Silkku
Kärryilijä
Sanopa muuta!Dominic sanoi:
Voi että...
Foorumin "sankarit" suurajoissa, eiku siis Neste Rallissa!
- Viestiketjun aloittaja jaska
- Aloituspäivämäärä
Voi että...
Jape
Well-known member
- Liittynyt
- 6.7.2001
- Viestit
- 1089
Samainen poikapolonen tuli vastaan.Jr- sanoi:
Sattuikos kukaan huomaamaan/ottamaan kuvaa eräästä mukavuuden haluisesta sällistä, joka oli kantanut mukanansa kokonaisen sohvan?
Ja joku suomalainen pisti virolaiset hiljaiseksi Jonseredilla, johon oli viritetty torvi.
Kekseliästä porukkaa! :ahem:
Ace17
Acenteella
- Liittynyt
- 7.7.1999
- Viestit
- 11664
Torstai
Laatuaan toinen ralliviikonloppuni alkoi iltapäivällä kello kuuden jälkeen, kun suljin tietokoneeni ja suuntasin matkani kohti rautatieasemaa, tarkoituksenani nousta junaan reitille Jyväskylä - Jämsä. Jo huomattavasti aiemmin päivällä reissunsa ralliteiden varsille aloittanut mahtimies RK-62 soitteli ja tiedusteli viimeiset suunnitelmien muutokset, jäädäkö junasta pois Jyväskylässä vai jatkaako kohti Jämsää. Suunnitelmat riippuivat hyvin pitkälti muiden hahmojen liikkeistä, lähinnä taisteluparista Jmt&Frank, joiden vajaan kymmenen miehen vahvuisen autokunnan liikkeitä olimme ajatelleet seurata ainakin perjantaina.Yllättäen aikaisemmat suunnitelmat pitivät edelleen paikkansa, joten nousin junaan mukaan.
Puolen tunnin junamatkan aikana autollaan etelästä suunnannut hahmo Jr- otti yhteyttä ilmoittaen olevansa hieman myöhässä aikataulusta. Hänen mukanaan oli ei-f1-forumin Antti, joten matkaa tulisimme taittamaan pääasiassa Jr-:n autolla neljän hengen voimin. Poikkeuksen teki lauantain Ouninpohjan keikka kera Sammypirun. Tällöin myös Henkka oli halukas liittymään kuudentena hahmona joukkoon iloiseen poistultaessa Ouninpohjalta, mutta autoon ei kertakaikkiaan mahtunut. Mutta eipä mennä asioiden edelle.
Jämsään saavuimme rynkyn kanssa hieman ennen kahdeksaa ja jatkoimme kävellen keskustaa kohti. Käväisimme Ärrältä hakemassa vilvoittavaa juomaa, jota päädyttiin nauttimaan Jr-:ää odotellessa Osuuspankin edessä olleelle penkille. Punainen Opel saavutti olinpaikkamme noin puoli kymmeneltä, jonka jälkeen määränpäänä oli legendaarinen Jämsän Shell, jossa vietimmekin kaikki kolme yötä telttaan majoittuneena.
Paikalle saapuessamme Jmt:n ja Frankin poppoo oli vallannut tutun paikan Shellin kulmauksesta. Ilta kului seuraavan aamun kuvioita miettiessä. Rallifiilikset nousivat koko ajan. Rallipassit puuttuivat autokuntamme nelikosta kolmelta, joten päätimme lähteä yrittämään, josko niiden osto onnistuisi Längelmäen Nesteeltä. Ei onnistunut. Pulju oli suljettu kello kymmenen ja saavuimme yli tunnin myöhässä. Sisällä ollut siivooja taisi ihmetellä, että mitähän pöhlöjä taas on liikkeellä. Tankki kuitenkin täytettiin, ettei reissu olisi aivan turha.
Päädyimme takaisin tukikohtaamme, jonne olimme aikaisemmin illalla pystyttäneet Jr-:n mukanaan tuoman teltan. Neljä hahmoa mahtui mainiosti nukkumaan, mutta uni ei oikein tahtonut tulla ainakaan itselleni. Karmea liikenteen pörinä tuntui kuuluvan koko yön ajan.
