Vakio
Well-known member
Johon Saksikäsi: Uimarakko minulle!
Jatkokertomus (eepos f1forum)
- Viestiketjun aloittaja Eliel
- Aloituspäivämäärä
Örfil
Guest
...pongahti esiin baaritiskille ja alkoi laulamaan "Oleeeeeen kaaaunis, oleeeeen rooohkea, olen vapaaaa-aaa, syntynyt kulkemaan ja bai tö vei olen Jari Sillanpään näköinen".
Useat läsnäolevat naiset alkoivat Tarzanin nilkan himokkaan purennan sankarimme jatkaessa karaåke esitystään tyynen viileällä, lähes akateemisella tyylillään.
Tuosta olisi Georg Dolivokin ollut kateellinen.
Useat läsnäolevat naiset alkoivat Tarzanin nilkan himokkaan purennan sankarimme jatkaessa karaåke esitystään tyynen viileällä, lähes akateemisella tyylillään.
Tuosta olisi Georg Dolivokin ollut kateellinen.
Albert Oil
Hippi ja juntti
...vio briatore, joka sattumalta heräsikin juuri kuolleista Mäntän kirkkomaalta ja ryhtyi juttelemaan...
AJ
Well-known member
...mukavia. Hän tarinoi mm. seuraavaa: "OLI vuosi 1156. Kylmä tammikuun päivä koetteli suurtalonpoika Lallin paljaita poskipäitä, kun hän oli hakemassa vettä Köyliön järven rannasta. Hän löi kirveellä jäähän pienen reiän, josta hän juuri ja juuri mahtui täyttämään hänen puisen sankonsa.
Oli käynyt niin, että hänen vaimonsa oli halunnut peseytyä, ja niin oli Lalli-parka joutunut lähtemään talvipakkaseen vedenhakuun. Ensin hän oli valittanut asiasta, mutta lopulta antanut periksi ja ottanut sangon oven vierestä.
Lalli riisui kintaansa järven jäälle ja laski sangon avantoon. Sanko täyttyi jääkylmästä vedestä ja Lalli nosti sen jäälle. Sitten hän nosti kintaansa jäältä ja alkoi pukea niitä päällensä, kun hän huomasi yhtäkkiä koirareen kauempana. Hän säpsähti, sillä hän ei ollut nähnyt tai kuullut reen tuloa aikasemmin, ja samalla häneltä putosi toinen kinnas avantoon.
-No johan on perkele! Lalli kirosi ja mulkaisi rekeen päin. -Kirottu olkoon tuon reen kuljettaja ikuisesti!
Sitten hän jatkoi matkaa takaisin talolleen.
Matkaa talolle oli siinä viitisen kilometriä rannasta, joten pakkanen puri hänen toisen käden sormiaan, ja vähän väliä hän joutui pysähtymään lämmitelläkseen sormiaan.
-Taitaa akka jo hermostua kotopuolessa, hän mutisi itsekin hermostuneena puoliääneen, ja jatkoi taas matkaa pysähdyttyään taas vaihteeksi hieromaan sormiaan yhteen.
Hänen päästessään takaisin talollensa, huomasi hän pihassaan seisovan koirareen. Koirat oli köytetty puuhun ja niiden eteen oli heitetty lihanpalasia. Samassa Lallin vaimo syöksyi ovesta ulos.
-Tule nyt jo Lalli ajamaan nuo kirotut koirinensa kaikkineen pois! Lallin vaimo huusi.
-Mitä kirottua täällä tapahtuu? Lalli huudahti.
-Piispa Henrik tuli miehiensä kanssa, ja tuolla ne pannahiset istuvat vieläkin meidän leipinemme, lihoinemme. Ja sinun maltaatkin ne kirotut menivät juomaan, Lallin vaimo selitti kyyneleet silmissänsä.
Lalli ei hyväksynyt piispan tekoa, ja käveli suoraan ovesta sisään. Ja aivan kuten hänen vaimonsa oli selittänyt: piispa Henrik kahden muun miehen kanssa istuskeli pöydän ääressä mässäten ja ryypäten Lallin ruokia ja juomia.
