Kiitos vain onnitteluista! Nyt on kyllä mahtava fiilis ja paikat aivan paskana.. Ennen kisaa olin pettynyt, siitä että matkaa lyhennettiin. Nyt olen hyvinkin tyytyväinen tähän ratkaisuun.
Mutta.. raporttia..
Heräsin aamulla aikaisin klo 5:00. Huolimatta aikaisesta herätyksestä, sain silti unta sopivat 8h. Mennäviikon unirytmin aikaistaminen oli siis onnistunut. Kohti Lahtea lähdimme Hyvinkäältä klo 6:15. Matkalla katselin pari kertaa sykemittaria ja autossa istuessa syke oli jo 75 ja Lahden stadionille saapuessa se oli jo 95 ihan silkasta jännityksestä. Lähtöviivalla syke oli jo 110. Lahdessa olimme jo ennen puolta kahdeksaa. Se oli kuitenkin hyvä, koska nyt pystyi hoitamaan kaikki asiat tosi rauhassa ilman mitään kiirettä. Pystyi rauhassa valmistautua. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt tehdä muuta kuin istua ja rupatella. Eli ois pitänyt lämmitellä ja verrytellä kun sitä aikaakin oli.
Odottaessa aika kului yllättävänkin nopeasti ja pian sitten kello lähestyikin yhdeksää ja lähdin kohti lähtöaluetta. Olin paikalla hyvissä ajoin ja pääsin valitsemaan hyvän lähtöpaikan viidennestä rivistä. Tai ainakin silloin ajattelin sen olleen hyvä lähtöpaikka. Count down päättyi ja pyssy pamahti. Vähän aikaa joutui venaamaan, mutta nopeasti pääsikin sitten vauhtiin ja heti ylämäkeen. Siihenhän tuli heti ryysis.. Suksille ja sauvoille vähän tallottiin, mutta ei mitään vakavaa. Nousun jälkeen tajusin lähtöpaikkani olleen liian korkealla. Hiihdin samaa tahtia muiden kanssa, mutta muut olivatkin kovempi kuntoisia kuin minä.
Varmaan 3km jälkeen vauhtini alkoi hyytyä. Tai siis se normalisoitui omaksi vauhdikseni, jota jaksoin hiihtää. Muuten ok, mutta koko ajan vaan lappasi hahmoja ohitseni.. Ja kun saavuin 10km juomapisteelle, ajattelin että kaikki 750 hahmon ryhmästäni olisi ohittanut minut, mutta ei. Järkevästi aloittaneet olivat vielä siinä vaiheessa takanani. mm. Juha Mieto saapui ko. tankkausasemalle minun viereeni. Mulla kesti kuitenkin kauemmin, joten menetin hyvän peesipaikan.. Ehkä ihan hyvä.. Tokkopa olisin mietaan vauhdissa pysynyt kovinkaan pitkään. Se oli vain tosi jännän näköistä katsoa taaempaa kun iso mies hiihti todella rauhallisen ja hitaan näköisesti samalla kadoten horisonttiin. Ensimmäisten 10km aikana kärsin myöskin samasta selkäkivusta, joka on vaivannut treeneissäkin. Parempi verryttely olisi ehkä nämä kivut estänyt.
Matka jatkui kohti seuraavaa juoma-asemaa. Etenkin alkumatkasta päämääräni oli aina seuraava juoma-asema ja toivoin sen tulevan pian. Toinen juomapiste olikin sitten ~18km kohdalla ja silloin otin banaania, suolakurkkua yms. Sen jälkeen lähtikin sitten sujumaan vähän aikaa paremmin ja sain nostettua vauhtia hivenen. Välillä tuli toki vaikeita hetkiä, mutta kokonaisuudessaan vauhtini tasaantui. Pikkuhiljaa matka eteni ja joitain aiemmin minut ohittaneita tulikin selkä edellä vastaan. Ei niitä siis montaa ollut, mutta jokunen kuitenkin. 20km - 30km pätkä oli aika tasaista puurtamista.. Muuten jees, mutta ei tasatyönnöstä tullut oikein mitään tasamaalla. Voitelukin oli ihan ok, mutta yksinkertaisesti käsivoimani ei riitä tasatyöntöön. Vuorotyönnöllä sain paremman vauhdin. Monissa ylämäissä saavutinkin aiemmin ohittaneita hiihtäjiä koska vaikka vedin ylämäet iisisti, niin pyöräilytaustan ansiosta pystyn ne silti tikkaamaan ihan kiitettävällä vauhdilla. Ohittelin siis hahmoja ylämäissä ja he sitten jättivät minut tasamaalla taakseen. Alamäissäkin luisto-laskuasento yhdistelmä tuntui toimivan ja pääsin aika lujaa. Sinänsä harmittaa ettei tullut FRWD mukaan, koska yksi mäki oli niin pitkä ja loistava, että sen menin kyllä hurjan kovaa.. Varmaan oli 45km/h lasissa.