Perjantai
Puolittain hereillä kieriskely sai riittää puoli kuuden aikaan. Oli aika valmistautua lähtöön kohti rallin avaavaa Kuohun erikoiskoetta. Lähtömme venähti kuitenkin hieman suunniteltua myöhemmäksi ja kaiken lisäksi lähes perille päästyämme totesimme poliisin sulkeneen pätkän parkkipaikalle johtavan tien. Teimme nopean ratkaisun siirtyä läheiselle Parkkolan pätkälle, joka oli kisan toinen ek. Olimme kuitenkin valitettavan myöhässä ja kävelimme ties kuinka monta kilometriä, jälkeenpäin ajatellen paljon ylimääräistäkin, ja saavuimme perille juuri viimeisen nolla-auton ohittaessa paikan. Yleisöä oli paljon, joten näin ollen omat näköalamme oli aika surkeat. Lähdimmekin kohtapuolin Laukaan suuntaan. 5-10 minuuttia lähtömme jälkeen kivestä tukea ottanut ralliauto kohtasi neljä katsojaa vain metrien päässä katsomapaikastamme.
Laukaa oli mainio. Alamäen jälkeen ysikymppi vasempaan. Koin saavani tyydytystä rallinälkääni.
Rallipäivä ei suinkaan ollut kohdallamme vielä ohi katsottuamme kaikki autot läpi Laukaalla, vaan matka jatkui vielä Mökkiperän toiselle osuudelle, jossa tuli syötyä ekaa kertaa sinä päivänä. Kaksi makkaraa palautti hieman voimia.
Päivän erikoiskokeiden jälkeen matka jatkui Petäjäveden keskustaan, jossa söimme pizzat ja kävimme kaupasta hakemassa hieman täydennystä juomavarastoihin. Tukahduttavan kuuma päivä piti huolen, että nestevajaus oli edessä ilman riittävää tankkausta. Tässä vaiheessa Jmt:n ja Frankin autokunta katosi ties minne. Mutta ei hätää, heidät löytää aina jossain vaiheessa iltaa Jämsän Shelliltä.
Petäjävedeltä lähdimme ajamaan kohti etelää hieman kello kahdeksan jälkeen. Pysähdyimme uimaan matkan varrella olleen pysähdyspaikan luo. Piristi kyllä kummasti, kun sai pestyä päivän aikana kertyneen hien ja lian pois ja pukea puhtaat vaatteet päälle.
Tukikohtaan saavuttuamme paikalle oli päätynyt lisää forumilaisia: jaska, Jacques, K.Yrjola, Henkka ja Valker. Näistä kolme viimeeksi mainittua tapasin ekaa kertaa oikeassa elämässä.
Hetken ihmeteltyämme, päätimme lähteä etsimään Ouninpohjan varrelta jonkin hyvän katselu- ja nukkumapaikan. Oman autokuntamme lisäksi matkaan lähti Team Micra (jaska, Jacques ja K.Yrjola) kera Henkan. Myös Sammypirun tiedettiin tulevan paikalle, ja joku sopikin puhelimessa hänen kanssaan, että jää odottamaan pätkälle vievän tien varteen. Kenties ainut asia, joka onnistui sen illan aikana, oli Sammypirun löytäminen.
