...mitä uutisissa yleensäkin on. Huonoja uutisia. Mutta yksi hyvä uutinen kuitenkin oli. Koska kööri liikkui SAAB ysitonnisella, eikä ysisatasella, oli koko hänen nivusseudulle tapahtun atakki köörin naisjäsenen unta. Tosin tämä teki myös somerolaisesta olemattoman unimaailman hahmon, jota ei todellisuudessa olemassa. Toisaalta ei tuota retkuettakaan oikeasti ole olemassa, joten onko mielikuvitushahmon unessa näkemä hahmo sen olemattomampi kuin mielikuvitushahmo, joka hänestä muka unta näkee?
Samassa heräsin pää Päivin sylissä. Katsoin ylöspäin ja jostain syystä aloin ajatella, että kyllä luomu on aina parempi kuin teeskennelty ja epäaito!
Missä ollaan? Kysymykseeni ei tullut vastausta ja silloin tajusin, että olin vain ajatellut sen, enkä suinkaan esittänyt sitä ääneen. Nousin pystyyn ja tajusin, että olimme Helsingissä. Missä ihmeen välissä olimme palanneet takaisin Suomeen? Nousin ylös kuselle ja samassa tajusin, että emme me missään Helsingissä olleet. Seinällä oli vain valtava juliste Helsingistä. Joku vanha Euroopan kulttuuripääkaupunkijuttu, joka oli jäänyt korjaamatta pois. Muut nukkuivat vielä, joten tein viinainventaarion. Löysin yhteensä kuusi pulloa vodkaa, joista kaksi oli korkkaamattomia ja loput enemmän tai vähemmän vajaita. Vähän niin kuin meidän porukkammekin! Paitsi, että meitä on viisi, eikä ilmeisesti kukaan pelaa ihan täydellä pakalla...