-Nyt häivytte niin perkeleen nopeaan täältä talosta tai minä suutun! Lalli jyrähti piispalle. Piispa hätkähti ja oli tukehtua ruokaansa. Hän yskäisi palan takaisin pöydälle ja sanoi: -Minä maksan sinulle tästä kaikesta, ole huoleti, Lalli-hyvä.
Lalli mulkaisi piispaa ja pysyi lujana: -Ettekö kuulleet, en halua teitä kotiini syömään ruokiani. Häipykää vielä kun olette hengissä.
Piispa rehahti vain nauramaan Lallin uhkauksista, mutta nousi silti pöydästä.
-Enpä taida sinulle maksaakaan vierainvaraisuudestasi. Olen piispa Henrik, ja sinä olet vain kurja talonpoika jonka tulee kunnioittaa minua, piispa sanoi ankaraan äänensävyyn, mutta se ei Lallia hätkäyttänyt. Hänen ei tarvinnut kuin kohottaa kätensä kirveelle, joka roikkui hänen vyöllään, ja piispa jo oli ulkona. Hän jäi suuttuneena puremaan hammasta sisälle taloon, kun piispa teki lähtöään.
Yhtäkkiä Lalli kuuli hänen vaimonsa huutavan tuskasta, ja hän ryntäsi ulos katsomaan mitä oli tapahtunut. Hänen vaimonsa makasi hangessa itkien, ja kun Lalli pääsi hänen luokseen, näki hän että hänen huulensa vuotivat verta.
-Se perkele löi minuaÉ Lallin vaimo sai nyyhkittyä. Tämä oli viimeinen pisara Lallille, joka otti hevosensa ja lähti piispan takaa-ajoon. Piispa oli varmaan arvannut tämän ja pitänyt kovaa vauhtia itsekin yllä, sillä Lalli sai hänet kiinni vasta Köyliön jäällä. Hän ratsasti koirareen eteen, ja pysäytti reen. Piispa oli aivan kalmankalpea nähdessään Lallin vihaa syöksevät silmät.
-Sinä tulet kuin mikäkin rotta ja varastat ruokani ja juomani. Sitten jätät korvaamatta sen kaiken ja vielä kaiken lisäksi lyöt vaimoani! Lalli raivosi. -Sinä et ansaitse elää, sillä sinun saastainen elämäsi ei ole edes puupennin arvoinen!
Piispa oli aivan hiljaa, mutta ryhdistäytyi sitten solvauksista ja nousi reen viereen seisomaan.
-Sinä saastainen talonpoika, mikä sinä olet sanomaan tällaisia syytöksiä piispa Henrikille? piispa puhutteli Lallia ankaraan äänensävyyn.
Vaan ei Lalli jaksanut tämän puheita kuunnella sen enempi, joten hän nosti kirveensä vyöltään ja kohotti sen ilmaan.
-Tässä sinulle Jumalan siunausta! hän huusi, ja kahdeskymmenes päivä tammikuuta 1156 sai piispa Henrik surmansa Köyliön järven jäälle.
Arvoitukseksi jäi se, että mitä tapahtui Lallille oikeasti tämän jälkeen. Tämän kertoman mukaan hän ei vain enää koskaan ilmaantunut kotiinsa."
Oli käynyt niin, että hänen vaimonsa oli halunnut peseytyä, ja niin oli Lalli-parka joutunut lähtemään talvipakkaseen vedenhakuun. Ensin hän oli valittanut asiasta, mutta lopulta antanut periksi ja ottanut sangon oven vierestä.
Lalli riisui kintaansa järven jäälle ja laski sangon avantoon. Sanko täyttyi jääkylmästä vedestä ja Lalli nosti sen jäälle. Sitten hän nosti kintaansa jäältä ja alkoi pukea niitä päällensä, kun hän huomasi yhtäkkiä koirareen kauempana. Hän säpsähti, sillä hän ei ollut nähnyt tai kuullut reen tuloa aikasemmin, ja samalla häneltä putosi toinen kinnas avantoon.
