mutta loppujen lopuksi siitä mitä kävi, ei voi sanoa kävikö hyvin vai huonosti. Nukuin tuskin lainkaan. Ajattelin, että kannattaisiko miettiä enää lainkaan Lenitan tämänhetkistä tilaa vai pyyhkiä se mielestään.
Kerroin kaupan kassaneidille viime päivinä minulle sattuneita asioita, mutta en maininnut tiettyjä yksityiskohtia.
Sen jälkeen löysin tuolin, jonka päälle istahdin, mutta en viihtynyt istuma-asennossa pitkään. Katsoin peiliin, josta näin itseni. Ei! Se en ollutkaan peili vaan OVI, eikä sieltä katsonut kuvajaiseni, vaan kauan kadoksissa ollut identtinen kaksoisveljeni Jacques, joka oli tulossa vierailulle. Tästä päättelin, että minun täytyi olla JASKA, mikään muu vaihtoehto ei tuntunut mahdolliselta.