Latuasemia tuli ja meni.. 35km kyltti ohitettiin ja siinä ei sitä pahaa hetkeä tullut. Kyllä ne pahimmat hetket oli ekan 15km aikana. Tosin noin 25km jälkeen olin jotenkin onnistunut nyrjäyttämään jalkaani päkiän kohdalta ja siihen sattui. Ei kipu ollut sietämätöntä, mutta vaikutti vuorotyöntöön jonkun verran loppumatkasta (35 eteenpäin). Hammasta purren eteenpäin ei siinä mitään. Vähän ennen 40km kohtaa yhtyi sitten 32km hiihtäjien latu samoille laduille. Sieltähän sitten tulikin eteen jos jonkinnäköistä tallaajaa hirvittävän hitaalla vauhdilla. Todellisia liikkuvia shikaaneja. Joillain oli jopa isot reput selässä ja ajattelin "missä helvetissä nuo kuvittelee olevansa, picnic retkellä?"
Viimeiset 10km meni täysin tunteella. Mielessä siinsi vain viimeinen lasku ja loppukiri, mitalin saaminen ja halaus kauniilta kisatytöltä. Ei mulla ole suuria muistikuvia matkalta ennen stadion alueelle saapumista. Viimeisellä tankkauspisteellä en enää ottanut kuin vain urheilujuomaa. Onneksi loppupätkällä kilometritauluja tuli tiheämmin ja stadionin kenttäkuulutuskin alkoi kuulua. Viimeinen lasku sujui oikein hyvin ja siinä nousi ihan tunteet pintaan. Jalat oli puuroa ja viimeisessä kaarteessa ennen loppusuoraa kompastuin suksiini ja kaaduin polvilleni. Äkkiä ylös ja loppukiriin. Pyllähdykseni ansiosta eräs aiemmin ohittamani pappa pääsi ohitseni suoran alkuun. Ja kun kyseessä oli saman lähtöryppään hahmo, niin sekös innoitti minut vielä kunnon loppukiriin. Voimaa löytyi vielä viimisellekin sataselle ja kuittasin papan!
Lopuksi sitten ajanottosirut tädille, nenäliina tytöltä, niisto ja kohti mitalityttöjä. Järki pelasi sen verran että valitsin kauneimman tytön, jonka luo menin mitalia vastaanottamaan. Valitettavasti hän ei kuitenkaan halannut mua vaan taputti olkapäälle. Syyhän selvisi sitten siinä vaiheessa kun yritin ottaa 'kommandopipoani pois päästä'. Sehän olikin niin jäässä etten saanut sitä pois! Naaman puolelta roikkui
JÄÄPUIKKOJA. Ihmekös tuo ettei tyttö halannut.. sehän ois prkele kuollut se kaunis hento tyttönen.. Ei se mitään kaunis hymy lämmitti sekin mieltä kivasti.
Lopuksi sitten sukset narikkaan, vaatteet vaatesäilytyksestä, suihkuun ja saunaan, syömään ja pois. Hieno kokemus kerta kaikkiaan. Ja tuo aikakin oli loppujen lopuksi ihan hyvä ekaksi kerraksi. Tästä on hyvä lähteä pudottamaan aikaa ensi vuonna. Tietää varmasti mitä tekee toisin tuolloin. Nytkin toki tuli erityisesti Tolerantilta hyviä vinkkejä, joista todellakin oli hyötyä, kiitos niistä vieläkin. Kokemuksen kautta kuitenkin oppii paljon ja kyllä tästäkin oppi heti mitä kaikkea kannattaa ensi vuonna tehdä toisin.