Onko kansalaisten etu valtion meneminen konkurssiin?
Kysymys kuuluu, että voisiko se olla nykyistä politiikkaa pienempi paha?
Ongelmahan on, että EU ei harjoita yhteistä politiikkaa vaan huonosti hoidettuja sisämarkkinoita. Eli hoidetaan itse synnytettyjä ongelmia, jotka ovat syntyneet heterogeenisten talousaluiden tuomisesta saman valuuttapolitiikan alle. Yhteisestä valuuttapolitiikasta huolimatta EU ei voi määrätä jäsenmaiden veroja, budjetteja tai velkaantumista ja tästä huolimatta jäsenmaat ovat sidotut yhteisen valuutan kautta toisiinsa, ja tästä syntyneen sotkun rahapolitiikkaa hoitaa EKP, jonka ei tarvitse nauttia minkään demokraattisesti valitun päätöksentekijän luottamusta.
Nyt EKP, jonka ei tarvitse siis nauttia demokraattisten voimien luottamusta, on toimillaan lupautunut pelastamaan jokaisen pientä suuremman pankin. Näin pankkien ei tarvitse muuttaa riskitoimissaan mitään vaan ne ovat kasvaneet kasvamistaan. Ja nämä rahoitusmarkkinat ovat irtaantuneet yksipuolisesti reaalitalouksista ja erityisesti julkisista talouksista, siten että ne heiluttelevat kyllä niitä mutta rahoitusmarkkinoiden heilahtelut tasataan näiden reaali- ja julkitalouksien kustannuksella. So. pankit saavat EKP:lta halpaa rahaa, jonka ne jälleenlainaavat kalliilla kriisimaille. Eli vetävät välistä ja ilman riskiä.
Kusetus tapahtuu siinä miten tämä rahoituslaitosten likviditeettikriisi on saatu oikeistopoliitikkojen avustuksella näyttämään julkistalouksien velkakriisiltä. Valtioveloista ja kestävyysvajeista toitottaessa on jäänyt huomiotta ne oikeistolaisen politiikan aikana toteutetut verotuksen ja sosiaalimaksujen alennukset ja poistot. Näissä alennukset ja poistot ovat pääsyy julkisien talouksien kestävyysvajeeseen.
Oikeisto myös unohtaa aktiivisesti ne satojen ja satojen miljardien verohelpotukset ja pankkituet, joihin on turvauduttu viime vuosina.
Julkisten talouksien leikkaamisella ei siis olekaan muuta tarkoitusta kuin se, että ne voivat jatkossakin lainata kallista rahaa yksityisiltä pankeilta, jotka saavat halpaa rahaa EKP:lta, joka saa halpaa rahaa julkisten talouksien kurjistamisesta.
Tämän seurauksena viimeisten vuosien yrityksille ja rikkaille myönnetyt veroalet eivät ole tuottaneet tasaista talouskasvua vaan pelkästään rikastuttaneet ennestään rikkaita.
Ja tämä yksityisten pankkien lainanantokierteen julkinen kustannuspakko joka kestävyysvajeen valepuvussa myydään ja jonka moni sellaisena purematta nielee, sen kun porskuttaa. Ja voi lihavammin ja lihavammin.
Kierroksen viimeisella osuudella velkamaat laitetaan IMF:n ja Maailmanpankin hevoskuurille. Ja noista kumpikaan ei ole historiansa aikana muuta tehnyt kuin ajanut suurpääomien etuja. IMF ja Maailmanpankki ovat suurpääoman etujärjestöjä. Eivät mitään kansainvälisiä ja puolueettomia toimijoita. Ja koko homma pidetään kansalaisilta pimennossa sillä, että julkisten talouksien velkakriisiä, finanssikriisiä ja näiden seurauksena syntynyttä investointikriisiä ja kulutuksen pienenemistä pidetään ikäänkuin erillisinä asioina. Onneksi tietoisuus tästä valheesta kasvaa koko ajan.
Tässä vaiheessa on siis syytä kysyä, että olisiko valtion konkurssi parempi vaihtoehto kuin jatkaa tätä kurimusta. Tämä oikeistolainen rahapolitiikka julkistalouksien alasajoineen on kaikista tuhoisin vaihtoehto. Valtion konkurssihan on toki mahdollinen yhteisen valuutan ja keskuspankin johdosta.
Ja valtiokonkurssin vaihtoehtona näen valuuttaliitosta eroamisen, devalvaation ja kriisimaan itsenäisen ja funktionaalisen rahoitukseen, jossa niukkuutta ja resursseja jaetaan niiden tarkoituksellisuuden ja inflaatiopaineiden perusteella.
Tämä siis kriisimaille- ja miksei Suomellekin. Esimerkkeinä Ruotsi, Japani ja Iso-Britannia, jotka ovat taloudellisen itsenäisyytensä säilyttäneet ja pystyvät maksamaan velkaa kotimaisen kulutuksen ja valuutan kasvun myötä.