-No johan on perkele! Lalli kirosi ja mulkaisi rekeen päin. -Kirottu olkoon tuon reen kuljettaja ikuisesti!
Sitten hän jatkoi matkaa takaisin talolleen.
Matkaa talolle oli siinä viitisen kilometriä rannasta, joten pakkanen puri hänen toisen käden sormiaan, ja vähän väliä hän joutui pysähtymään lämmitelläkseen sormiaan.
-Taitaa akka jo hermostua kotopuolessa, hän mutisi itsekin hermostuneena puoliääneen, ja jatkoi taas matkaa pysähdyttyään taas vaihteeksi hieromaan sormiaan yhteen.
Hänen päästessään takaisin talollensa, huomasi hän pihassaan seisovan koirareen. Koirat oli köytetty puuhun ja niiden eteen oli heitetty lihanpalasia. Samassa Lallin vaimo syöksyi ovesta ulos.
-Tule nyt jo Lalli ajamaan nuo kirotut koirinensa kaikkineen pois! Lallin vaimo huusi.
-Mitä kirottua täällä tapahtuu? Lalli huudahti.
-Piispa Henrik tuli miehiensä kanssa, ja tuolla ne pannahiset istuvat vieläkin meidän leipinemme, lihoinemme. Ja sinun maltaatkin ne kirotut menivät juomaan, Lallin vaimo selitti kyyneleet silmissänsä.
Lalli ei hyväksynyt piispan tekoa, ja käveli suoraan ovesta sisään. Ja aivan kuten hänen vaimonsa oli selittänyt: piispa Henrik kahden muun miehen kanssa istuskeli pöydän ääressä mässäten ja ryypäten Lallin ruokia ja juomia.
-Nyt häivytte niin perkeleen nopeaan täältä talosta tai minä suutun! Lalli jyrähti piispalle. Piispa hätkähti ja oli tukehtua ruokaansa. Hän yskäisi palan takaisin pöydälle ja sanoi: -Minä maksan sinulle tästä kaikesta, ole huoleti, Lalli-hyvä.
Lalli mulkaisi piispaa ja pysyi lujana: -Ettekö kuulleet, en halua teitä kotiini syömään ruokiani. Häipykää vielä kun olette hengissä.
Piispa rehahti vain nauramaan Lallin uhkauksista, mutta nousi silti pöydästä.
-Enpä taida sinulle maksaakaan vierainvaraisuudestasi. Olen piispa Henrik, ja sinä olet vain kurja talonpoika jonka tulee kunnioittaa minua, piispa sanoi ankaraan äänensävyyn, mutta se ei Lallia hätkäyttänyt. Hänen ei tarvinnut kuin kohottaa kätensä kirveelle, joka roikkui hänen vyöllään, ja piispa jo oli ulkona. Hän jäi suuttuneena puremaan hammasta sisälle taloon, kun piispa teki lähtöään.
Yhtäkkiä Lalli kuuli hänen vaimonsa huutavan tuskasta, ja hän ryntäsi ulos katsomaan mitä oli tapahtunut. Hänen vaimonsa makasi hangessa itkien, ja kun Lalli pääsi hänen luokseen, näki hän että hänen huulensa vuotivat verta.
-Se perkele löi minuaÉ Lallin vaimo sai nyyhkittyä. Tämä oli viimeinen pisara Lallille, joka otti hevosensa ja lähti piispan takaa-ajoon. Piispa oli varmaan arvannut tämän ja pitänyt kovaa vauhtia itsekin yllä, sillä Lalli sai hänet kiinni vasta Köyliön jäällä. Hän ratsasti koirareen eteen, ja pysäytti reen. Piispa oli aivan kalmankalpea nähdessään Lallin vihaa syöksevät silmät.
