Runar ja Kyllikki
Next door to Alice
S.A sanoi:Näin viimeyönä unta, että Olgalla airedalenterrieri, ja että Olga olikin oikeasti mies.
S.A sanoi:Näin viimeyönä unta, että Olgalla airedalenterrieri, ja että Olga olikin oikeasti mies.
Hittiläinen, nysse paljastui. :thumbup:S.A sanoi:Näin viimeyönä unta, että Olgalla airedalenterrieri, ja että Olga olikin oikeasti mies.
:frown:Runar ja Kyllikki sanoi:Ekaks näin unta että yks Kouvo jätti mut. Sitten näinkin vain hemppis-unia ja viimeisimmässä Kouvo jo osti mulle koko-rubiinisen kihlasormuksen. HÄHÄHÄHÄ, taitaa jätkälle tulla vähän paineita!!
:eek!: :eek!: :eek!:Juskanen sanoi:Näin unta, jossa oli mustahiuksinen tyttö. Tai sellainen nuori nainen, pieni ja siro ja jotenkin surullinen. Tytöllä oli musta, lyhkäinen mekko ja kaunis poika, jota hän lähti saattamaan töihin kävellen tytön asunnolta. Tytön asunto oli oudon kaupungin keskustassa, huterien, ulkoseinällä roikkuvien kierreportaiden päässä oleva ullakkokoppero. Matka kulki ison parkkihallin ja rakennustyömään kautta. Poika vakuutteli, että tyttö osaisi takaisin, mutta tyttöä pelotti, että hän eksyisi paluumatkalla.
Pojan työpaikka oli suuri, kiireinen hotelli. Alakerran ravintola oli täynnä meluisia aamiaisen syöjiä. Poika suuteli tyttöä takaovella. Pojan työasu oli jotenkin ruma. Tytölle tuli kamalan surullinen olo. Mutta se ei johtunut pojan työvaatteista kuitenkaan, vaan tunnelmasta ja suudelmasta.
Paluumatkalla tyttö tietenkin eksyi. Kaupunki oli outo ja pimeä ja pelottava. Äsken oli aamu ja kesä, nyt koleaa ja syksyistä. Tyttö käveli puistoon, ja huomasi yhtäkkiä olevansa ikivanhalla hautausmaalla. Paikka oli pelottava, ja tyttö löysi maasta patsaan pään. Pää oli kömpelö, kivinen venäläissotilasta esittävän patsaan pää. Ei mikään varsinainen taiteen mestariteos. Jostain syystä tyttö otti patsaan pään mukaansa, vaikka tiesi, että niin ei saa tehdä. Pää oli luonnollisen kokoinen ja kiveä, mutta ei lainkaan painava.
Tyttö tunsi olevansa luvattomilla teillä, kun harhaili kaupungissa kivipää kainalossaan. Vihdoin hän saapui tutuille seuduille, kämppänsä nurkille. Tien reunaan oli parkeerattu isoja maansiirtoajoneuvoja ja työkoneita. Ne olivat lumen peitossa. Yhtäkkiä paikalle ajoi kaksi amerikkalaista motoristia. Tyttö ei tiennyt mikä häneen meni, mutta kivipää kainalossaan hän kiipesi työkoneiden päälle, ja pomppi niiden yli. Motoristit katselivat häntä. Yhtäkkiä yksi maansiirtoauto lähti liikkeelle, kun tyttö pomppasi sen päälle. Tyttö hypähteli äkkiä alas kadulle, mutta ketjureaktiota ei voinu pysäyttää, kun suuret raskaat koneet alkoivat törmäillä toisiinsa.
Tyttö juoksi kotiinsa, ja kuuli takaansa, kun poliisit tulivat paikalle. Hän tajusi, että amerikkalaiset motoristit selittivät nähneensä paikalla nuoria poikia, jotka olivat juosseet satamaan päin. Tyttö pinkoi huterat rautaiset kierreportaat ylös, avasi vapisevin käsin ovensa ja lysähti lattialle. Hän ei uskaltanut sytyttää valoja, vaan laittoi oven lukkoon ja kaksi varmuusketjua kiinni hipihiljaa. Siinä hän makasi eteisen ovea vasten, kivipää lattialla vieressään, lopen uupuneena, kunnes uskalsi ja jaksoi ryömiä peremmälle asuntoon.
Tyttö makasi yksiön lattialla. Hänen teki mieli kikattaa ja itkeä yhtäaikaa. Hän toivoi, että poika olisi täällä, että hän voisi maata pojan sylissä. Mutta tytöstä tuntui, ettei poika enää tulisi takaisin. Tyttö muisti savukkeen, joka hänellä oli keittiön yläkaapissa. Se yksi ainoa. Tyttö miettimään savuketta, kun minä heräsin.
