Mutta totta se oli. Jätin pojat Skotlanninkierrokselle ja lensin yksityiskoneelle Suomeen noutamaan kadonnutta korttiani, jonka myös sain. Paluumatkalla tajusin, ettei minulla ikinä edes ollut ollut tuollaista korttia. Kääntelin ja katselin sitä ihmeissäni. Sen oikeassa alanurkassa oli pieni kohouma. Painoin sitä ja kortti alkoi säkenöidä sinisiä valoviiruja aivan kuin perinteisissä sci-fi-leffoissa. Samassa tajusin ympäristössäni jotain omituista. Aika oli pysähtynyt. Luulin ensin, että se oli vain minun kelloni, mutta lentokoneen käytävän toisella puolella lentoemäntä oli jähmettynyt kaatamaan kahvia matkustajan kuppiin. Kahvikin oli pysähtynyt puoliväliin matkaansa! Nousin ylös ja katselin ympärilleni. Kaikki olivat pysähtyneitä. Edes kone ei liikkunut mihinkään.
Lähdin tutkimaan paikkoja. Kävin ohjaamossa, mutta lentäjät istuivat liikkumatta lasittunein katsein. Edes vanha eli konsti viiden sentin päässä naaman edessä liikutettu avonainen käsi ei toiminut. Aika oli todellakin pysähtynyt muiden kannalta, mutta itseni kohdalla ei. Samassa tunsin luonnon kutsuvan. Hankkiuduin vessan ovelle, mutta se oli lukossa. Kävin kopeloimassa lentoemännän taskusta avaimen, jolla pääsin vessaan. Siellä kuitenkin oli jo joku nainen, joka oli jähmettynyt meikkaamaan peilin eteen. Nostin hänet käytävän puolelle ja helpotin oloni. Kun yritin huuhdella vessan, se ei toiminut. Samoin käsien pesu epäonnistui, koska hanoista ei tullut vettä. Nostin meikkaajan takaisin vessaan ja lukitsin oven. Avaimen laitoin takaisin lentoemännän taskuun. Taskussa tunsin olevan jonkun paperin, jonka vedin esiin. Totesin sen olevan joku kirje. Uteliaana luin kirjeen. Se kuului näin:
"Erja,
Jätän sinut. Olen löytänyt toisen. Tiina on elämäni nainen ja haluan jakaa hänen kanssaan sen, minkä joskus kuvittelin voivani jakaa sinun kanssasi. Ymmärräthän. Ihminen voi joskus tuntea olevansa rakastunut, mutta silti kokevansa, että jotain puuttuu. Tiinan kanssa ei tuota puuttumisen tunnetta ole. Ei muistella pahalla.
Rakkain terveisin, Sinikka
P.S. WC-paperi on lopussa."
Taitoin paperin ja laitoin sen lentoemännän taskuun. Sitten menin tarjoiluvaunun ääreen ja kaivoin esiin kaikki alkoholipitoiset juomat. Sain saaliiksi kuusitoista tölkkiä olutta ja seitsemän snapsipulloa. Menin paikalleni istumaan ja aloin ryypätä. Se ei kuitenkaan tuntunut mukavalta, varsinkin, kun ympärillä oli niin aavemaista. Siksi nousinkin ja etsiydyin istumaan erään hurmaavan kaunottaren viereen. Juttelin hänelle ja vedin viinaa. Kertoilin kaikenlaista itsestäni ja kehuin naisen ulkonäköä ja sitä, että tämä oli tavallisiin naisiin verrattuna jotain todella erityistä, hän nimittäin jaksoi kuunnella joutavia jorinoitani. Tosin tässä koneessa näitä kuuntelualttiita oli vähän liiankin kanssa. Join viinaa ja jossain vaiheessa sammuin. Kun heräsin, tajusin, että pääni lepäsi tuon kaunottaren rinnoilla. Katsoin ylöspäin hänen kasvoihinsa ja nähdessäni hänen hunajaiset huulensa, en voinut vastustaa kiusausta, vaan suutelin niitä. Samassa kaikki oli taas ennallaan ja ihmiset liikkuivat ja kone myös. Aika oli jälleen alkanut kulkea. Kaunotar katsoi minua ihmeissään, mutta ei sanonut sanaakaan. Sen sijaan hän nousi ylös, otti minua kädestä ja talutti minut WC:n luokse. Sanoin hänelle, että "Odota, se on lukossa." Käännyin lentoemon puoleen ja sanoin. Hei Erja, lainaas vähän avainta ja otin hänen taskustaan avaimen, jolla aukaisin WC:n oven. Meikkaaja tuohtui, mutta nykäisin hänet ystävällisesti, mutta tiukasti ulos. Tämän jälkeen minä ja kaunotar lukittauduimme vessaan. Pelasimme räsypokkaa. Hän huijasi ja minulta oli pian vaatteet pois. Äkkiä hän nappasi vaatteeni ja poistui vessasta. En voinut seurata, koska olin alasti...