-Sinä tulet kuin mikäkin rotta ja varastat ruokani ja juomani. Sitten jätät korvaamatta sen kaiken ja vielä kaiken lisäksi lyöt vaimoani! Lalli raivosi. -Sinä et ansaitse elää, sillä sinun saastainen elämäsi ei ole edes puupennin arvoinen!
Piispa oli aivan hiljaa, mutta ryhdistäytyi sitten solvauksista ja nousi reen viereen seisomaan.
-Sinä saastainen talonpoika, mikä sinä olet sanomaan tällaisia syytöksiä piispa Henrikille? piispa puhutteli Lallia ankaraan äänensävyyn.
Vaan ei Lalli jaksanut tämän puheita kuunnella sen enempi, joten hän nosti kirveensä vyöltään ja kohotti sen ilmaan.
-Tässä sinulle Jumalan siunausta! hän huusi, ja kahdeskymmenes päivä tammikuuta 1156 sai piispa Henrik surmansa Köyliön järven jäälle.
Arvoitukseksi jäi se, että mitä tapahtui Lallille oikeasti tämän jälkeen. Tämän kertoman mukaan hän ei vain enää koskaan ilmaantunut kotiinsa."
Örfil
Guest
ainakaan ennen kello 14.00
Albert Oil
Hippi ja juntti
Mutta annapa olla, kun kello löi tuon odotetun ajankohdan merkiksi 14 kertaa! Silloin sai Flaviokin tarinoineen ihan uutta mietittävää!
AJ
Well-known member
Mutta mitä, sitä hän ei kertonut heti, ainakaan kokonaisuudessaan, pitääkseen meidät jännityksessä.
Kortteen Topi
Well-known member
Välihuomautus:
Mielestäni Albert Oilin tarinan kerronta on sujuvaa ja ytimekästä. Huumori on hersyvää ja tekstiin helppoa ja mielyttävää uppoutua vaikkapa kuuman kaakaomukin kera.
AJ
Well-known member
Ei ainakaan mustanpörssin kaupasta. Sen sijaan ostetaan tuliaisviinat jo satamassa ja juodaan niitä virolaisten ihmetykseksi huikka/pullo ja heitetään pullo huikan jälkeen paskaksi maahan, ettei köyhät pääse osille. Sitten palataan koto-Suomeen ja haetaan sossusta rahaa ja ostetaan kaupasta hiivaa ja sokeria ja iso käymisastia.
Örfil
Guest
välihuomautus 2: ...mikä entisestään herättää epäilyjä eräiden kirjoittajien persoonallisuudesta ja niiden määristä 
Vakio
Well-known member
Mutta samassa havahduin, tunsin kuinka mahorkan vahva ja muutenkin vastenmielinen tuoksu täytti sieraimeni. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missää mutta huoneessani olevaan tuhkakuppiin oli ilmestynyt tuhkaa, vaikka itse en polta. Tunsin kuinka pulssini kiihtyi ja jokainen esine huoneessa näytti tuijottavan minua. Kierähdin sängyltä lattialle ja suoraan sänkyni alle. Päätin tarkkailla tilannetta siltä käsin kotvan. En kuitenkaan havainnut ketää ja lähdin ryömimään huoneen poikki kohti käytävää. Pääsin ovella ja huojentuneena avasin sen. Ovi ei kuitenkaan avautunut kuin 10 senttiä, ihmettelin ja huomasin että ovessa käytävän puolelle joku oli asentanut sellaisen turvalukon joka toimii ketjulla. Meinasin seota mutta aloin kuitenkin nauraa. Laitoin valot eteiseen ja nappasin puolikkaan kosanderi pullon pöydältä ja kiepautin päätäni ja ajattelin että tämän jämän vedän kierteellä, tunsin huumaavaa poltetta kurkussani. Hain kaljan kaapista ja ihmettelin vieläkin sitä mahorkan tuoksua ja tuhkaa tuhkiksessa. Eihän siinä ollut mitään järkeä. Samassa katsahdin pöydälle ja lasinalusessa luki "älä pyörittele pulloa, juo se." Hymähdin ja laitoin televisiota hiljemmalle. Naapuri huoneesta alkoi kuulua..
