Elikkä tuota, jos nyt jotain kirjottelisi, kun vielä jotain muistaa. Torstaina lähdin liikenteeseen Oulusta ja reissu kesti siis junan myöhästymisen vuoksi maanantain puolelle. Sen lisäksi, että rahaa paloi ihan kivasti, niin myös naama ja käsivarret kärähtivät tyypilliseen tapaansa. Toisin päin sanottuna kelit suosivat jälleen kerran rallikansaa. Ensimmäiset sadepisarat tuli taivaalta vasta sunnuntaina, kun odottelin junaa Jämsän asemalla.
Ace17 tuossa kertoilikin aika paljon jo meidän autokunnan tapahtumista, joten tyydyn tässä vain esittämään oman näkökantani joistakin asioista. Lisäksi täydennän, jos jotain mieleen tulee.
Sinänsähän kun sopassa mukana on monta hämmentäjää niin sekaannuksia takuulla sattuu. Niin kävi myös nytkin. Ehkä kaikkein koomisin tuo perjantain Ouninpohjan reissu. Meni ilmeisesti suunnitelmat hieman ristiin tai sitten niistä ei ollut edes mitään hajua. Mulla ei ainakaan juuri ollut. Lieneekö alkoholilla ollut osuutta asiaan... Mitä tuohon tsekkilippuun ja kielimuuriin tulee, niin kyllä ne osasi sitten englantiakin lopulta, kun ehdotin ystävällisesti vaihtamaan kieltä.
Lauantaina sitten tosiaankin ajettiin Ouninpohja ja porukka oli iloisesti levällään pitkin pätkää (hieman harmillista). Puhelimet toki soi kokoajan ja ainakin Henkka taisi lähteä etsimään meidän autokuntaa. Ei löytänyt, mutta oli päätynyt kauan pätkän varresta parkkipaikalle aivan meidän auton viereen. Olikin aika yllättävää löytää moderaattori metsästä lepäilemästä, kun itse oli tarkoitus käydä hieman tyhjentämässä rakkoa.
Lauantai oli todellakin jälleen ruuhkaisin päivä, vaikka toki jo perjantaina 1. pätkällä oli ongelmia. Parempi oli keskittyä kokonaisuudessaan Ouninpohjaan joka siis ajettiin kahdesti. Muutenkaan ei ollut oikein mitään mielenkiintoa kiirehtimiseen. Kun kisakunto alkoi hiipua, niin myös sunnuntaille sopi hyvin yksi kahteen kertaan ajettava pätkä. Onneksi ei ole yhtään pitempi tapahtuma tuo.
Paluumatka oli todellakin surkuhupaisa. Jämsästä Tampereelle pääsi vielä helposti, mutta sitten alkoi ongelmat. IC-juna Tampereelta Seinäjoelle matkasi Haapaveden ja Ähtärin kautta. Matka kesti vaivaiset neljä tuntia ja pariin kertaan pysähdyttiin toviksi. Ähtärissä junassa mukana ollut Kaktuksen hengenheimolainen tuli kertomaan Jeesuksesta. Koska takana oli jo muutaman päivän reissu ja viimeisimmät tunnit tulikuumassa junassa (ei sähköjä, ei ilmastointia ja IC-junasta ei saa ikkunoita auki), niin en ollut oikein vastaanottavainen tytön tyrkyttämälle informaatiolle. Seinäjoelta matka jatkui sitten liki normaalisti Ouluun.
Kiitokset kaikille mukana olleille ja varsinkin kuskille, joka jaksoi vääntää rattia monta päivää helteisessä säässä. Mukava reissu, vuoden päästä uudelleen ja toivottavasti hieman isommalla porukalla myös täältä pohjoisesta.
![Smile :) :)]()