Sitten alkoi melkoinen härdelli. Ensinnäkin Ouninpohjalla oli tajuton määrä porukkaa. Toiseksi siellä oli pimeää. Alkuperäinen tarkoituksemme oli kai ajaa ensin pätkä läpi ja sen jälkeen pysähtyä miettimään, mihin kohtaa asettua yöksi. Jossain vaiheessa kartturini Jr- hyppäsi yhtäkkiä autosta ja siirtyi kai Sammypirun autoon tai niin ainakin luulen. Kukaan ei muuten tiedä täysin illan tapahtumien kulkua, joten tämä on vain oma versioni. Noin parin kilometrin kohdalla jaska ohjasi erääseen risteykseen ja itse tietenkin perässä. Järjestysmies viittoili jotain jaskalle ja luulin, että lähdemme takaisinpäin. Keskittyessäni kääntämään autoa en huomannut, että jaska jatkoikin eteenpäin alkuperäiseen menosuuntaan, joten lähdin väärään suuntaan. Sammypiru kaiketi meni samaan suuntaan kuin jaska.. ja tuota... enpä sitten tiedä enempää hahmojen liikkeistä... ja Jr- oli loulta... jossain... ja Henkka meni Sammypirun kyytiin jossain vaiheessa. Itsehän ajoin kohti reitin alkua, kunnes jonkun kännykkään (Jr-:n kännykkä oli autossamme) tuli soitto joltakulta, että nyt kääntykää takaisin. Tokihan käännyimme ja ajoimme jonkun matkaa, kunnes taas tuli soitto, että menimme ohi tai jotain. Oletin, että kaikki muut on samassa paikassa ja me porhallamme missä sattuu. Ilmeisesti itse kukin oli missä sattuu. Pysähtyessäni erääseen risteykseen takapenkin hahmojen (siis RK-62 ja Antti) pitäessä jaloittelu-, kusi- ja mietintätauon, huomasivat he puussa roikkuneen Tsekin lipun. Kuningasidea oli tietenkin ottaa lippu mukaan, mutta paikalle osui skootterilla lipun oikeat omistajat. Kielimuurista huolimatta sain käsityksen, että he eivät olleet kovinkaan ilahtuneita. Matka jatkui kohti pätkän alkua ja kun ketään tuttua ei näkynyt edelleenkään tien varressa, suunta muuttui jälleen kerran. Tässä vaiheessa teimme päätöksen ajaa koko tie läpi ja jollei kukaan ole huitomassa pysähtymään, jatkamme Jämsän Shellille nukkumaan. Onneksi huomasimme jossain vaiheessa Jr-:n valokeilassa ja myös Sammypirun auto kartturina Henkka olivat paikalla. Siitä jatkoimme suosista Jämsän Shellille. Team Micra jäi minne jäi. Teltta pystyyn ja hetken jutustelun jälkeen unta palloon. Ei tarvinnut kahta kertaa kehoittaa nukkumaan.
Laatuaan toinen ralliviikonloppuni alkoi iltapäivällä kello kuuden jälkeen, kun suljin tietokoneeni ja suuntasin matkani kohti rautatieasemaa, tarkoituksenani nousta junaan reitille Jyväskylä - Jämsä. Jo huomattavasti aiemmin päivällä reissunsa ralliteiden varsille aloittanut mahtimies RK-62 soitteli ja tiedusteli viimeiset suunnitelmien muutokset, jäädäkö junasta pois Jyväskylässä vai jatkaako kohti Jämsää. Suunnitelmat riippuivat hyvin pitkälti muiden hahmojen liikkeistä, lähinnä taisteluparista Jmt&Frank, joiden vajaan kymmenen miehen vahvuisen autokunnan liikkeitä olimme ajatelleet seurata ainakin perjantaina.Yllättäen aikaisemmat suunnitelmat pitivät edelleen paikkansa, joten nousin junaan mukaan.
Puolen tunnin junamatkan aikana autollaan etelästä suunnannut hahmo Jr- otti yhteyttä ilmoittaen olevansa hieman myöhässä aikataulusta. Hänen mukanaan oli ei-f1-forumin Antti, joten matkaa tulisimme taittamaan pääasiassa Jr-:n autolla neljän hengen voimin. Poikkeuksen teki lauantain Ouninpohjan keikka kera Sammypirun. Tällöin myös Henkka oli halukas liittymään kuudentena hahmona joukkoon iloiseen poistultaessa Ouninpohjalta, mutta autoon ei kertakaikkiaan mahtunut. Mutta eipä mennä asioiden edelle.