AJ
Well-known member
...sängynjousien natinaa ja kohta sen samaisen sängyn pääty alkoi hakata seinään. Painoin lasin seinää vasten ja kuuntelin sen avulla. Paukkeen ja natinan seasta erotin huohottavia ääniä ja kiljahduksia ja sitten kuului jo suoraa huutoa:"Perhanan kakarat! Pois sieltä sängyn päältä pomppimasta! Rikkihän se tuolla menolla menee!"
Palkopoika
Juntti-Urpo & kateellinen
Rupesin funtsimaan; Mitä teen neljän seinän sisällä tähän aikaan? Päätin tyhjentää kossun jämät ja niin teinkin. Menin kadulle ja huomasin että Saabinraato oli oveni ulkopuolella ja kone käynnissä. Tästä kyseisestä myllystä olin todella ylpeä, olinhan käynnyt sen sveduista hakemassa, Sollentunan romikselta, tämän voimakkaan ems:in myllyn. Hyppäsin sisään, laitoin draivin silmään ja annoin hanaa rankasti. Ekoissa liikennevaloissa huomasin että...
AJ
Well-known member
...konepellin alta tulee savua. Koska kaikki merkkivalot ja mittarit olivat autosta rikki, en ollut tajunnut, että motti kävi kuumana ja kun pysäytin auton ja nostin konepellin, totesin kannentiivisteiden olevan entiset. Hylkäsin auton ja lähdin talsimaan eteenpäin. Kuinka ollakaan, kun satuin olemaan erään suuren hotellin edessä, sen eteen kaarsi uudenkarhea SAAB 9-5. Kuski nousi renttevästi autosta, heitti avaimet minulle ja sanoi:"Paas pikkolo ajaen meikäläisen hoppa parkkihalliin" ja marssi samentien hotelliin. En ehtinyt väittää vastaan, joten kiersin auton ympäri ja istahdin kuskinpukille. Käynnistin moottorin ja se kehräsi kuin kissanpentu. Tankki oli sopivasti täynnä, joten sain tuuman ja lähdin sitä välittömästi toteuttamaan. Kahdessa tunnissa sain porukan kasaan ja sitten lähdimme ajamaan pohjoiseen. Ensimmäisen pakollisen kusitauon pidimme Hyvinkään kohdalla. Joku alkoi valitella kohmeloa, joten sanoi, että käydään paikallisessa Alkossa ostamassa loiventavaa. Joku epäili, että mahtaako tommosessa tuppukylässä Alkoa ollakaan. Ei kysyvä lupaa kaipaa, vastasin ja noustuamme autoon suuntasin sen nokan kohti keskustaa. Poimimme kyytiin erään avuliaan laitapuolenkulkijan, joka selvästikin tiesi, missä Alko on, mutta ei osannut antaa ajo-ohjeita. Kyydissä hän sentään osasi sönkätä "tuonnpäi", joten muutaman harhaanajon jälkeen osuimme Alkon lähitienoille. Lähetimme pari selvintä hakemaan hurmejuomaa ja jäimme odottelemaan. Hetken päästä jätkät tulivat takaisin ja heillä oli mukana 52 pulloa kossua ja kaksi pakettia näkkileipää. Joku lohkaisi takapenkiltä, että minkä tuhannen pirskatin takia tuota näkkileipää piti noin paljon ostaa.
Suuntasimme ulos kaupungista. Jossain Hämeenlinnan kohdalla tajusimme, että olimme unohtaneet sen hyvinkääläisen tenuremmiläisen kyytiin. No kun kellään ei tuntunut olevan mitään häntä vastaan, eikä hänkään olisi vielä halunnut erosta uusista ystävistään, joita oli kerrassaan 52 kappaletta, päätimme jatkaa yhteistä retkeämme...