Mä olen aika varma, että toi helikopterikohtaus juonsi juurensa siitä, että katsoin vähän ennen nukkumaanmenoa pätkän Taivas ja Maa elokuvaa (muistaakseni.. se missä on Tommy Lee Jones Vietnamin sodassa ja bongaa naisen ittelleen sieltä). Siinä oli kohtaus, jossa jenkkisotilaat kuulusteli mahdollisia Vietconglaisia helikopterissa ja jos ei puhunut niin viskasivat ulos.patriot sanoi:Matxilla on pelottavia unia! :eek!:
No shit? :eek!: :eek!: :doubtful: :doubtful:vermula sanoi:Unissa henkilöt saattaa saada ihan kenen hahmon vaan, liittymättä mitenkä siihen hahmoon, sama henkilö voi muuttua eri hahmokski tosta vaan.. niinku paikka, aika ja kaikki voi muuttua silmän räpäyksessä.
Nyt ahdistaa. Juskanen voisi lopettaa tälläisten unien näkemisen...Juskanen sanoi:Näin unta, jossa oli mustahiuksinen tyttö. Tai sellainen nuori nainen, pieni ja siro ja jotenkin surullinen. Tytöllä oli musta, lyhkäinen mekko ja kaunis poika, jota hän lähti saattamaan töihin kävellen tytön asunnolta. Tytön asunto oli oudon kaupungin keskustassa, huterien, ulkoseinällä roikkuvien kierreportaiden päässä oleva ullakkokoppero. Matka kulki ison parkkihallin ja rakennustyömään kautta. Poika vakuutteli, että tyttö osaisi takaisin, mutta tyttöä pelotti, että hän eksyisi paluumatkalla.
Pojan työpaikka oli suuri, kiireinen hotelli. Alakerran ravintola oli täynnä meluisia aamiaisen syöjiä. Poika suuteli tyttöä takaovella. Pojan työasu oli jotenkin ruma. Tytölle tuli kamalan surullinen olo. Mutta se ei johtunut pojan työvaatteista kuitenkaan, vaan tunnelmasta ja suudelmasta.
Paluumatkalla tyttö tietenkin eksyi. Kaupunki oli outo ja pimeä ja pelottava. Äsken oli aamu ja kesä, nyt koleaa ja syksyistä. Tyttö käveli puistoon, ja huomasi yhtäkkiä olevansa ikivanhalla hautausmaalla. Paikka oli pelottava, ja tyttö löysi maasta patsaan pään. Pää oli kömpelö, kivinen venäläissotilasta esittävän patsaan pää. Ei mikään varsinainen taiteen mestariteos. Jostain syystä tyttö otti patsaan pään mukaansa, vaikka tiesi, että niin ei saa tehdä. Pää oli luonnollisen kokoinen ja kiveä, mutta ei lainkaan painava.
Tyttö tunsi olevansa luvattomilla teillä, kun harhaili kaupungissa kivipää kainalossaan. Vihdoin hän saapui tutuille seuduille, kämppänsä nurkille. Tien reunaan oli parkeerattu isoja maansiirtoajoneuvoja ja työkoneita. Ne olivat lumen peitossa. Yhtäkkiä paikalle ajoi kaksi amerikkalaista motoristia. Tyttö ei tiennyt mikä häneen meni, mutta kivipää kainalossaan hän kiipesi työkoneiden päälle, ja pomppi niiden yli. Motoristit katselivat häntä. Yhtäkkiä yksi maansiirtoauto lähti liikkeelle, kun tyttö pomppasi sen päälle. Tyttö hypähteli äkkiä alas kadulle, mutta ketjureaktiota ei voinu pysäyttää, kun suuret raskaat koneet alkoivat törmäillä toisiinsa.
Tyttö juoksi kotiinsa, ja kuuli takaansa, kun poliisit tulivat paikalle. Hän tajusi, että amerikkalaiset motoristit selittivät nähneensä paikalla nuoria poikia, jotka olivat juosseet satamaan päin. Tyttö pinkoi huterat rautaiset kierreportaat ylös, avasi vapisevin käsin ovensa ja lysähti lattialle. Hän ei uskaltanut sytyttää valoja, vaan laittoi oven lukkoon ja kaksi varmuusketjua kiinni hipihiljaa. Siinä hän makasi eteisen ovea vasten, kivipää lattialla vieressään, lopen uupuneena, kunnes uskalsi ja jaksoi ryömiä peremmälle asuntoon.
Tyttö makasi yksiön lattialla. Hänen teki mieli kikattaa ja itkeä yhtäaikaa. Hän toivoi, että poika olisi täällä, että hän voisi maata pojan sylissä. Mutta tytöstä tuntui, ettei poika enää tulisi takaisin. Tyttö muisti savukkeen, joka hänellä oli keittiön yläkaapissa. Se yksi ainoa. Tyttö miettimään savuketta, kun minä heräsin.