Työelämässä naisen euro on 80 senttiä. Näin on, jos naisten ja miesten palkkoja verrataan tehtävään katsomatta.
Mutta naisen euro on 96 senttiä, jos puhutaan samasta työstä, samasta koulutuksesta ja samasta kokemuksesta. Siis paperikoneenhoitajan liksa on aivan eri tasoa kuin sairaanhoitajan, mutta samaa työtä tekevän nais- ja miessairaanhoitajan palkkaero on melko pieni.
Toisin ovat asiat julkisissa tulonsiirroissa.
Otetaan vaikka työeläkkeet. Vuonna 2004 suomalaismiehet kuolivat aritmeettisen keskiarvon mukaan 70-vuotiaina ja naiset 79-vuotiaina.
Vaikka miehen kuolivat keskimäärin yhdeksän vuotta nuorempina kuin naiset, he sijoittivat vanhuus- ja perhe-eläkejärjestelmään paljon enemmän kuin naiset. Sijoittamastaan 6,8 miljardista eurosta miehet saivat eläkkeinä 84 prosenttia takaisin. Naisten palautusprosentti 5,5 miljardistaan oli 120.
Sama suhde pätee myös julkisessa sairauden-, terveyden- ja vanhushuollossa. Miehet maksavat veroja eri muodoissa paljon enemmän kuin naiset, mutta heidän hoivaamisensa vie vain 40 prosenttia näistä kuluista.
Mitä vuosi elämästä maksaa?
Jaetaan vuoden 2004 kansantulo suomalaisten elinvuosien määrällä. Elinvuoden arvoksi tulee 23 900 euroa. Jos oletetaan, että naisen ja miehen vuosi elämästä on saman arvoinen, on naisen koko elämä 215 000 euroa arvokkaampi kuin miehen yhdeksän vuotta lyhyempi elämä.
Näitä kerettiläisiä lukuja en ole vetänyt omasta hihastani. Ne ovat Stakesin erikoistutkijan Timo Karjalaisen artikkelista Halpoja ikämiehiä. Se löytyy äskettäin ilmestyneestä Mies vailla tasa-arvoa -kirjasta.