Suuntasimme ulos kaupungista. Jossain Hämeenlinnan kohdalla tajusimme, että olimme unohtaneet sen hyvinkääläisen tenuremmiläisen kyytiin. No kun kellään ei tuntunut olevan mitään häntä vastaan, eikä hänkään olisi vielä halunnut erosta uusista ystävistään, joita oli kerrassaan 52 kappaletta, päätimme jatkaa yhteistä retkeämme...
Vakio
Well-known member
Olin jo päättänyt että lähden hakemaan vastauksia jostain kauempaa ja kun olin lukenut eräästä kalaopaasta oli siinä ollut juttu jostain "karhunkierroksesta". Heti oli tullut sellainen olo että se ei ollut minulle pelkästään karhunkierros vaan vastauksia antava ja muutenkin mielenkiintoinen retki, olihan siitä jo melkein 15 vuotta kun olin päässyt poikain kanssa eräkämpille ryyppäämään.
Pysäytin Saabin tiepäähän ja koko remmi sukelsi ulos autosta ja lähitienoon täytti kuvottava virtsan tuoksu kun kaikki kusta lorottelivat mihin sattuu. Itse olin kuitenkin vielä selvinpäin, olinhan ajanut tänne. Tempasin ensimmäisestä käteen sattuneesta pullosta huikan. Tunsin kuinka kaipuu hävisi vartalostani ja tilalle tuli valtava hyväolon tunne. Oli kuin kaksi vanhaa kaveria olisi tavanneet pitkästä aikaa. Katsahdin sivulle..ketään ei näkynyt missään. Ei ole totta ajattelin. Samassa jostain lähi puun takaa kuului "et varmaan laskenu kahteenkymmeneen." Nauroin...
Pysäytin Saabin tiepäähän ja koko remmi sukelsi ulos autosta ja lähitienoon täytti kuvottava virtsan tuoksu kun kaikki kusta lorottelivat mihin sattuu. Itse olin kuitenkin vielä selvinpäin, olinhan ajanut tänne. Tempasin ensimmäisestä käteen sattuneesta pullosta huikan. Tunsin kuinka kaipuu hävisi vartalostani ja tilalle tuli valtava hyväolon tunne. Oli kuin kaksi vanhaa kaveria olisi tavanneet pitkästä aikaa. Katsahdin sivulle..ketään ei näkynyt missään. Ei ole totta ajattelin. Samassa jostain lähi puun takaa kuului "et varmaan laskenu kahteenkymmeneen." Nauroin...
AJ
Well-known member
Etsimme metsikön suojasta rauhallisen ja mukavan aukion, jolle kasasimme äkkiä kivistä nuotioringin. Keräilimme nuotiopuut läjään ja minä sytyttelin sen. Puut olivat hieman märkiä ja savuttivat, mutta syttyivät, kun Joku heitti päälle vähän pirtua taskumatistaan. Pian tuli rätisi jo mukavasti ja Joku sanoi, että nyt tarttis saada makkaraa. Kellään ei sitä kuitenkaan ollut, joten vedimme pitkää tikkua, kuka joutuisi lähtemään makkaranhakumatkalle. Hävisin tietysti. Otin puoliksi juodun kossun matkaevääksi. Lähdin ajelemaan. Puolen tunnin päästä tulin takaisin isommalle tielle ja totesin, että lähin kaupunki olisi Jyväskylä. Käännyin sinnepäin ja ajelin jonkunmatkaa, kun näin tienposkessa liftarin. Pysäytin ja kysyin, mihin muija oli menossa. Ouluun kuului olevan menossa, joten sanoin, että hyppää kyytiin. Meinasin lähteä liikkeelle, mutta sitten pysäytin auton uudestaan. "Oletko koskaan ajanut SAABilla?", kysyin muijalta. Ei se ollut, mutta kortti sillä oli, joten komensin sen rattiin ja itse menin pelkääjän paikalle ja aloin juoda kossua. Jossain vaiheessa iski väsy päälle ja torkahdin hetken. Heräsin