Jämsään saavuimme rynkyn kanssa hieman ennen kahdeksaa ja jatkoimme kävellen keskustaa kohti. Käväisimme Ärrältä hakemassa vilvoittavaa juomaa, jota päädyttiin nauttimaan Jr-:ää odotellessa Osuuspankin edessä olleelle penkille. Punainen Opel saavutti olinpaikkamme noin puoli kymmeneltä, jonka jälkeen määränpäänä oli legendaarinen Jämsän Shell, jossa vietimmekin kaikki kolme yötä telttaan majoittuneena.
Paikalle saapuessamme Jmt:n ja Frankin poppoo oli vallannut tutun paikan Shellin kulmauksesta. Ilta kului seuraavan aamun kuvioita miettiessä. Rallifiilikset nousivat koko ajan. Rallipassit puuttuivat autokuntamme nelikosta kolmelta, joten päätimme lähteä yrittämään, josko niiden osto onnistuisi Längelmäen Nesteeltä. Ei onnistunut. Pulju oli suljettu kello kymmenen ja saavuimme yli tunnin myöhässä. Sisällä ollut siivooja taisi ihmetellä, että mitähän pöhlöjä taas on liikkeellä. Tankki kuitenkin täytettiin, ettei reissu olisi aivan turha.
Päädyimme takaisin tukikohtaamme, jonne olimme aikaisemmin illalla pystyttäneet Jr-:n mukanaan tuoman teltan. Neljä hahmoa mahtui mainiosti nukkumaan, mutta uni ei oikein tahtonut tulla ainakaan itselleni. Karmea liikenteen pörinä tuntui kuuluvan koko yön ajan.
Perjantai
Puolittain hereillä kieriskely sai riittää puoli kuuden aikaan. Oli aika valmistautua lähtöön kohti rallin avaavaa Kuohun erikoiskoetta. Lähtömme venähti kuitenkin hieman suunniteltua myöhemmäksi ja kaiken lisäksi lähes perille päästyämme totesimme poliisin sulkeneen pätkän parkkipaikalle johtavan tien. Teimme nopean ratkaisun siirtyä läheiselle Parkkolan pätkälle, joka oli kisan toinen ek. Olimme kuitenkin valitettavan myöhässä ja kävelimme ties kuinka monta kilometriä, jälkeenpäin ajatellen paljon ylimääräistäkin, ja saavuimme perille juuri viimeisen nolla-auton ohittaessa paikan. Yleisöä oli paljon, joten näin ollen omat näköalamme oli aika surkeat. Lähdimmekin kohtapuolin Laukaan suuntaan. 5-10 minuuttia lähtömme jälkeen kivestä tukea ottanut ralliauto kohtasi neljä katsojaa vain metrien päässä katsomapaikastamme.
Laukaa oli mainio. Alamäen jälkeen ysikymppi vasempaan. Koin saavani tyydytystä rallinälkääni.
Rallipäivä ei suinkaan ollut kohdallamme vielä ohi katsottuamme kaikki autot läpi Laukaalla, vaan matka jatkui vielä Mökkiperän toiselle osuudelle, jossa tuli syötyä ekaa kertaa sinä päivänä. Kaksi makkaraa palautti hieman voimia.
Päivän erikoiskokeiden jälkeen matka jatkui Petäjäveden keskustaan, jossa söimme pizzat ja kävimme kaupasta hakemassa hieman täydennystä juomavarastoihin. Tukahduttavan kuuma päivä piti huolen, että nestevajaus oli edessä ilman riittävää tankkausta. Tässä vaiheessa Jmt:n ja Frankin autokunta katosi ties minne. Mutta ei hätää, heidät löytää aina jossain vaiheessa iltaa Jämsän Shelliltä.
Petäjävedeltä lähdimme ajamaan kohti etelää hieman kello kahdeksan jälkeen. Pysähdyimme uimaan matkan varrella olleen pysähdyspaikan luo. Piristi kyllä kummasti, kun sai pestyä päivän aikana kertyneen hien ja lian pois ja pukea puhtaat vaatteet päälle.
