Kylläpäs oli vauhdikas yö. Moottoritiessäkin oli lähes 180 asteen mutka, johon pakomatkamme keskeytyi. Autossa oli minulle tuntemattomia ihmisiä, tai kyllä ne siinä unessa oli tuttuja, mutten oikeassa elämässä osaa yhdistää kehenkään. Emme paenneet poliisia, vaan jotain ihan muuta. Uhka kuitenkin poistui, kun jäimme neulansilmämutkaan. Ulkokurvissa oli levennys, johon päätimme jäädä yöksi. Paikalle osui jostain ihan muusta syystä poliisiauto ja menin heittämään settiä naispoliisille, jonka tunnistin, mutta taaskin vain unimaailmassa.
Seuraavaksi uni ja miljöö vaihtui. Olin kotona ja juoksin ulos katsomaan uhkaavan näköisiä sadepilviä. Ulkona tummat pilvet etenivät aivan tajuttoman matalalla ja kylmästä ilmasta johtuen pilvien alaosaan muodostui jäälauttoja, jotka kuitenkin pysyivät pilvessä kiinni ja sulivat vetenä pois. Pilvet olivat niin matalalla, että kokeilin hypätä koskettaakseni pilveä. Osuin kuitenkin kädelläni katolta riippuvaan lumilippaan(!!!), joka putosi - onneksi vain pieneltä alalta - päähäni.