siihen, kun muija töni minua. "Nyt oltais Oulussa", se sanoi. Minä nousin autosta ja kiitin kyydistä ja muija ajoi pois. Nyt oltais sitten Oulussa, ajattelin. Mitä helvettiä minä tänne oikein ollenkaan tulin? Sitten tajusin, että muija oli varastanut multa auton! Jo on rikollista porukkaa! No paskat yhdestä autosta, ajattelin ja kävelin lähimpään kauppaan, josta ostin parikymmentä pakettia grillimakkaraa ja korin olutta. Käskin myyjää soittamaan taksin ja kun se tuli sanoin kuskille, että aja nyt ensin Jyväskylään, niin minä neuvon siitä sitten eteenpäin. Itse menin takapenkille juomaan olutta ja syömään makkaraa. Olut tosin oli lämmintä, mutta makkarat kylmiä, joten keskimäärin eväät olivat oikean lämpöisiä. Kymmenen kaljan jälkeen otin taas pienet unet. Heräsin jossain Jyväskylän jälkeen ankaraan kusihätään. Sanoin kuskille, että pysäytäs jossain, niin käyn kusella. Kuski teki työtä käskettyä ja minä pääsin keventämään lastiani. Siinä lorotellessa minulle tuli vahva déja-vu-tunne. Katsoin ympärilleni ja tajusin jätkien makaavan sammuneena vähän matkan päässä nuotion ääressä. Maksoin kuskille ja raahasin ostokseni leiriin. Otin lähimmän kossupullon kouraani ja join sen tyhjäksi. Sammuin.
Seuraavaksi heräsin siihen, kun Joku töni minua ja sanoi, että nyt mennään. Yritin herättyäni väittää vastaan, että milläs sitä mennään, kun yksi muija varasti meidän auton. Joku kuitenkin meni menojaan ja huusi mulle, että ala tulla jo. Menin perässä ja ihmeekseni kööri oli lastautunut siihen samaan SAABiin, jolla olimme tulleet Helsingistä. En yrittänytkään ymmärtää, vaan menin takapenkille ja korkkasin uuden pullon. Joku meni rattiin ja lähdettiin ajamaan Haaparantaan. Aurinko paistoi.
Seuraavaksi heräsin siihen, kun Joku töni minua ja sanoi, että nyt mennään. Yritin herättyäni väittää vastaan, että milläs sitä mennään, kun yksi muija varasti meidän auton. Joku kuitenkin meni menojaan ja huusi mulle, että ala tulla jo. Menin perässä ja ihmeekseni kööri oli lastautunut siihen samaan SAABiin, jolla olimme tulleet Helsingistä. En yrittänytkään ymmärtää, vaan menin takapenkille ja korkkasin uuden pullon. Joku meni rattiin ja lähdettiin ajamaan Haaparantaan. Aurinko paistoi.
Vakio
Well-known member
Juotiin siinä takapenkillä sitten olutta ja juteltiin mukavia, kunnes yks pelkääjän paikalta yks hemmo heitti tunnelman keventäjän ja ajeltiin puol tuntia läpiveto päällä. Siinä sitten yhdessä tuumin vittuiltiin "paskansitko housuun"," haluutko käydä pyyhkimässä" juttuja tuntui riittävän loputtomiin ja kaljaa kului. Joku jopa kekseliäästi nimitti kaverin leijaa "salaiseksi agentiksi" oli kuulemma äänetön ja leijui salakavalasti penkin alta suoraan takapenkille. Jumalauta oli hauskaa. Kuski alkoi ilmeisesti kyllästymään meihin..olihan hemmo ollut jo pari tuntia selvinpäin. Nopeimmat olivat jo kitanneet huomattavan määrän ja siinä vieressäni istuvalla kaverilla oli silmä terät kuin nuppineulan päät ja hengitys tuoksui Anikselle. Aloin voida pahoin. Luojan kiitos näin tienviitan Haaparanta 2 km...