Tukikohtaan saavuttuamme paikalle oli päätynyt lisää forumilaisia: jaska, Jacques, K.Yrjola, Henkka ja Valker. Näistä kolme viimeeksi mainittua tapasin ekaa kertaa oikeassa elämässä.
Hetken ihmeteltyämme, päätimme lähteä etsimään Ouninpohjan varrelta jonkin hyvän katselu- ja nukkumapaikan. Oman autokuntamme lisäksi matkaan lähti Team Micra (jaska, Jacques ja K.Yrjola) kera Henkan. Myös Sammypirun tiedettiin tulevan paikalle, ja joku sopikin puhelimessa hänen kanssaan, että jää odottamaan pätkälle vievän tien varteen. Kenties ainut asia, joka onnistui sen illan aikana, oli Sammypirun löytäminen.
Sitten alkoi melkoinen härdelli. Ensinnäkin Ouninpohjalla oli tajuton määrä porukkaa. Toiseksi siellä oli pimeää. Alkuperäinen tarkoituksemme oli kai ajaa ensin pätkä läpi ja sen jälkeen pysähtyä miettimään, mihin kohtaa asettua yöksi. Jossain vaiheessa kartturini Jr- hyppäsi yhtäkkiä autosta ja siirtyi kai Sammypirun autoon tai niin ainakin luulen. Kukaan ei muuten tiedä täysin illan tapahtumien kulkua, joten tämä on vain oma versioni. Noin parin kilometrin kohdalla jaska ohjasi erääseen risteykseen ja itse tietenkin perässä. Järjestysmies viittoili jotain jaskalle ja luulin, että lähdemme takaisinpäin. Keskittyessäni kääntämään autoa en huomannut, että jaska jatkoikin eteenpäin alkuperäiseen menosuuntaan, joten lähdin väärään suuntaan. Sammypiru kaiketi meni samaan suuntaan kuin jaska.. ja tuota... enpä sitten tiedä enempää hahmojen liikkeistä... ja Jr- oli loulta... jossain... ja Henkka meni Sammypirun kyytiin jossain vaiheessa. Itsehän ajoin kohti reitin alkua, kunnes jonkun kännykkään (Jr-:n kännykkä oli autossamme) tuli soitto joltakulta, että nyt kääntykää takaisin. Tokihan käännyimme ja ajoimme jonkun matkaa, kunnes taas tuli soitto, että menimme ohi tai jotain. Oletin, että kaikki muut on samassa paikassa ja me porhallamme missä sattuu. Ilmeisesti itse kukin oli missä sattuu. Pysähtyessäni erääseen risteykseen takapenkin hahmojen (siis RK-62 ja Antti) pitäessä jaloittelu-, kusi- ja mietintätauon, huomasivat he puussa roikkuneen Tsekin lipun. Kuningasidea oli tietenkin ottaa lippu mukaan, mutta paikalle osui skootterilla lipun oikeat omistajat. Kielimuurista huolimatta sain käsityksen, että he eivät olleet kovinkaan ilahtuneita. Matka jatkui kohti pätkän alkua ja kun ketään tuttua ei näkynyt edelleenkään tien varressa, suunta muuttui jälleen kerran. Tässä vaiheessa teimme päätöksen ajaa koko tie läpi ja jollei kukaan ole huitomassa pysähtymään, jatkamme Jämsän Shellille nukkumaan. Onneksi huomasimme jossain vaiheessa Jr-:n valokeilassa ja myös Sammypirun auto kartturina Henkka olivat paikalla. Siitä jatkoimme suosista Jämsän Shellille. Team Micra jäi minne jäi. Teltta pystyyn ja hetken jutustelun jälkeen unta palloon. Ei tarvinnut kahta kertaa kehoittaa nukkumaan.
