Nopeahuoli
Pomo Hetteri
1981
Keken osin toiveitakin nostattanut kausi 1980 Fittibaldilla sai huonoimman mahdollisen jatkon vuonna 1981. Vuoden 1980 kakkonen Nélson Piquet otti nyt, 15 osakilpailussa, kolme voittoa (samaan pystyi muuan Alain Prost) ja lisukkeeksi 4 palkintopallisijoitusta ja sillä hän vei mestaruuden. Huikeasti kauden ajanut Carlos Reutemann ajoi kahdessa viimeisessä kisassa vaatimattomasti: Montrealissa kymmenenneksi ja kauden päättäneessä Las Vegasin karkelossa paalulta vaivoin kahdeksanneksi. Ei tosin ilman draamaa. Radoilta vetäytyvä tallikaveri Alan Jones oli päättänyt, että kaikki tai ei mitään ja että häntä ei juurikaan hetkauta tuleeko Reutemann ei mestaruuspyttyä näkemään vai ei. Jones ajoikin jäähyväisvoittoon, kun Reutemann tunaroi itsensä ulos pisteiltä, samalla kun Piquet ajoi varmistellen kaksi pistettä ja voitti näin Carloksen yhdellä vaivaisella pisteellä.
Keken kausi oli synkkä. Long Beachiltä alkanut taival päättyi pisteittä ja oli täynnä keskeytyksiä. Fittibaldi ei kulkenut, eikä toiminut. Fittibaldin surkeasta kaudesta antaakin hyvän kuvan tallin kakkoskuskin valinta: Chico Serra, jota ei voine edes Alex Yoongiin verrata.
1982
Mutta mitäpä näistä. Alain Jonesin vetäydyttyä radoilta Frank Williams antoi Kekelle hieman yllättäenkin mahdollisuuden ajaa voittajatallin autoa. Keke kiitti ja ajoi Etelä-Afrikassa heti pisteille. Alain Prostin lyödessä alkukaudelle tahdit, Keke taisteli vuoroin maaliin, vuoroin oli syynä keskeytys. Ei kuitenkaan juurikaan omasta syystään.
Kausi oli suomalaisille toki huikea, mutta muualla se muistetaan eittämättä aivan muista syistä. Imolassa "alkanut" tora kahden Ferrari-kuskin välillä oli saada hetken kuluttua heikoimman mahdollisen lopun. Imolassa tallin sisällä oli sovittu, että säästetään bensaa ja ajetaan kaksoisjohdossa maaliin (miten tää kuulostaa niin tutulta
), mutta Pironi oli eri mieltä ja tuikkasi Villeneuven ohi täysin varottamatta ja vastoin ohjeita. Gilles suuttui tilanteesta, raivosi tapahtunutta ja vannoi ettei koskaan enää puhuisi Didierille... Ja oli oikeassa. Kahta viikkoa myöhemmin Gilles Villeneuven kausi ja elämä päättyi Belgian Zolderin turva-aitaan. Suru oli suuri ja suurinta surua kolleegoiden joukossa sai kantaa varmasti Pironi itse. Näin ei olisi pitänyt käydä.
Mutta kausi jatkui. Patrick Tambay astui muutaman kilpailun jälkeen Villeneuven paikalle. Keke jatkoi uskomatonta 1x2 kauttaan ajamalla vuoroin pisteille, vuoroin keskeyttäen. Kunnes pamahti! Hockenheimissa ensin Pironi ajaa ulos, katkaisee jalkansa ja menettää otteensa jo varmalta näyttäneeseen mestaruuteen. Hetkeä myöhemmin Piquet ja Elisio Salazar kolaroivat ja käyvät näyttävän nokkapokan katsojien silmien alla. Tasapeli. Kaikesta tästä huolimatta Tambay ajaa Ferrarille voiton ja Keke nousee jälleen pallille, kolmanneksi. Enteilevästi? Ehkä, sillä seuraavassa Itävallan osakilpailussa hän nousee askelta korkeammalle, toiseksi ja lopulta "Sveitsin Dijonissa" aivan sinne korkeimmalle pallille asti. Keke on voittanut ensimmäisen F1-osakilpailunsa ja osin tietämättään avannut huikean kiinnostuksen Suomessa, Martinlaaksossakin.
