varikolle. Ikävä kyllä Prostin autoa huollettiin ensin ja Cheever joutui palaamaan kylmästi takaisin radalle kuluneilla renkailla. Vasta myöhemmin Cheever sai Endurot alleen ja kisa oli pilalla. Tosin Prostilla oli kaikki täysin pielessä ja kun hän pääsi jatkamaan hän oli jo kolme kierrosta jäljessä. Takarivin sankareina siinä vaiheessa olivat edelleen Jarier, Sullivan ja Surer joista viimemainittu oli edes hieman saanut vauhtia lisää alleen.
Siinä vaiheessa Arnoux'n auton ohjausvaurio alkoi vaikuttaa ja pian Jarier meni hänestä ohi ja Jarier alkoi saavuttaa Patresea ja pian myös Alboretoa. Tambayn renkaat alkoivat kulumaan hitaasti ja kierrokseen 20 mennessä Tambayn vauhti oli alkanut hidastumaan ja kärkikuusikko oli nyt muodostunut aiemman kärkinelikon sijaan. Järjestys sen osalta oli siis Tambay, Rosberg, Laffite, Alboreto, Patrese ja Jarier. Hyvin pian Jarier ohitti Patresen ja ahdisteli Alboretoa. Kierroksella 22 Alboreto ja Jarier osuivat Seaside Wayn päätteeksi toisiinsa. Sen seurauksena Alboreto meni varikolle ripustusvaurion korjaukseen ja renkaidenvaihtoon ja Jarier otti hyvin pian uudestaan Patresen kiinni. Keken pinna alkoi pikkuhiljaa olla täysi Tambayn ylileveän linjan ja estelyn seurauksena.
Lopulta kierroksilla 25-27 tapahtui lukuisia keskeytyksiä: Ensin Rosberg osui Tambayhin luultuaan 25 kierroksen jälkeen saaneen vihdoin tilaisuuden ohittaa, pyöräytti kolarin seurauksena autonsa, väistäen Laffitea ja joutuen Jarierin torppauksen kohteeksi keskeyttäen kisan ja Jarierin jatkaessa kisaa pahoin vaurioituneella autolla. Samalla kierroksella kärkimiesten keskeyttäessä keskeytti myös vaihdelaatikon pettämiseen viimeisten joukossa myös Eliseo Salazar. Sitten Jarier keskeytti ohjautuvuuden takia kisan seuraavalla kierroksella eli kierroksella 26. Samalla kierroksella keskeyttivät Mauro Baldi ja Bruno Giacomelli kaasuttimen ja sähkölaitteiden petettyä. Keskeytyslitanian huipentuman täydensi Roberto Guerreron keskeyttäminen myöskin vaihdelaatikon pettämiseen hyvän ajon jälkeen kierroksella 27. Parissa-kolmessa kierroksessa kolme kisan potentiaalista voittajaehdokasta keskeytti ja kaikki kävivät kuumina tavallaan.
Tämä jätti kilpailun johtoon Laffiten ja Patrese oli toinen ja sankariajoa ajava Sullivan oli kolmantena Surerin ollessa neljäntenä ja Johnny Cecotto oli viidentenä. Ikävä kyllä McLarenit järjestyksessä John Watson ja Niki Lauda olivat jo nousussa kohti voittoa vaikka parhainta osaa Enduroista ei ollut vielä käytetty. Alle kierrokseen McLarenit menivät Cecotton ohi ja Surerin raju estely Tambay-Rosberg-Jarierin-akselin kolaripaikalla oli aiheuttaa Surerin, Watsonin ja Laudan keskeytyksen kisasta.
Onneksi jarrutukset onnistuivat vaikkakin Niki löi jalkansa pahasti töyssyssä ja sillä olisi seurauksia kisan loppupuolella. Shoreline Drivessa Watson meni Laudan ohi ja pian Lauda ohitti uudestaan Watsonin. Kuitenkin jotain piti tehdä voiton suhteen nopeasti sillä Laffiteen eroa oli 20 sekuntia ja keskinäiseen taisteluun aikaa ei ollut. Kierroksella 29 de Angelis keskeytti ohjautuvuuden loputtua kesken kaiken. Oikeasti syy oli Pirellin umpisurkeissa kisakumeissa. Sitä eivät voineet myöntää Elio eikä Peter Warrkaan.
Sitten muutamassa kierroksessa McLarenit ohittivat myös Sullivanin, keräsivät vuorotellen kisan nopeimpia kierroksia ja lopulta kierroksella 42 tapahtuivat kilpailun ratkaisuhetket. Laffite johti edelleen, mutta Niki Lauda ajoi 2 sekuntia nopeamman kierroksen Enduroilla kuin Slicksillä Virallisissa Harjoituksissa ja Watsonkin ajoi vain puoli sekuntia Laudaa hitaammin. Laudan kierros oli kisan nopein ja sellaisena se pysyisi loppuun asti.