Ace17
Acenteella
- Liittynyt
- 7.7.1999
- Viestit
- 11664
Lauantai
Herätys tapahtui kello kuudelta ja suuntana Ouninpohjan erikoiskoe noin viitisen kilometriä lähdöstä, tarkemmin sanottuna Ounin talo. Autokuntamme oli vahvistettuna Sammypirulla. Lähtö oli hyvin ajoitettu ja katselupaikalle saavuttaessa saimme valittua mieleisemme näköalat. Aikaa kyseisellä paikalla kuluikin, sillä Ouninpohja ajettiin kahdesti. Kisaväsymys alkoi iskeä itsekuhunkin, mutta tein Antin kanssa peliliikkeen ja haimme väliajalla autolta makuualustat ja saimme näin tehtyä miellyttävän lepopaikan, jossa sai levättyä pahimmat väsymykset pois.
Jossain vaiheessa Ouninpohja sai riittää ja pohdiskelimme, kannattaisiko yrittää vielä Himokselle. Parkkipaikalla törmäsimme Henkkaan, joka oli halukas liittymään mukaan matkantekoon. Valitettavasti auto oli jo niin täynnä matkustajia ja kampetta, että sinne ei yksinkertaisesti mahtunut enempää. Päästyämme liikkeelle totesimme, että matka Himokselle ei tule kysymykseenkään. Tiet olivat täysin tukossa. Mielenkiintoiseksi matkan kuitenkin teki se, että bensamittari näytti tankin olevan jo lähes höyryillä. Eräässä vaiheessa sammutin moottorin säästääkseni bensaa. Sitten loppui akku. Radio oli jäänyt pitkäksi aikaa päälle. Eipä muuta kuin äijät pihalle työntämään ja auto käyntiin mäkistartilla. Itseasiassa bensaa kyllä riitti vielä ihan tarpeeksi. Tuskallisen taapertamisen jälkeen selviydyimme päätielle ja koukkasimme rauhallisempaa kiertotietä tukikohtaamme.
Kello oli siis jo niin paljon, että rallipäivä oli kohdaltamme ohi. Istuimme ja ihmettelimme, että uimaan tarttisi päästä. Autokuntamme kutistuttua jälleen neljään hahmoon Sammypirun lähdettyä kotimatkalle Henkan kanssa, lähdimme Jämsänkoskelle uimaan. Virkisti, muttei riittävästi. Puhti alkoi olla poissa. Mietiskelimme seuraavan päivän kuvioita ja miten kukin lähtee kotimatkalle. Hyväksi kompromissiksi päädyttiin, että lopetamme siellä, missä torstai-iltana aloitimme eli Jämsän rautatieasemalla.
Uintireissulta palattuamme nousi mietinnän alle kaksi vaihtoehtoa. Kummassa yöpyä: teltassa Jämsän Shellin nurmikolla kuten tähänkin asti vai Jyväskylässä minun kämpilläni. Itsehän aloin olla sen verran rikki, etten ollut enää kovinkaan halukas ajamaan niin pitkää reissua ja koska muutkaan eivät välttämättä olleet ajokunnossa, päätimme pysyä telttamajoituksessa. Tässä vaiheessa Shellin lihapullat ja muusi oli enemmän kuin paikallaan. Väsy oli sen verran kova, että höyhensaaret kutsuivat jo puoli kahdentoista aikaan.
Sunnuntai
Ralliviikonlopun viimeinen päivä alkoi hyvinnukutun yön jälkeen kuudelta. Purimme nopeasti viimeistä kertaa teltan ja läksimme kohti kahdesti ajettavaa Jukojärveä Keuruun lähistöllä. Jr- astui nyt rattiin ja itse siirryin kartturiksi. Matkaan meni aika lailla tarkkaan tunti ja saapumisen ajoitus vähäruuhkaista tietä pitkin nappiin. Ensimmäisen osuuden vietimme oikealle kääntyvässä ysikympissä noin vajaat viisi kilometriä lähdöstä ja toisen osuuden muutaman sata metriä kauempana. Kisaväsymys alkoi jo olla siinä pisteessä, että jokainen oli todennäköisesti ihan mielissään, kun hauskuus vihdoinkin oli ohi. Rajansa kaikella, perkele.