Tässä vaiheessa Kekellä on 42 pistettä ja kaksi osakilpailua oli vielä ajamatta. Alain Prost oli 11 pisteen päässä, John Watsonkin 12 pisteen päässä ja jo pelistä pois ollut kovan onnen seppä Pironi oli jäänyt taakse 39 pisteellään. Monzassa Keke ajaa harmittavasti seitsemänneksi, mutta kun Prost keskeyttää bensaongelmiin ja Watsonkin ajaa "vain" neljänneksi, tippuu Prost pois taistosta ja Watsonillekin jää enää vain pieni oljenkorsi mestaruuteen.
Watsonin pitää voittaa Vegasissa. Toisaalta Keken pitää ajaa vain pisteille... Watson häviää kuitenkin Alboretolle vajaalla puolella kierroksella ja Kekekin taktikoi itsensä viidenneksi, joten uskomaton ja osin tuntematonkin maailmanmestaruus tulee Suomeen. Mitä tämä tarkoittaa?? Mikäs mies tämä tällainen Ruotsissa syntynyt viiksiniekka oikein on?? Kukaan ei osaa arvata mitä tämä mestaruus tuo tullessaan. Ei kukaan. Iloa ja jännitystä yli kahdeksi vuosikymmeneksi. Jopa erään keskustelupalstan...
MUTTA! Kyseessä on polli ja pollin kysymys kuuluukin, voittiko oikea mies vuoden 1982 maailmanmestaruuden? Jos ei, niin kenelle se olisi kuulunut? Tuskin Watsonille, mutta ehkä sittenkin Pironille?
Herättääkö kausi sinussa muistoja? Luuletko, että kausi muistetaan maailmalla vain Ferrari-miesten hurjasta epäonnesta?? Onko Keke maailmalla "just a lucky champion"??
Äänestä ja kommentoi.
Keken osin toiveitakin nostattanut kausi 1980 Fittibaldilla sai huonoimman mahdollisen jatkon vuonna 1981. Vuoden 1980 kakkonen Nélson Piquet otti nyt, 15 osakilpailussa, kolme voittoa (samaan pystyi muuan Alain Prost) ja lisukkeeksi 4 palkintopallisijoitusta ja sillä hän vei mestaruuden. Huikeasti kauden ajanut Carlos Reutemann ajoi kahdessa viimeisessä kisassa vaatimattomasti: Montrealissa kymmenenneksi ja kauden päättäneessä Las Vegasin karkelossa paalulta vaivoin kahdeksanneksi. Ei tosin ilman draamaa. Radoilta vetäytyvä tallikaveri Alan Jones oli päättänyt, että kaikki tai ei mitään ja että häntä ei juurikaan hetkauta tuleeko Reutemann ei mestaruuspyttyä näkemään vai ei. Jones ajoikin jäähyväisvoittoon, kun Reutemann tunaroi itsensä ulos pisteiltä, samalla kun Piquet ajoi varmistellen kaksi pistettä ja voitti näin Carloksen yhdellä vaivaisella pisteellä.
Keken kausi oli synkkä. Long Beachiltä alkanut taival päättyi pisteittä ja oli täynnä keskeytyksiä. Fittibaldi ei kulkenut, eikä toiminut. Fittibaldin surkeasta kaudesta antaakin hyvän kuvan tallin kakkoskuskin valinta: Chico Serra, jota ei voine edes Alex Yoongiin verrata.
1982
Mutta mitäpä näistä. Alain Jonesin vetäydyttyä radoilta Frank Williams antoi Kekelle hieman yllättäenkin mahdollisuuden ajaa voittajatallin autoa. Keke kiitti ja ajoi Etelä-Afrikassa heti pisteille. Alain Prostin lyödessä alkukaudelle tahdit, Keke taisteli vuoroin maaliin, vuoroin oli syynä keskeytys. Ei kuitenkaan juurikaan omasta syystään.
