Raportti vol 2
Nyt se on sitten takana! Huikea suoritus.
Aloitanpa ihan aamusta..
Yön nukuin vähän levottomasti. Lopetin tankkauksen liian myöhään, joten heräsin kerran vessa-asioille. Lopulta heräsin sitten jo neljältä ja olin kylläkin ihan pirteä. Kamat kasaan, puuroa naamariin ja junalle..
Pasilassa jouduin sitten odottelemaan Lahden junaa ~20min. VR oli järjestenyt Finlandia hiihdon kiskobussin, joka veisi suoraan urheilukeskukseen. Se olisi lähetenyt klo6:40, ja ollut perillä 8:33, koska se kiersi Riihimäen kautta. klo6:46 lähti Z-juna Lahteen, joka oli Lahdessa jo klo 7:41. Muutama tyyppi meni siihen kiskobussiin ja totesin heille että "Mitäköhän järkeä tossa on mennä tohon, eihän tossa jaksa 2 tuntia istua". Sain osakseni murhaavia katseita, ja kaikki hahmot menivät siihen pikkupurkkiin.
Itse menin Z-junalla ja Lahdessa sain heti seurakseni virolaisen pariskunnan joka oli eksynyt (miten on mahdollista, kun hyppyrimäenhän näkee kaukaa?
). Noh siinä sitten turistiin ja perillä olin tasan kahdeksalta. Oli siis hyvin aikaa vaihtaa kamppeet ja ottaa vähän rennosti ennen urakkaa. Tapasinpa myös pari kaveriani, joiden kanssa turistiin ennen kisaa ja myöhemmin kisan jälkeen myös tietty..
Klo 9:10 menimme sitten toisen kaverini kanssa lähtöpaikalle. Olimme siis samassa lähtöryhmässä. Näin vaikka Juhis ei osallistunutkaan Finlandiaan, niin mulla oli silti mukana kaveri, jonka halusin tietenkin voittaa.
Virheistä oppii.. Tälläkin kertaa ryntäsin aikalailla kärkipäähän, jotta en joutuisi hitaampien taakse. Ohitettavana olo on kuitenkin kivempaa (ja kevyempää) kuin ohittelu. Pyssy pamahti ja lähdin menemään. Aloitin ripeästi, mutta menin silti ensimmäiset mäet tosi rauhallisesti toisin kuin viime vuonna. Rauhallinen startti oli nyt helpompaa senkin takia, että mulla oli isompi lähtönumero. Eli kovia rynnistäjiä oli vähemmän, joten en itse joutunut tulpaksi.
Alun jälkeen otin sitten tasaisen kovan rytmin. Tarkoitukseni oli ylläpitää tasaista vauhtia koko ajan. Yllättäviä asioita huomasin kropassani. Käsissä ei tuntunut missään vaiheessa kipua, mutta 5-15km kohdalla tuntui alaselässä ja reisissä kipua. Alaselkä ei sinänsä ollut yllätys.. Lähinnä muistui vain mieleen, että näitä ongelmiahan mulla olikin hiihdossa. Tänä vuonna niitä ei vaan ehtinyt tulla, koska en ollut tänä talvena hiihtänyt kertaakaan täysiä ennen tätä päivää. Reisien jumitus oli sensijaan ihmeellinen asia. Ajattelin että reidet mulla vihoviimeiseksi reistailee, koska niiden pitäisi olla hyvässä kunnossa. Reisissä tuntui kipua ja jumitusta oikeastaan koko matkan aikana. Lisäksi ladut olivat paskat ja tasapainoilu varmasti aiheuttikin sitä painetta reisiin. Vuorohiihdosta ei tullut oikein mitään, joten lykin todella paljon tasatyönnöllä.
Mikä oli sitten suurin yllätys? Noh.. Tietenkin se että Messilän juomapiste 10km kohdalla tuli eteen, ja mun oma ajanottoni näytti lukemaa ~37min... Muistelin, että edellisenä vuonna aloitin paljon hitaammin, joten alkuvauhtini oli tosi kova. Pelkäsin tietysti, että aloitinko sittenkin liian kovaa, mutta ei, suurta takapakkia ei tullut. Tietenkin lopussa vauhti vähän hiipui (se johtui kyllä myös koko ajan huonontuneista laduista). Puolimatkassa olin vielä 3h 30min vauhdissa, joten kyllä se vähän hiipui..
Vaikka lihaksissa tuntuikin todella pahalta niin maaliviivan ylitin ajassa 3h 43min 53sec. Viimeisen 1km aikana kaaduin kahdesti. Alamäessä ennen stadionille tuloa ja loppusuoralla. Taas kerran mulla oli tiukka loppusuorataistelu papparaisen kanssa. Kyllähän minä hänet voitin, mutta tiukille se veti koska pyllähdin perseelleni 1 metri ennen maalia. Onneksi vauhti oli niin kova, että pääsin sillä vauhdilla liukumaan maaliviivan yli, ja menetin siinä ehkä pari sekuntia.
Maaliin tulon jälkeen olin aivan kuitti ja aivan koomassa. Mikä maa mikä valuutta. Eka operaatio oli maaliviivan jälkeen kun joku tarkastaja otti jonkun ajanottolapun pois mun selästä. Mä tietty jähmetyin siihen ja tarkastaja joutui sanomaan "voit mennä pois siitä jo"..
Näitä tämäntyylisiä jähmettymisiä tapahtui aika paljon heti kisan jälkeen, joten voi sanoa kyllä, että kaikkeni annoin!
Tällä kertaa en edes ajatellut minkä näköisen mitallinantajatytön valitsisin. Niin koomassa olin. En edes muista oliko se kauniskin yksilö. Halausta en taaskaan saanut, mutta sillä ei ollut juurikaan väliä. Olin niin hämmentynyt ja onnellinen tuosta huippuajasta.
Parempaa aikaa en olisi osannut unelmoidakaan, joten täydellisestihän se meni. Ja täytyy sanoa, että tämänhetkinen kuntoni taitaa olla tosi hyvä. Nimittäin hiihtotekniikkani oli todella hukassa vähäisten lajitreenien takia, joten hiihtoni oli hyvin pitkälti sellaista voimalla runnomista. Ja kun niin paljon menin tasatyönnöillä, niin on pakko sanoa, että suurin kehitys on tapahtunut nimen omaan yläkropan kunnossa. Se että jaksan runnoa pääasiassa yläkropalla melkein neljä tuntia 170 keskisykkeellä, on kyllä kieltämättä mieltä ylentävä asia.
Mietin vain sitä, millainen aika olisi ollut, jos keli olisi ollut täydellinen, ladut kunnossa ja olisin saanut harjoitella hiihtoa kunnolla 2-3kk putkeen ennen kisaa. Silloin olisi varmaan saanut jaloistakin irti ylämäissä (kun ne nyt meni kävelyksi). Siinä mielessä voisi odottaa, että jos kelit paranee, niin ensi vuonna voisi aika tästäkin vielä parantua?