Sen jälkeen Watson ajoi yhtä nopeasti kuin Lauda ja noin sekunnin verran nopeammin kuin Laffite per kierros. Lopulta hieman ennen kierroksen 45 ohitusta Lauda jäi Watsonin taakse suosiolla ja Watson sai voittaa kilpailun helposti. Watson meni kierroksella 45 ohi Laffitesta ja kun Laudakin meni vielä ohi niin peli oli selvä. Kierroksella 48 de Cesarisin autosta särkyi vaihdelaatikko ja kisa jäi kesken. Laffite kärvisteli renkaiden kanssa ja Patrese alkoi saada häntä kiinni.
Samoin takarivistä oli noussut ylimääräisen varikkostopin renkaiden takia tehnyt Rene Arnoux ja Eddie Cheever joka oli Enduroilla raivannut tiensä viidenneksi. Aivan takajoukoissa uskomatonta vauhtia piti myös Raul Boesel Enduroilla ja näytti saavan viimeisestä ruudusta jopa yhden pisteen.
Kierroksella 51 keskeytti kaasutinvaurion aiheuttamaan ulosajoon kymppipaikalta Nelson Piquet. Piquet oli ajanut surkeimman kisansa sitten kauden 1982 Las Vegasin ja aivan mahdotonta ei olisi ollut herran omakaan keskeytys silkasta ärsytyksestä. Kierroksella 52 Patrese meni Laffiten ohi ja näytti saavan varman kolmospaikan. Toisaalta Patrese ei näyttänyt voivan tehdä mitään Enduroillaan koska Bernien ja Gordonin polttoaineen säästötaktiikka piti säilyttää loppuun asti.
Viidentenä oli hetken aikaa jälleen huippuvauhtia kirinyt Cecotto, mutta Arnoux ja Cheever palauttivat hänet nopeasti maan pinnalle. Sen sijaan Sullivan ja Surer olivat jo kauempana. Kierroksella 59 keskeytti kisan jo aikoja sitten lekkeripeliksi lyönyt Jones. Jones oli kuluttanut päivän keskikastissa, osunut kahdesti seinään, käynyt myös varikolla kaksi kertaa ja lopulta keskeyttänyt väsymykseen. Kunto loppui kesken ja Jackie Oliverille tilanne oli häpeällinen.
Kierroksella 67 Williamsin varikkomiehet vahingossa näyttivät varikkotauluja väärin Laffitelle ja näin Cheever ja Arnoux menivät ohi. Arnoux tosin meni Laffiten lisäksi myös Cheeverin ohi. Hetken kuluttua Cheever kuitenkin keskeytti vaihdelaatikon hajoamiseen ja Laffite pysyi viidentenä. Samalla kierroksella Lauda luovutti taistelun voitosta jalkakrampin takia ja kisan lopussa Lauda ei jaksanut melkein ollenkaan painaa kaasua kipujen takia.
Kolme kierrosta ennen maalia kierroksella 72 Patresen auton virranjakaja hajosi ja hän joutui keskeyttämään. Patresen pudottua kisasta pois Laffite sai pitää neljännen paikkansa. Lopussa kisan alussa jopa potentiaallinen voittoehdokas Sullivan alkoi tippua väistämättä Surerin tapaan ja Surer meni hänestä ohi ja samoin Cecotto. Pisteiden ulkopuolella viimeisellä kierroksella myös Boesel meni ohi hänestä. Boeselin renkaissa potkua riitti, mutta harmittavasti kierrokset loppuivat kesken ennen pistesijan ottamista pois Cecottolta.
Kilpailun voitti siis uskomattoman ajon jälkeen kaksoisvoiton saavuttanut Team McLaren ajajinaan John Watson ja Niki Lauda. Kolmanneksi ajoi Rene Arnoux ja neljänneksi ajoi Jacques Laffite ja viidenneksi ajoi lopussa hienosti ajanut Marc Surer. Theodorella hypittiin riemusta kun Johnny Cecotto ajoi auton maaliin ja toi pisteen ensimmäistä kertaa 2 vuoteen tallille. Silloin pisteen oli tuonut Patrick Tambay samalla radalla.
Seiskapaikka meni Raul Boeselille mikä harmitti häntä vaikka viimeisestä ruudusta noinkin korkealle pääseminen oli uskomattoman hieno suoritus. Danny Sullivan oli 8:s harmittavasti ja samoin Michele Alboreto oli pettynyt 9:llä sijalla. Patrese oli 10:s keskeytyksestään huolimatta ja Alain Prost oli 11:sta ja Nigel Mansell viimeinen ja 12:sta.
Ron Dennis oli haljeta ylpeydestä ja onnesta palkinoilla ja Michelinin kanssa Dennis suostui myös jatkamaan yhteistyötä vaikka riskejä tulevina vuosina olikin tiedossa ja Endurot olivat äärettömän radasta riippuvaisia renkaita.