Kausi oli suomalaisille toki huikea, mutta muualla se muistetaan eittämättä aivan muista syistä. Imolassa "alkanut" tora kahden Ferrari-kuskin välillä oli saada hetken kuluttua heikoimman mahdollisen lopun. Imolassa tallin sisällä oli sovittu, että säästetään bensaa ja ajetaan kaksoisjohdossa maaliin (miten tää kuulostaa niin tutulta
), mutta Pironi oli eri mieltä ja tuikkasi Villeneuven ohi täysin varottamatta ja vastoin ohjeita. Gilles suuttui tilanteesta, raivosi tapahtunutta ja vannoi ettei koskaan enää puhuisi Didierille... Ja oli oikeassa. Kahta viikkoa myöhemmin Gilles Villeneuven kausi ja elämä päättyi Belgian Zolderin turva-aitaan. Suru oli suuri ja suurinta surua kolleegoiden joukossa sai kantaa varmasti Pironi itse. Näin ei olisi pitänyt käydä.Mutta kausi jatkui. Patrick Tambay astui muutaman kilpailun jälkeen Villeneuven paikalle. Keke jatkoi uskomatonta 1x2 kauttaan ajamalla vuoroin pisteille, vuoroin keskeyttäen. Kunnes pamahti! Hockenheimissa ensin Pironi ajaa ulos, katkaisee jalkansa ja menettää otteensa jo varmalta näyttäneeseen mestaruuteen. Hetkeä myöhemmin Piquet ja Elisio Salazar kolaroivat ja käyvät näyttävän nokkapokan katsojien silmien alla. Tasapeli. Kaikesta tästä huolimatta Tambay ajaa Ferrarille voiton ja Keke nousee jälleen pallille, kolmanneksi. Enteilevästi? Ehkä, sillä seuraavassa Itävallan osakilpailussa hän nousee askelta korkeammalle, toiseksi ja lopulta "Sveitsin Dijonissa" aivan sinne korkeimmalle pallille asti. Keke on voittanut ensimmäisen F1-osakilpailunsa ja osin tietämättään avannut huikean kiinnostuksen Suomessa, Martinlaaksossakin.
Tässä vaiheessa Kekellä on 42 pistettä ja kaksi osakilpailua oli vielä ajamatta. Alain Prost oli 11 pisteen päässä, John Watsonkin 12 pisteen päässä ja jo pelistä pois ollut kovan onnen seppä Pironi oli jäänyt taakse 39 pisteellään. Monzassa Keke ajaa harmittavasti seitsemänneksi, mutta kun Prost keskeyttää bensaongelmiin ja Watsonkin ajaa "vain" neljänneksi, tippuu Prost pois taistosta ja Watsonillekin jää enää vain pieni oljenkorsi mestaruuteen.
Watsonin pitää voittaa Vegasissa. Toisaalta Keken pitää ajaa vain pisteille... Watson häviää kuitenkin Alboretolle vajaalla puolella kierroksella ja Kekekin taktikoi itsensä viidenneksi, joten uskomaton ja osin tuntematonkin maailmanmestaruus tulee Suomeen. Mitä tämä tarkoittaa?? Mikäs mies tämä tällainen Ruotsissa syntynyt viiksiniekka oikein on?? Kukaan ei osaa arvata mitä tämä mestaruus tuo tullessaan. Ei kukaan. Iloa ja jännitystä yli kahdeksi vuosikymmeneksi. Jopa erään keskustelupalstan...
MUTTA! Kyseessä on polli ja pollin kysymys kuuluukin, voittiko oikea mies vuoden 1982 maailmanmestaruuden? Jos ei, niin kenelle se olisi kuulunut? Tuskin Watsonille, mutta ehkä sittenkin Pironille?
Herättääkö kausi sinussa muistoja? Luuletko, että kausi muistetaan maailmalla vain Ferrari-miesten hurjasta epäonnesta?? Onko Keke maailmalla "just a lucky champion"??
Äänestä ja kommentoi.
Viimeksi muokannut moderaattori:
