Laitoinkin jo joitain mielipiteitä tästä aiheesta tuohon toiseen otsikkoon, mutta jatketaan nyt vähän näillä muilla teemoilla.
Ensinnäkin Listan kärkipäähän rankatut Nuvolari ja Rosemayer joutuivat aikanaan ajamaan melkoisen vaikeilla autoilla ja erinomaisen vaikeilla radoilla. Tuon ajan GP-autoissa oli parhaimmillaan sellaiset 500 hevosvoimaa eikä yhtään pitoa. Väitän, että äärirajoilla tuollaisen ajaminen täysillä jossain Nürburgringillä on yksi vaikeimmista tehtävistä mitä autourheilun historiassa on koskaan ollut. Ja siihen aikaan kaikki GP-radat ovat olleet vaativuudessa ja vaarallisuudessa samaa tasoa. On aivan turhaa väittää että nämä vanhan ajan starat eivät hallitsisi nykyautoja, sillä ei ole mitään merkitystä. Siihen aikaan nämä autot olivat tekniikan huippua samalla tavalla kuin nykyiset f1-autot ovat tänä päivänä.
Samalla logiikalla voitaisiin tyrmätä nyt 60-luvun suoritukset ja 30 vuoden päästä 1990-luvun suoritukset. Siksi tämä päättely ei toimi alkuunkaan. Aikansa kovimmat ovat historian kovimpia.
Itse kyllä ihmettelin joitain valintoja tuolla listalla ja erityisesti painotuksia. Listalle oli valittu vain GP ja F1 kuskeja, mikä historian valossa on täysin väärin. Esim. Pedro Rodriguez olisi ehdottomasti ansainnut paikkansa listalla, ei pelkästään f1-suorituksilla, vaan myös urheiluautojen MM-sarjan uroteoilla ja erityisesti vuoden 1970 BOAC 1000 kisan perusteella.
Listalle pääsyyn ei riittänyt yksi hyvä suoritus, vaan niitä piti olla useampia. Kuitenkin jokaiselta otettiin mukaan yksi huippuhetki. Häkkisen kohdalla mainittiin Estorilin aika-ajo 1993. Sennan lyöminen oli aikanaan kova juttu. Mielestäni kuitenkaan itse suorituksena McLarenin ajaminen kolmanteen ruutuun ei ollut niin uskomattoman kova, että se olisi "defining moment" tällaisella listalla. Kiistatta kova se oli, mutta oliko se niin valtavan kova? Sennahan lähti kahteen seuraavaan kisaan eturivistä McLarenilla, joten potentiaalia autossa oli. Tokikin on sanottava, että noissa kisoissa Senna oli parhaimmillaan ja näytti niissä nopeutensa. Ei Sennan lyöminen aika-ajoissa ollut Bergeriltäkään mikään mahdottomuus silloin tällöin. Olihan Berger lyönyt täysin motivoituneen Sennan Estorilin aika-ajoissa kaksi vuotta aikaisemmin.
Minusta kovia aika-ajosuorituksia nähdään aika-ajoin, mieleen tulee Stefano Modenan Monacon 1991 kakkosruutu, Jan Lammersin nelosruutu Long Beachissa 1980, Nigel Mansellin kakkosruutu Riossa 1988 jne. Kaikkinensa siis erittäin kovia suorituksia, mutta ei ehkä mitään sellaista, jolla tällaiselle listalle noustaisiin.
Jos oikein muistan, niin ainoa toinen "defining moment" jossa kuljettaja ei ollut kerrassaan murskannut vastapuolta, oli Carlos Reutemannin Monzan aika-ajo 1981, jolloin hän ajoi vapaastihengittävän Williamsin kakkosruutuun, vaikka radan piti suosiakin turboautoja. Olihan niissä tehoa 150 hevosvoimaa enemmän.