https://yle.fi/urheilu/3-11076258
Latvalalta on odotettu, ja Latvala on odottanut, että juuri hän olisi voittanut edes yhden Loebin yhdeksästä tai Ogierin kuudesta MM-tittelistä. Maailmanmestaruuden sijaan Latvalan kohdalla puheet kääntyvät helposti lähinnä ulosajoihin, tuohon mystisesti murentuneeseen pääkoppaan, joka olisi vienyt häneltä mestaruuden tai useamman.
Arviot ovat kohtuuttomia. Latvala on sijoittunut kolmesti MM-sarjassa toiseksi, mutta piste-erolla mitattuna suomalainen ei ole kertaakaan ollut edes lähellä mestaruutta. Hän ei vain päässyt yksinkertaisesti riittävän lähelle ylivertaisella tasolla suorittaneita Loebia ja Ogieria.
Heti kärkeen disclaimer: kirjoitan tätä miedosti väsyneenä puolalaisessa hotellihuoneessa, joka nyt ei lähtökohtaisesti ole maailman paras paikka rallianalyysien tekemiseen, mutta yhtä kaikki... Micke Suopuro on naulannut tänä vuonna aivan loistavia rallijuttuja, mutta nyt menee mielestäni metsään. Arviot, johon tekstissä viitataan, eivät suinkaan ole kohtuuttomia, ottaen huomioon Latvalan luontaisen lahjakkuuden yhdistettynä annettuun suoritusympäristöön. Kaukana siitä, sanoisin. Mielestäni - siis brutaalin rehellisesti urheilullisin aspektein arvioituna - asiaa tulee ensisijaisesti lähestyä täysin toisesta kulmasta; ei siitä, miten hienon uran Jari-Matti onnistui Loebistä ja Ogierista huolimatta tekemään, vaan ennemminkin (ja viittaan tässä em. kohtiin lahjakkuudesta ja ympäristöstä) siitä, miten hän ei koskaan onnistunut realisoimaan maksimaalista potentiaaliaan ja kukistamaan näitä kahta herraa. Yleisesti hyväksytty totuus rallissa, etenkin sen moderneimmassa versiossa, on, että nopein kuljettaja on lopulta myös se paras. Ja raa'alla nopeudella mitattuna prime Latvala ei häviä kenellekään tällä vuosituhannella. Isoin ja tärkein kysymys onkin, miten ja miksi tuota kiistatonta ominaisuutta ei saatu kaikkien näiden vuosien aikana jalostettua systemaattiseksi suorittamiseksi maailman huipputasolla? Se, ja vain se, on se elementti, josta maailmanmestaruusprosessi jäi kiikastamaan. Loeb ja Ogier ovat lopulta ainoastaan selityksiä joiden taakse on helppo mennä, eivät syitä.
Ristiriitaiset fiilikset on itselläkin tästä tilanteesta. Osittain siksi, että on kenties hieman hankalaa nähdä oman ikäluokkansa "eläköityvän", mutta myös siksi, että nyt käsillä on selvästi erään aikakauden loppu. Latvalaa tulee ikävä, sitä on turha kiistää. Niin paljon MM-sarjan tapahtumia on kuitenkin tullut elettyä hänen tekemisten kautta, että kyllä se vähän kylmältä tuntuu, ettei Montessa tuloslistoille piirretä ensimmäistäkään aikaa parin Latvala-Anttila toimesta. Mutta niinhän se on, että asioiden arvon ymmärtää yleensä vasta sitten, kun niitä ei ole. Having said that, YLEn
toisen uutisen luettunani mieleen väistämättä piirtyi fantasiamainen ajatus kaudesta 2021.