Viikonlopun saldoksi muodostui siis kaikkinensa seitsemän erikoiskoetta, joka oli kyllä täysin riittävä määrä. Viime vuonna kisakuntoni loppui täysin jo lauantaina, joten siinäkin mielessä varsin onnistunut viikonloppu, että tällä kertaa jaksoi loppuun asti.
Jr- lähti kaverinsa kanssa kohti etelää ja heitti minut ja RK-62:n Jämsän asemalle, jossa tovi jos toinenkin odoteltuamme suuntasimme minä kohti Jyväskylää ja RK kohti Tamperetta. Rynkyn matkan piti jatkua junanvaihdon jälkeen kohti Oulua, mutta mutkia oli matkassa, tarkemmin sanottuna rata poikki ja siitäkös riemua varmasti syntyi. Tätä kirjoittaessani lieneeköhän hahmo vieläkään perillä. Itsehän siis suuntasin suoraan kämpilleni ja matkani päättyi puoli kuuden aikaan tietokoneeni avaamiseen.
Herätys tapahtui kello kuudelta ja suuntana Ouninpohjan erikoiskoe noin viitisen kilometriä lähdöstä, tarkemmin sanottuna Ounin talo. Autokuntamme oli vahvistettuna Sammypirulla. Lähtö oli hyvin ajoitettu ja katselupaikalle saavuttaessa saimme valittua mieleisemme näköalat. Aikaa kyseisellä paikalla kuluikin, sillä Ouninpohja ajettiin kahdesti. Kisaväsymys alkoi iskeä itsekuhunkin, mutta tein Antin kanssa peliliikkeen ja haimme väliajalla autolta makuualustat ja saimme näin tehtyä miellyttävän lepopaikan, jossa sai levättyä pahimmat väsymykset pois.
Jossain vaiheessa Ouninpohja sai riittää ja pohdiskelimme, kannattaisiko yrittää vielä Himokselle. Parkkipaikalla törmäsimme Henkkaan, joka oli halukas liittymään mukaan matkantekoon. Valitettavasti auto oli jo niin täynnä matkustajia ja kampetta, että sinne ei yksinkertaisesti mahtunut enempää. Päästyämme liikkeelle totesimme, että matka Himokselle ei tule kysymykseenkään. Tiet olivat täysin tukossa. Mielenkiintoiseksi matkan kuitenkin teki se, että bensamittari näytti tankin olevan jo lähes höyryillä. Eräässä vaiheessa sammutin moottorin säästääkseni bensaa. Sitten loppui akku. Radio oli jäänyt pitkäksi aikaa päälle. Eipä muuta kuin äijät pihalle työntämään ja auto käyntiin mäkistartilla. Itseasiassa bensaa kyllä riitti vielä ihan tarpeeksi. Tuskallisen taapertamisen jälkeen selviydyimme päätielle ja koukkasimme rauhallisempaa kiertotietä tukikohtaamme.
Kello oli siis jo niin paljon, että rallipäivä oli kohdaltamme ohi. Istuimme ja ihmettelimme, että uimaan tarttisi päästä. Autokuntamme kutistuttua jälleen neljään hahmoon Sammypirun lähdettyä kotimatkalle Henkan kanssa, lähdimme Jämsänkoskelle uimaan. Virkisti, muttei riittävästi. Puhti alkoi olla poissa. Mietiskelimme seuraavan päivän kuvioita ja miten kukin lähtee kotimatkalle. Hyväksi kompromissiksi päädyttiin, että lopetamme siellä, missä torstai-iltana aloitimme eli Jämsän rautatieasemalla.
Uintireissulta palattuamme nousi mietinnän alle kaksi vaihtoehtoa. Kummassa yöpyä: teltassa Jämsän Shellin nurmikolla kuten tähänkin asti vai Jyväskylässä minun kämpilläni. Itsehän aloin olla sen verran rikki, etten ollut enää kovinkaan halukas ajamaan niin pitkää reissua ja koska muutkaan eivät välttämättä olleet ajokunnossa, päätimme pysyä telttamajoituksessa. Tässä vaiheessa Shellin lihapullat ja muusi oli enemmän kuin paikallaan. Väsy oli sen verran kova, että höyhensaaret kutsuivat jo puoli kahdentoista aikaan.
Sunnuntai
Ralliviikonlopun viimeinen päivä alkoi hyvinnukutun yön jälkeen kuudelta. Purimme nopeasti viimeistä kertaa teltan ja läksimme kohti kahdesti ajettavaa Jukojärveä Keuruun lähistöllä. Jr- astui nyt rattiin ja itse siirryin kartturiksi. Matkaan meni aika lailla tarkkaan tunti ja saapumisen ajoitus vähäruuhkaista tietä pitkin nappiin. Ensimmäisen osuuden vietimme oikealle kääntyvässä ysikympissä noin vajaat viisi kilometriä lähdöstä ja toisen osuuden muutaman sata metriä kauempana. Kisaväsymys alkoi jo olla siinä pisteessä, että jokainen oli todennäköisesti ihan mielissään, kun hauskuus vihdoinkin oli ohi. Rajansa kaikella, perkele.
Viikonlopun saldoksi muodostui siis kaikkinensa seitsemän erikoiskoetta, joka oli kyllä täysin riittävä määrä. Viime vuonna kisakuntoni loppui täysin jo lauantaina, joten siinäkin mielessä varsin onnistunut viikonloppu, että tällä kertaa jaksoi loppuun asti.
Jr- lähti kaverinsa kanssa kohti etelää ja heitti minut ja RK-62:n Jämsän asemalle, jossa tovi jos toinenkin odoteltuamme suuntasimme minä kohti Jyväskylää ja RK kohti Tamperetta. Rynkyn matkan piti jatkua junanvaihdon jälkeen kohti Oulua, mutta mutkia oli matkassa, tarkemmin sanottuna rata poikki ja siitäkös riemua varmasti syntyi. Tätä kirjoittaessani lieneeköhän hahmo vieläkään perillä. Itsehän siis suuntasin suoraan kämpilleni ja matkani päättyi puoli kuuden aikaan tietokoneeni avaamiseen.
Jooh... paluu venähti. 02:10 oli juna Oulussa, kun oikea aika olisi ollut 22:52. Semmoset reilut kolme tuntia vaan siis extraa. Toki tuo aika tuskaiselta tuntui, kun väli Tre-Seinäjoki mentiin ilman ilmastointia junassa. Tunnelma oli kuin kehnosti lämmitetyssä saunassa.
Acelta loistava rapo! Voisi jotain joskus ehkä lisäillä kunhan tässä toipuu eka rasituksista.
Acelta loistava rapo! Voisi jotain joskus ehkä lisäillä kunhan tässä toipuu eka rasituksista.
Viimeksi muokattu:
Jacques sanoi:
Inisin vastaan? Te kysyitte "Kannattaisko meidän siirtyä sinne" "Ei musta, sinne on n.4m (joka oli silloinen käsitykseni) ja tässä on auto vieressä" "OK" Ois tuossa voinut sanoa, että menään silti, jos sinne ois halunnu :jaska: :jaska:
Ett silleen!!!!!!!
No siis eihän tuossa viitsinyt alkaa sen enempää kinaamaan, koska silloinen paikka oli aivan hyvä ja huomasi ettet olisi halunnut lähteä..jaska sanoi:
Ois tuossa voinut sanoa, että menään silti, jos sinne ois halunnu :jaska: :jaska:
Ett silleen!!!!!!!
Noh.. ei tuo nyt iso juttu ollut..
Puupää
Señor Member
TAPPELU! TAPPELU! TAPPELU!
arnold
Kohtalaisen turha tyyppi
TJ-tekstistä päätellen hahmo taitaa olla viikonpäästä onnellisesti naimisissaJr- sanoi:
arnold
Kohtalaisen turha tyyppi
Jacquesin kuva:
Tietääköhän tuo "Hollannikas" nyt varmasti mihin suuntaan pitää taivaltaa
Tietääköhän tuo "Hollannikas" nyt varmasti mihin suuntaan pitää taivaltaa