Bobakki
@f1hog
Katsoin nuo kisat tässä läpi ja johan oli onnetonta menoa. Abu Dhabin radasta oli viikonloppua varten leikattu pois pätkä niin, että ainoa pitkä suora oli huomattavasti lyhyempi, ja se vei miltei kaikki mahdollisuudet ohituksiin. Viikonlopun kommentti kuultiin Valsecchilta lehdistötilaisuudessa, kun häneltä kysyttiin ohitusmahdollisuuksista radalla: "Kysykää Fernandolta." Helmattomuus ei sekään tämän viikonlopun perusteella ainakaan auttanut ohituspaikkojen luomisessa.
Kisoissa eniten viihdettä aiheutti Michael Herck, jolla on kokemukseensa nähden yllättävän rajoittunut kyky hahmottaa aikaa ja tilaa erityisesti jarrutuksissa. Ensimmäisessä lähdössä hän puski pihalle kaksi autoa ja toisessakin yhden, joka oli ikävä kyllä viikonlopun nopein mies Romain Grosjean. Tuomaristo tietenkin ummisti pölhöilyltä silmänsä, mutta sen sijaan jokseenkin viattomista ohitusyrityksistä aiheutuneista oikaisuista kyllä rangottiin rankimman mitalla. Hyvä meno.
Vaikka Grosjean selvästi nopein olikin, oli Jules Bianchi silti viikonlopun paras. Ensimmäisessä startissa hyvä lähtö kakkosruudusta riitti Grosjeanin edelle pääsyyn, ja Jules vastasi kovaankin paineeseen eleettömän rauhallisesti. Toisessa lähdössä taas hieno nousu kahdeksannesta ruudusta neljänneksi viikonlopun liki ainoiden ohitusten jälkeen. Hieno kuski. Toki niistäkin ohituksista rankaistiin melko kyseenalaisesti 20 sekunnin aikasakolla, joka pudotti hänet takaisin kahdeksanneksi.
Muita mieleen jääneitä kuskeja olivat länsinaapurin toivo Marcus Ericsson, joka oli koko ajan kärkipäässä ja taisi ohittaakin kertaalleen sekä ensimmäisissä GP2-kisoissaan eleettömästi esiintynyt Nathanael Berthon. Ehdottomat kunniamaininnat kuuluvat ensimmäisessä startissa tyhjään tilaan rynnänneelle Lius Razialle, joka löysi kolosta Dani Closin sammuneen Dallaran sekä sille mekaanikolle, joka unohti käynnistysakun Giedo van der Garden auton sivuponttooniin ja juoksi kuolemaa halveksuen noutamaan sen vain sekunteja ennen lämmittelykierrokselle lähtöä.
Kisoissa eniten viihdettä aiheutti Michael Herck, jolla on kokemukseensa nähden yllättävän rajoittunut kyky hahmottaa aikaa ja tilaa erityisesti jarrutuksissa. Ensimmäisessä lähdössä hän puski pihalle kaksi autoa ja toisessakin yhden, joka oli ikävä kyllä viikonlopun nopein mies Romain Grosjean. Tuomaristo tietenkin ummisti pölhöilyltä silmänsä, mutta sen sijaan jokseenkin viattomista ohitusyrityksistä aiheutuneista oikaisuista kyllä rangottiin rankimman mitalla. Hyvä meno.
Vaikka Grosjean selvästi nopein olikin, oli Jules Bianchi silti viikonlopun paras. Ensimmäisessä startissa hyvä lähtö kakkosruudusta riitti Grosjeanin edelle pääsyyn, ja Jules vastasi kovaankin paineeseen eleettömän rauhallisesti. Toisessa lähdössä taas hieno nousu kahdeksannesta ruudusta neljänneksi viikonlopun liki ainoiden ohitusten jälkeen. Hieno kuski. Toki niistäkin ohituksista rankaistiin melko kyseenalaisesti 20 sekunnin aikasakolla, joka pudotti hänet takaisin kahdeksanneksi.
Muita mieleen jääneitä kuskeja olivat länsinaapurin toivo Marcus Ericsson, joka oli koko ajan kärkipäässä ja taisi ohittaakin kertaalleen sekä ensimmäisissä GP2-kisoissaan eleettömästi esiintynyt Nathanael Berthon. Ehdottomat kunniamaininnat kuuluvat ensimmäisessä startissa tyhjään tilaan rynnänneelle Lius Razialle, joka löysi kolosta Dani Closin sammuneen Dallaran sekä sille mekaanikolle, joka unohti käynnistysakun Giedo van der Garden auton sivuponttooniin ja juoksi kuolemaa halveksuen noutamaan sen vain sekunteja ennen lämmittelykierrokselle lähtöä.
Viimeksi muokattu:
