En nyt noihin esimerkkeihin viitannut vaan yleiseen näpräykseen.
Kiitos täsmennyksestä, kommentistasi sai täysin toisenlaisen kuvan.
Itsellänikin on tupakkalakiin ristiriitainen kanta, jossa puntaroin yksilön vapauksien ja vastuun vs. tupakan kiistämättömän vaarallisuuden painoarvoja.
Asiaan liittyvät kansanterveys ja yksilönvapaus-vastuu ovat tietenkin suuria linjoja, isoja asioita.
Se missä määrin lakeja on soveliasta käyttää kansalaisten tietoisuuden nostamiseen on mielenkiintoinen teema. Otan pari esimerkkiä Norjasta jotka mielestäni havainnollistavat erinomaisesti kuinka hyvin asiassa voidaan onnistua:
-Suurkäräjien määräämä laki joka poisti vuonna 1972 vanhempien oikeuden lastensa ruumiilliseen kuritukseen johti siihen että kansalaismielipide lasten fyysisestä kurituksesta muuttui.
Tämä on mielestäni myös esimerkki siitä että toisinaan on paikallaan säätää lakeja joiden valvominen on käytännössä hyvin vaikeaa.
-Tupakkalain voimaanastuminen viisi vuotta sitten on luultavasti yksi eniten vastustusta herättäneistä laeista Norjassa – nykyään lain suosio on yhtään liioittelematta valtaisa. Selitys asialle on yksinkertainen: hyvin monien ihmisten elämänlaatu on merkittävästi parantunut.
Lain kannatus sen voimaanastuessa oli 31%, nykyään kannatus on liki 90%. Vain muutamia lukuja mainitakseni on esimerkiksi teini-ikäisten tupakoiminen vähentynyt puoleen verrattuna viiden vuoden takaiseen tilanteeseen, samalla päivittäin tupakoivien määrä on vähentynyt 32 prosentista 21 prosenttiin.
Jos yllä kuvailemani lait ovat esimerkkejä kansalaisten hyysäyksestä niin olen hyysäyksen varaukseton kannattaja.
Hyvää tarkoittavat hölmöt ovat taas vauhdissa..
Aika monta synttäriä isossa päiväkodissa ja ryhmässä kyllä vuodessa on, että oikeaan suuntaan tuo mun mielestä on.
Hyvis-hanke itsessään on täyttä asiaa. Alla tavoitteet.
Tässä asiassa olen vahvasti Knoukkarin linjoilla. Itselläni on kokemusta noin kahdeksan vuoden ajalta omien lasteni päiväkotitaipaleilta. Vähänkään isommassa päiväkodissa kotoa mukana tuotu ylimääräinen makean tarjoilu muodostuu helposti ongelmaksi, ja olikin sitä – kunnes asia ratkaistiin vanhempien yhteisellä päätöksellä siten että syntymäpäiville ei vanhempien toimesta tuoda kakkua, karkkien tuomista en muista kovin montaa kertaa edes yritetyn. Kyseeseen tulivat esimerkiksi hedelmälautaset ymv. Erikoista asiassa oli se että suurin jarru ”makearajoitteisen” syntymäpäivän viettämiselle lastentarhassa oli jossain vaiheessa henkilökunnan oma makeanhimo, ei lasten vaatimukset asian tiimoilta. Kaiken kaikkiaan erikoinen ajatus mielestäni se että karkit olisivat niin keskeinen osa syntymäpäivien juhlintaa että rajoitusten harjoittamista päiväkodeissa pitäisi päivitellä. Mukavasti on jälkikasvulla näyttänyt olevan mieleenpainuvaa ohjelmaa lastentarhalla järjestettyjen syntymäpäivien yhteydessä muutenkin.
Hieman asiaan liittyen - muutettuani Norjaan olen pannut merkille suomalaisten markettien lähes käsittämättömän ”ylivertaiset”, seinäkaupalla jatkuvat karkkihyllyt kassojen läheisyydessä. Kysyntää tuotteille näyttää riittävän mukavasti niille uhratun hyllymetrimäärän perusteella.