JT sanoi:
Toisaalta ei Mika pystynyt koskaan samalla tavalla ykköskuskin asemaa ottamaan kuin Schumi. Coulthard oli ajoittain ihan ajamalla nopeampi ja keräsi parina vuonna enemmän MM-pisteitä. Myös vuonna 2000 tilanne oli kauden puoliväliin asti hyvin tasainen. Ei Schumille voittoja tarvinnut lahjoittaa kuin vasta Itävallassa 2002.
Voi Herra Jeesus... Ei Schumi sitä ole mitenkään ottanut. Se oli
annettu hänelle tallin toimesta sopimuspaperissa, ennenkuin hän oli ajanut metriäkään Ferrarilla! Coulthard keräsi pisteitä tosiaan parina vuonna enemmän pisteitä kuin Mika, mutta vain lähinnä kaluston kestävyyden ansiosta. Schumacherilla ei ole
koskaan ollut epäluotettavampaa kalustoa kuin tallitoverillaan.
Muistan muuten vieläkin selvästi kauden 1999 avauskisan ja Eddien voiton jälkeen, kuinka Ross Brawn sanoi kova äänisesti medialle suurin piirtein seuraavaa: "Schumacher on meidän ykköskuljettajamme, eikä tämä yksi kisa muuta tilannetta mitenkään. On naivia kuvitella mitään muuta." Eli, kun Schumi oli yht'äkkiä pisteissä tallitoverin perässä, tiimin johto oli heti paijaamassa Schumia ja pönkittämässä tämän itseluottamusta.
Ferrarilla kaikki tehdän Schumin eteen ja varmistetaan 100 kertaa auto ennen kisan alkua ja tallitoveri jätetään vähemmälle huomiolla kauden alusta asti. Mika ei samanlaisesta kohtelusta päässyt koskaan nauttimaan kuin kausien 98, 99 ja 2000 päätöskisoissa. Se teki kisaamisen huomattavasti helpommaksi Schumille, kun ei tarvinnut ajatella kauden alussa, että tallitoveri pitää voittaa ensin. Schumi voi heti keskittyä vain kilpailevan tallin vastustajan lyömiseen, kun hän tietää, että talli keskityy vain ja ainoastaan häneen ja tallitoveri on kauden alusta asti vain hänen aseenkantaja. Tietysti, kun Mikalle ei tällaisia etuuksia suotu kauden alusta asti, oli samalla luottamuksen osoitus tallin johdolta. He tiesivät, ettei Mika moista itsetunnon ja egon pönkitystä tarvinnut. Uskonkin, että henkisesti Mika oli/on Schumia vahvempi kuljettaja.
Kaudella 2001 Mika oli kyllä oikeasti ajoittain hitaampi kuin David, mutta syistä, jotka mainitsin jo aikaisemmin. Monacon GP:n jälkeen Mikan ajatukset siirtyivät selvästi jo uran lopettamiseen. Siihen saakka Mikan vauhti oli ollut kohdallaan, mutta sen jälkeen suoritus taso oli kateissa monissa kisoissa. Se ei ollut mikään ihme, koska auto levisi jatkuvasti radalle hyviltä sijoilta ja kun voittoihinkin oli hyvät mahdollisuudet. Onneksi Mika piristyi loppukautta kohti ja vauhti löytyi taas, joka seurauksena tuli ne uran kaksi viimeistä ja hienoa voittoa. Oli kuitenkin selvää, että mestaruusmahdollisuuksien katoaminen savuna ilmaan jo kauden alussa nakersi pahasti Mikan ajohaluja.