AJ
Well-known member
Kävimme kuitenkin ensin Tornion puolella viinkaupassa. Ruottalaisten systembolagetiin ei ollut luottaminen, vaan ostettiin reilua kotimaista viinaa eli kaksi koria eurokossua. Kaljakin alkoi olla lopussa, joten kävimme ostamassa sitäkin paikallisesta ruokakaupasta kahdeksan koppaa. Vasta ulkona totesimme auton suuresta koostaan huolimatta liian pieneksi kaikille ostoksillemme. Tarvitsimme joko isomman auton tai jonkun täytyisi jäädä pois kyydistä. Äskeinen leijanlennättä, se hyvinkääläinen kadunmies tunsi äkkiä olevansa liikaa ja sanoi suostuvansa poisjääntiin, jos saa matkaevästä. Työnsimme äijän kumpaankin kouraan eurokossun ja tungimme parit makkarapaketit povariin ja sanoimme hyvästi.
Tilaa oli silti liian vähän. Jouduimme tyhjentämään korit ja latomaan pullot peräkonttiin ja takapenkille. Silti yli jäi puoli koppaa olutta, mikä ei mahtunut minnekään. No päätimme juoda ne siltä seisomalta ja vartin päästä olimme valmiit jatkamaan matkaa. Oli minun ajovuoroni. Sillalla tulin ajatelleeksi, ettei ruotsalainen tullimies välttämättä katso hyvällä kännistä kööriä, jonka kuski lemahtaa oluelle ja auto on täynnä kalja- ja viinapulloja. Mietin kuumeisesti ratkaisua ja ajoin ajatuksissani vihreää linjaa läpi, eikä meitä edes pysäytetty. Mihis ajetaan kysyin, kun olimme ajaneet Ruotsissa noin vartin verran. Joku laukaisi takapenkiltä, että mennään Juutinraumaan ja ajetaan sitä pitkää siltaa pitkin Tanskaa ja kustaan matkalla Itä-Mereen. Idea oli aivan älytön, joten se päätettiin toteuttaa heti yksissä tuumin. Ajoin neljä tuntia etelään päin ja sitten alkoi väsyttää niin, että käännyin jonkun leirintäalueen portista ja löin auton parkkiin koivun alle. Otin pitkät huikat kossusta ja nukahtin. Heräsimme muutaman tunnin päästä perkeleelliseen pulinaan. Lauma ruotsalaisia oli kerääntynyt ympärillemme ja fanittelivat hirveästi. Mistä oli kyse?
Tilaa oli silti liian vähän. Jouduimme tyhjentämään korit ja latomaan pullot peräkonttiin ja takapenkille. Silti yli jäi puoli koppaa olutta, mikä ei mahtunut minnekään. No päätimme juoda ne siltä seisomalta ja vartin päästä olimme valmiit jatkamaan matkaa. Oli minun ajovuoroni. Sillalla tulin ajatelleeksi, ettei ruotsalainen tullimies välttämättä katso hyvällä kännistä kööriä, jonka kuski lemahtaa oluelle ja auto on täynnä kalja- ja viinapulloja. Mietin kuumeisesti ratkaisua ja ajoin ajatuksissani vihreää linjaa läpi, eikä meitä edes pysäytetty. Mihis ajetaan kysyin, kun olimme ajaneet Ruotsissa noin vartin verran. Joku laukaisi takapenkiltä, että mennään Juutinraumaan ja ajetaan sitä pitkää siltaa pitkin Tanskaa ja kustaan matkalla Itä-Mereen. Idea oli aivan älytön, joten se päätettiin toteuttaa heti yksissä tuumin. Ajoin neljä tuntia etelään päin ja sitten alkoi väsyttää niin, että käännyin jonkun leirintäalueen portista ja löin auton parkkiin koivun alle. Otin pitkät huikat kossusta ja nukahtin. Heräsimme muutaman tunnin päästä perkeleelliseen pulinaan. Lauma ruotsalaisia oli kerääntynyt ympärillemme ja fanittelivat hirveästi. Mistä oli kyse?